Simone Buchholz: Verikuu

Simone Buchholzin Verikuu (Kustannus Huippu, 2020) on uusin käännös sarjassa, jossa kuvataan hampurilaisen syyttäjän Chastity Rileyn rikostutkimuksia. Saksassa rikosten tutkintaprosessi taitaa olla hivenen erilainen kuin meillä, sillä en muista törmänneeni kotimaisissa (tai muissa käännössarjoissa) siihen, että syyttäjä olisi niin keskeisessä osassa tutkintaa kuin Riley. No, mikäpäs siinä, Riley on enemmän kuin nainen paikallaan, ja sarjan asetelma tuntuu kolmen luetun osan jälkeen edelleen virkästävän erilaiselta. Varsinkin, kun Riley Verikuussa saa rinnalleen Ivo Stepanovicin, jäyhän tyypin poliisin erikoisosastolta. Eli siis osastolta, joka hoitaa mm. sellaisia rikoksia, joista ei oikein ota selvää, mistä on kyse.

Häkkiin sullottu mies on totisesti juuri tämmöinen epämääräinen tapaus:

"Mies häkissä yhden Hampurin suurimman kustantamon edessä. Kuulostaa minusta ensi alkuun melko kieroutuneelta sissimarkkinoinnilta eikä niinkään miltään sellaiselta, jolla olisi "poliittisia vaikutuksia"."

Häkkimiehiä löytyy Hampurista kirjan edetessä vielä lisää, ja Riley kumppaneineen onnistuu kaivamaan esiin aika ilkeän juonikuvion. Sen lisäksi istuskellaan baarissa, pohditaan syntyjä syviä ja koetetaan päästä perille siitä, millaisen tyypin kanssa rikosvyyhteä onkaan ajauduttu selvittämään. Eräällä moottoritien levähdysalueella, juustosämpylöitä syötäessä Riley päättää luonnehtia itseään näin:

"Olen tyyppi, josta tuntuu useimmiten siltä, että jokin on pielessä. Olen tyyppi, joka palelee helposti. Olen tyyppi, jolle kuuluu harvoin hyvää, paitsi meren rannalla. Olen tyyppi, joka hukuttaa vaikeudet alkoholiin ja täyttää itsensä tupakalla. Olen tyyppi, joka ei ole missään kotonaan ja joka on silti juuttunut paikalleen, ja olen tyyppi, joka tulee siitä epävarmaksi. Tulen ylipäätään helposti epävarmaksi, vaikken näytä sitä. Olen tyyppi, jota kaikki maailman epäoikeudenmukaisuus oksettaa."

Buchholzin noir-tyylinen, napakka ja tehokkaasti etenevä kerronta osuu minun lukunystyröihini todella lujaa. Riley-sarja edustaa mielestäni aivan terävintä kärkeä nykydekkarien saralla, ja ihailen sitä, miten vähäeleisesti Buchholz saa rakennettua kirjoihinsa kylmänviileän tunnelman. Eikä raakuuksilla tarvitse mässäillä, kun juoneen löytyy särmää ja tehoa henkilöhahmoista ja nasevasta dialogista. Sarjaa on suomennettu nyt kolmen osan verran, ja taso on säilynyt näissä kaikissa yhtä korkeana.

Verikuussa minua ilahdutti eniten Stepanovicin mukanaolo, ja hänen hivenen salaperäinen olemuksensa oli oikein hyvä vastinpari Rileyn coolille olemukselle. Enpä laittaisi pahakseni, vaikka herra piipahtaisi Rileyn kuvioissa joskus toistekin.  Myös kustannusmaailman ja ylipäänsä työmaailman raadollisuuden kuvaus oli osuvaa. Goodreadsiin Verikuu saa minulta neljä tähteä. Dekkarien ystävät, jos ette vielä ole tutustuneet Chastityyn, nyt olisi jo korkea aika.

Chastity Riley -sarjan aiemmat osat blogissani:

Krokotiiliyö

Revolverisydän 

***

Goodreads: 4 tähteä

Mistä kirja minulle? Sain kustantajalta arvostelukappaleen. Kiitokset!

Kirjan tietoja:

Simone Buchholz: Beton Rouge (2017)

Suomennos Anne Kilpi

Kansi Taina Värri

Kustantamo Huippu, 2020

272 sivua