Simone Buchholz: Hotel Cartagena

Saksalainen dekkaristi Simone Buccholz on noussut Chastity Riley -sarjallaan suosikkikirjailijoideni joukkoon. Viime vuonna ilmestynyt Hotel Cartagena (Kustannus Huippu, 2022) heittää kovapintaisen Hampurin syyttäjän vapaa-ajallaan keskelle panttivankidraamaa. Riley on juhlimassa sataman baarissa ystäviensä kansa, kun kaksitoista raskaasti aseistautunutta miestä ottaa heidät vangeiksi. Miksi? Kimuranttia tilannetta aletaan purkaa auki Buccholzin edellisistä kirjoista tuttuun tapaan takaumien kautta. Kolumbian Cartagenasta alkunsa saanut tapahtumaketju piirtää lukijan eteen kansainvälisen huumebisneksen raadollisuuden.

Buccholzin kerrontatyyli on yhtä napakkaa ja toimivan vähäeleistä kuin aiemmissakin Riley-dekkareissa. Fanitan sitä suuresti, ja minusta on hienoa, ettei kirjailija ole sarjan edetessä alkanut paisuttamaan dekkariensa mittaa, vaan Hotel Cartagena on mukavasti alle 300 sivuinen. Niiden aikana hän ehtii yhden ihmisen elämänvalintojen ja -vaiheiden kautta kertoa raa'sta todellisuudesta, jonka huumeiden salakuljetus ja siinä pyörivät huimat rahasummat kätkevät taakseen. Ja kaikki johtaa lopulta Hampurin satamabaariin, jossa Riley on juhlimassa työkaverinsa 65-vuotissyntymäpäiviä. Juhlissa on mukana pari hänen entistä rakastajaansa, ulkopuolella hermoilee aiemmissa Riley-kirjoissa esitelty Stepanovic. Kiinnostava asetelma! Rileyn ajatuskulut ovat tyynenviileitä:

"Teen sisäiseen muistikirjaani merkinnän myöhempää käyttöä varten.

Siltä varalta, että täytyy päättää, keneen täällä voi luottaa ja keneen ei. Luotan lähtökohtaisesti mieluiten ihmisiin, jotka ovat tuossa määrin epäsovinnaisia."

Tykkäsin Buccholzin tavasta käsitellä niinkin kulunutta aihetta kuin huumeisiin liittyvä rikollisuus. Panttivankikuvio toi dekkariin aivan uutta näkökulmaa, ja harmittelin oikeastaan vain sitä, että Rileyn osuus tapahtumissa jäi lopulta kovin vähäiseksi. Taustatarina sai paljon tilaa, ja vaikka se olikin mielenkiintoinen, olisin toivonut tuttujen hahmojen - Rileyn ja Stepanovicin - olevan enemmän parrasvaloissa. Mutta näinhän usein käy, kun sarja etenee ja hahmot tulevat tutuiksi. Heistä ja heidän tekemisistään kiinnostuu aina vaan enemmän, ja rikosjuonet jäävät siinä joskus toiselle sijalle.

Goodreadsiin Hotel Cartegena saa minulta neljä tähteä. Laadukas osa hienoon sarjaan! Ei aivan se kaikkien paras osa (oma suosikkini taitaa olla Verikuu), mutta suosittelen tätä lämpimästi kaikille noir-henkisten dekkareiden ystäville.

"Numero yksi seisoo baaritiskin luona aivan yksin kuin olisi tipahtanut jostain vanhasta elokuvasta, vaikutelma liittyy jotenkin hänen kasvoihinsa ja seepiansävyiseen valoon. Hän juo gintonicinsa loppuun, oikaisee vyönsä, ottaa aseensa esiin ja sanoo: "No niin, aloitetaan.""


Goodreads: 4 tähteä 
Mistä kirja minulle? Sain kustantajalta arvostelukappaleen. Kiitokset! 
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Jokken kirjanurkkaTuulevin lukublogi, Mummo matkalla
Kirjan tietoja:
Simone Buccholz: Hotel Cartagena (2019)
Suomennos Anne Kilpi
Kansi: Taina Värri
Kustannus Huippu, 2022  
281 sivua

Kommentit

  1. Minunkin mielestä hyvä, muttei paras suomennetuista,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että olet löytänyt tämän dekkarisarjan!

      Poista
  2. Tää sarja kiinnostaa, mutta tässä ärsyttää se, ettei kirjoja oo suomennettu ilmestymisjärjestyksessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kieltämättä suomennosjärjestys tuntui alkuun oudolta mutta toisaalta, kun kirjoja olen lukenut, en ole huomannut että se olisi häirinnyt lukemista. Tosin voi olla, etten lukenut ainakaan sarjan ekoja kirjoja aivan siinä järjestyksessä, kuin ne suomennettiin. :)

      Poista
  3. Buchholz ei tarjoa mitään valmiiksi pureskeltua, vaikkakin teoksen panttivankitilanteessa yksi herra joutuukin jauhamaan makkarapötköä kirjaimellisesti henkensä edestä mössöksi, vaan hän jättää lukijalle ilmatilaa hengittää ja omille tulkinnoille.
    Anne Kilven käännös ja Taina Värrin osuvan synkänpuhuva kansi kruunaavat kokonaisuuden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, tuo makkarapitoinen juonenkäänne oli melkoinen... olen samaa mieltä käännöksestä, todella laadukasta työtä! Kannetkin ovat hienot, ja on mukavaa, että koko sarjassa on yhtenäinen ulkoasu. Mustanpuhuvat kannet sopivat tähän sarjaan mainiosti.

      Poista
  4. En ymmärrä, miksen ole vieläkään aloittanut Buchholzin lukemista, vaikka ostin ensimmäisen jo toissa vuonna. Jospa nyt lähiaikoina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä ehtii! Ja nythän näitä on luettavaksi useita, jos sarjasta oikein innostuu. :)

      Poista
  5. Vaikuttaa niin hyvältä, että ehkä minunkin pitäisi palata Chastity Rileyn pariin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeilpa, ehkä pieni tauko on tehnyt hyvää ja innostut näistä taas. :)

      Poista
  6. Piti googlettaa, että minkä värinen seepia on: tummanruskea. Seepia on myös eräs mustekala.
    Tämä sarja alkaa kuulostamaan todella koukuttavalta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä tiennytkään tuota mustekalajuttua! Riley-sarja on kyllä tosi hyvä, kannattaa kokeilla. Tätä on nyt 5 osaa suomeksi, jos oikein innostuu sarjasta. 😊

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.