Maggie O'Farrell: Varoitus tukalasta helteestä

Maggie O'Farrellin Varoitus tukalasta helteestä (S & S, 2014) oli viime viikonlopun lukumaratonini iloinen yllättäjä. Toki olin lainannut kirjan blogikehujen vuoksi, mutta no, aina eivät kirjamaut käy yhteen ja kehuttu kirja osoittautuu oman maun mukaan  perin keskinkertaiseksi. Nyt ei käynyt näin, sillä O'Farrellin helteinen sukutarina iski minuun todella lujaa. Luin kirjan kokonaisuudessaan lukumaratonvuorokauden aikana, ja se taisi olla juuri sopivan intensiivinen tapa nauttia Riordanin perheen sisäisistä kimuranteista ihmissuhdekuvioista.

 "Kuule", hän sanoi Monican takaraivolle, "haluan sanoa, etten minä -"

 Monica kääntyi salamana. "Mietin usein", hän aloitti oudon rupattelevaan sävyyn aivan kuin heillä olisi kaikki nämä viikot ollut keskustelu kesken, taas nuo väriläikät korkealla poskilla, "tiedätkö sinä ollenkaan, mitä teit mammalle."

Kaikista asioista, mitä Aiofe olikaan odottanut Monican sanovan, tätä ei ainakaan. Osa hänestä huomasi, että Monica teki saman kuin aina tullessaan kyseenalaistetuksi: ohjasi huomion pois itsestään, siirsi syyn vastustajan niskoille. (s. 154)

Varoitus tukalasta helteestä kuvaa irlantilaistaustaisen Riordanin perheen elämää helteisenä heinäkuuna Lontoossa vuonna 1976. Perheen lapset ovat jo lentäneet omille teilleen, mutta Gretta-äidin huolestunut puhelu kokoaa Aiofen, Monican ja Michaelin jälleen yhteen pohtimaan, minne perheen isä on hävinnyt sanomalehdenostoreissullaan. Ja ennen kaikkea: miksi?

Ihastuin kirjaan sen vuoksi, että O'Farrell kuvaa loistavasti perheen sisäisiä jännitteitä, vuosien kuluessa syntyneitä kaunoja ja väärinymmärryksiä, mutta toisalta myös sisarusten lämminhenkistä rakkautta ja ymmärrystä heitä kohtaan, joiden kanssa elämää on katseltu lapsuudesta asti. Juoneen on taiten punottu mukaan myös sukusalaisuuksia ja kahden kulttuurin välimaastossa elämiseen liittyviä haasteita, ja kerronta heittelee lukijaa sulavasti menneisyyden ja nykyisyyden välillä. Perheenjäsenten tarinat punoutuvat auki pikku hiljaa, ja sisarukset osoittautuvat kirjan edetessä paljon mielenkiintoisemmiksi henkilöiksi kuin kirjan alun perusteella olisin osannut arvata. Monican ja Michaelin parisuhdeongelmat jäivät silti Aiofen tarinan varjoon. Vuonna 1976 lukihäiriön tunnistus ei ilmeisesti ollut tavallista, ja lukemiseen liittyvät vaikeudet saavat Aiofen elämän melkoiseen solmuun.

Varoitus tukalasta helteestä saa minulta täydet viisi tähteä Goodredsiin. Lämmin lukusuositus perhetarinoiden ystäville. 😊

Goodreads: 5 tähteä

Mistä kirja minulle: lainasin kirjastosta
Muualla verkossa: kirjaa on luettu mm. blogeissa Kirjakaapin kummitus, Kirjaluotsi, Lumiomena
Kirjan tietoja:
Maggie O'Farrell: Instructions for a Heathwave (2013)
Suomennos Maija Kauhanen
S & S, 2014
286 sivua