Oksan hyllyltä

Simone Buchholzin hämärän originelli Chastity Riley -dekkarisarja on ehdottomia suosikkejani nykydekkareista. Sen päätösosa Purppurasade (Huippu, 2024) ilmestyi suomeksi jo viime vuonna, mutta tulin lukeneeksi sen vasta nyt. Osin syynä on viime aikojen hidas lukutahtini, jonka vuoksi monta muutakin suosikkikirjailijan kirjaa on mennyt ohi silmien. Mutta toisaalta välttelin Purppurasadetta myös sen vuoksi, että se ainakin tällä erää päättää lempparisarjani. Nolo kirjatunnustus: en tykkää lukea viimeisiä osia! On niin haikeaa heittää hyvästit tutuille hahmoille! Luin esimerkiksi Muumilaakson marraskuun vasta noin vuosi sitten, ja Hercule Poirot -sarjan päättävää Esirippua en ole tohtinut vieläkään avata 😀🙈. Mutta nyt on Purppurasade luettu, ja voin lämpimästi suositella tätä kirjaa kaikille Chastity-sarjaa seuranneille. Jos sarja ei taasen ole tuttu - kannattaa aloittaa lukeminen Revolverisydämestä 💖. Purppurasade vie Chastityn Skotlantiin, sukunsa alkujuurille. Oma elämä Hamp...

Saksalainen dekkaristi Simone Buccholz on noussut Chastity Riley -sarjallaan suosikkikirjailijoideni joukkoon. Viime vuonna ilmestynyt Hotel Cartagena (Kustannus Huippu, 2022) heittää kovapintaisen Hampurin syyttäjän vapaa-ajallaan keskelle panttivankidraamaa. Riley on juhlimassa sataman baarissa ystäviensä kansa, kun kaksitoista raskaasti aseistautunutta miestä ottaa heidät vangeiksi. Miksi? Kimuranttia tilannetta aletaan purkaa auki Buccholzin edellisistä kirjoista tuttuun tapaan takaumien kautta. Kolumbian Cartagenasta alkunsa saanut tapahtumaketju piirtää lukijan eteen kansainvälisen huumebisneksen raadollisuuden. Buccholzin kerrontatyyli on yhtä napakkaa ja toimivan vähäeleistä kuin aiemmissakin Riley-dekkareissa. Fanitan sitä suuresti, ja minusta on hienoa, ettei kirjailija ole sarjan edetessä alkanut paisuttamaan dekkariensa mittaa, vaan Hotel Cartagena on mukavasti alle 300 sivuinen. Niiden aikana hän ehtii yhden ihmisen elämänvalintojen ja -vaiheiden kautta kertoa raa'st...

Simone Buchholzin Chastity Riley -dekkarisarjaan on saatu uusi suomennos. Aivan kaikkia sarjan osia ei ole käännetty, mutta Mexikoring (Kustantamo Huippu, 2021) onneksi tuli sillä tavoin "oikeassa" järjestyksessä, että myös sitä edeltävät osat Krokotiiliyö ja Verikuu on suomennettu. Luen usein dekkarisarjoista osia sieltä täältä, mutta vinkkaan uusille lukijoille, että Mexikoringin henkilöihin pääsee paremmin kiinni, jos Verikuu on luettuna. Siellä nimittäin kuvioihin astuu mukaan Rileyn uusi työpari, Ivo Stepanovic, joka on mukana myös Mexikoringissä . Mexikoring on hampurilaisen toimistokorttelin nimi, ja se on saanut kunnian olla murhan tapahtumapaikkana. Maahanmuuttajaperheen kadonnut poika ja perheensä hyljeksimä Nouri Saroukhan löydetään palaneesta autosta. Kytkeytyykö rikos pojan perheen rikollisiin puuhiin tai klaanien välisiin kiistoihin? Miten tapahtumiin liittyy salaperäinen, vaikeasti tavoitettava Aliza, Nourin nuoruudenrakastettu? Mexikoring sukeltaa syviin ...

