Dekkariviikko: Gin Phillips: Niin kuin me olisimme kauniita

Millainen on loistava trilleri? Sellainen, jonka juoni saa kihisemään jännityksestä ja pitää istua käsien päällä (kuvainnollisesti, koska sivua on jollain konstilla käännettävä), jottei kurkkaisi kirjan lopusta miten tässä oikein käy. Gin Phillipsin Niin kuin me olisimme kauniita (S & S, 2018) oli minulle juuri tällainen tapaus. Kirja alkaa siitä, kun nuori Joan-äiti on viettänyt mukavaa päivää eläintarhassa pienen Lincoln-poikansa kanssa, ja juuri kun he ovat poistumassa, eläintarhan rauha rikkoutuu ja todellisuus muuttuu äkkiä aivan toisenlaiseksi. Tarhassa alkaa kuuluu ammuskelun ääniä, ruohikolla lojuu ruumiita - mitä ihmettä oikein tapahtuu? Tätä saa lukija ihmetellä yhdessä Joanin kanssa, kun tämä päättää paeta suojellakseen itseään ja ennen kaikkea rakasta Lincoln-poikaansa.

"Teinipoikia, hän miettii, sitä nuo asemiehet ovat. He eivät ole miehiä, tai korkeintaan he ovat hädin tuskin miehiä. Ja he ovat ääliöitä. Hän ei anna lasten leikkejä leikkivien teiniääliöiden tappaa poikaansa.
    Jos heitä huvittaa leikkiä, hänkin on nähnyt elokuvia, ja elokuvalta tämä juttu joka tapauksessa tuntuu. Ja jos hän vain elokuvan henkilö, on helpompi toimia. Hän päästää toisella kädellä irti Lincolnista - toinen käsi on yhä Lincolnin takkuisessa tukassa- ja tunnustelee heinikosta betonimurikkaa, jonka äsken heitti pois. Hänen sormensa saavat siitä tukevan otteen." (s. 117)

Joanin pakoilu, epätietoisuus ja suojelunhalu iskivät minuun tosi lujaa, ja luin kirjaa lähes henkeä pidetellen. Kirjassa hypättiin välillä ammuskelijoiden pariin erään henkilön kautta, ja se vain loi lisää jännitettä ja omalaatuista tunnelmaa sivuille. Silti Niin kuin me olisimme kauniita ei selitä tapahtumia juuria myöten vaan asioita jää leijumaan ilmaan. Joanin tekemiä valintojakin voi kritisoida mutta helppohan se on, kun lueskelee kirjaa turvallisesti kotisohvalla eikä itse tarvitse tehdä päätöksiä laukauksien ääniä kuunnellen. Tietynlainen arvoituksellisuus kruunasi oman lukukokemukseni, ja loi kirjaan sellaisen fiiliksen, että oli aivan kuin olisin itse ollut miettimässä, ovatko välipala-automaatin antimet sen arvoisia, että kannattaa uskaltautua kirkkaiden lamppujen valokeilaan, tulitukselle alttiiksi.

Goodreadsiin Phillipsin jännityselämys saa minulta täydet viisi tähteä.

Kirjablogeissa vietetään tällä viikolla dekkariviikkoa. Kurkkaa Yöpöydän kirjat -blogista, mitkä blogit osallistuvat teemaviikolle:

***

Kirjankansibingossa kukitan ruudun valokuva:

Osallistun kirjalla myös Prinsessoja ja astronautteja -haasteeseen (naisen kirjoittama dekkari) ja Yhdysvallat-lukuhaasteeseen.

Goodreads: 5 tähteä
Mistä kirja minulle? Sain arvostelukappaleen. Kiitokset kustantajalle!
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kirjapöllön huhuiluja, Carry on reading
Kirjan tietoja:
Gin Phillips: Fierce Kingdom (2017)
Suomennos Jaakko Kankaanpää
S & S, 2018
350 sivua