Simone Buchholzin Verikuu (Kustannus Huippu, 2020) on uusin käännös sarjassa, jossa kuvataan hampurilaisen syyttäjän Chastity Rileyn rikostutkimuksia. Saksassa rikosten tutkintaprosessi taitaa olla hivenen erilainen kuin meillä, sillä en muista törmänneeni kotimaisissa (tai muissa käännössarjoissa) siihen, että syyttäjä olisi niin keskeisessä osassa tutkintaa kuin Riley. No, mikäpäs siinä, Riley on enemmän kuin nainen paikallaan, ja sarjan asetelma tuntuu kolmen luetun osan jälkeen edelleen virkästävän erilaiselta. Varsinkin, kun Riley Verikuussa saa rinnalleen Ivo Stepanovicin, jäyhän tyypin poliisin erikoisosastolta. Eli siis osastolta, joka hoitaa mm. sellaisia rikoksia, joista ei oikein ota selvää, mistä on kyse. Häkkiin sullottu mies on totisesti juuri tämmöinen epämääräinen tapaus: "Mies häkissä yhden Hampurin suurimman kustantamon edessä. Kuulostaa minusta ensi alkuun melko kieroutuneelta sissimarkkinoinnilta eikä niinkään miltään sellaiselta, jolla olisi "poliittisia...

Niputin tähän juttuun kaikki bloggauspinossani majailevat dekkarit. Tästä pinosta löytyy lukuvinkkejä moneen makuun: Simone Buchholz: Revolverisydän (Kustannus Huippu, 2019) Saksalaisen Simone Buchholzin Chastity Riley -dekkarit ovat eittämättä olleet minulle vuoden 2019 dekkarilöytö. Bloggasin aiemmin syksyllä Krokotiiliyöstä , ja nyt sarjan avausosa Revolverisydänkin on myös luettu. En kokenut ongelmalliseksi sitä, että luin kirjat ns. väärässä järjestyksessä. Revolverisydän antaa sarjan keskeisistä henkilöistä syvällisemmän kuvan kuin pelkistetty Krokotiiliyö , mutta toisaalta tykkäsin Revolverisydämessä siitä, että henkilöt olivat jo tietyllä tapaa tuttuja eli saatoin laittaa tarjottua tietoa jo olemassa olevaan kehikkoon. Revolverisydän on ylipäänsä kerronnaltaan runsaampi kuin Krokotiiliyö . Hampurin tapahtumapaikkojen kuvailua on enemmän, Rileyn persoonaa ja ajattelua valotetaan niin että hänestä saa huomattavasti paremman otteen, ja lisäksi Rileyn ja hämäräperäi...

Saksalainen dekkari on harvinainen vieras lukupinossani, mutta innostuin kokeilemaan Simone Buchholzin noir-henkistä dekkaria Krokotiiliyö (Kustantamo Huippu, 2019). Kirja on saanut kotimaassaan dekkaripalkinnon pari vuotta sitten, enkä laisinkaan ihmettele tätä, sillä olin itsekin kirjan luettuani täpinöissäni. Niin kylmänviileä ja tyylikäs, vähäeleinen dekkari! Urallaan aallonpohjaan joutunut syyttäjä Chastity Riley sai minusta totisesti uuden ystävän. "Ulkona on vielä pimeää", sanon. "Kiinnostaisi kuulla, mitä jännittävää siellä näkyy peilikuvanne lisäksi."     "Ei kuulu teille paskaakaan, miten pimeää ikkunani edessä on", hän sanoo.     Hän oli nukkuessaan miellyttävämpi.     Hän puhuu korostuksella, en vain osaa vielä sanoa, millä. Vedän tuolin sängyn viereen ja käyn istumaan.     "En muista tarjonneeni teille tuolia", hän sanoo ja nyt se on päivänselvää: mies on itävaltalainen.     "Minulla ei ole tapana odottaa, kunnes jo...