Tunnelmia Helsingin Kirjamessuilta 2020 - osa 1

Helsingin Kirjamessut ovat tänä vuonna verkkomessut, ja messukokemus on kovasti erilainen kuin tavallisesti. Minulle "oikea" messufiilis syntyy siitä, että silmien edessä on messuhallin täydeltä kirjoja, esiintymislavoja, myyntipöytiä täynnä uusia ja vanhoja kirjoja ja kaikkea muuta kivaa. On haahuilua sinne tänne, ennakkosuunnitelmia jotka unohtuvat. Ja se mukava tunne, kun itsensä löytää kuuntelemasta jotain yllättävää, kiinnostavaa ohjelmaa. On myös väsyneet jalat, mukana raahattavat ostoskassit, "oisko tää päivä jo pulkassa, ei jaksa enää, mutta joko pian pääsee uudestaan" -olo. Tämä kaikki jää tänä vuonna väliin ja harmittaahan se, mutta no - tässä tilanteessa verkkomessut ovat tyhjää paremmat. Bloggaajapassilla olen mukana näissäkin hulinoissa (kiitokset siitä messuorganisaatiolle!), ja tässä jutussa on (epä)tunnelmia parilta ensimmäiseltä messupäivältä.

Ennen messujen alkamista suunnittelin kuuntelevani messuohjelmaa sivukorvalla samalla, kun teen kotona etätöitä. Torstaina työpäiväni oli kuitenkin sen verran kiireinen, ettei tästä tullut mitään. Palaverien aikana oli mahdotonta kuunnella jotain muuta ohjelmaa, ja jos ei ollut palaveria, oli keskittymistä vaativia juttuja, joiden tekeminen meni aivan plörinäksi, jos korvissa kuului samaan aikaan kiinnostava kirjakeskustelu. 

Onneksi olin sentään merkinnyt torstain kalenteriini "palaverin" Liv Strömquistin ja Mo Romanovan haastattelun ajaksi klo 12-12.30. Lounastauon kun voi vallan mainiosti käyttää sarjakuva-aiheiseen kirjaohjelmaan (jota on muuten harmittavan niukasti tarjolla)! Olikin tympeää kuulla heti ohjelman alettua, että ruotsalaistähtien yhteishaastattelu oli jouduttu perumaan. Mutta aivan harakoille tuo puolituntinen ei mennyt, sillä ohjelmapaikalla kuultiin Strömquistin terveiset videon muodossa. Niistä kirjoittelin lyhyen jutun Kvaak.fi-sarjakuvaportaaliin, jonka avustajakaartiin liityin hiljattain (jee!). Siinäpä omat messuiluni olivat torstain osalta. Työpäiväni nimittäin venähti illan tunneille, ja sen jälkeen virtaa ohjelmien katseluun ei yksinkertaisesti ollut.

 

Eli mitä jäi käteen ekasta messupäivästä? 15 minuuttia sarjakuvaa ja yhden jutun naputtelu. Lisäksi totesin ilokseni, että omalla koneellani yhteydet messuohjelmiin toimivat hienosti, vaikka monella muulla kuuluu olleen ongelmia ja kärsivällisyys koetuksella. Myös messulipun aktivointi onnistui keskiviikkoiltana ilman pulmia, eli vaikka messupäivä muuten oli mitä oli, tekniikka pelasi moitteettomasti. Verkkomessujen ehdottomasti paras puoli on silti se, että ohjelmia voi kokoaikalipulla katsella aivan rauhassa omaan tahtiin 8.11. asti. Ei siis syytä stressiin, vaikka livelähetyksiin ei ehdi mukaan, totesin itselleni torstain päätteeksi. 😌

Tänään perjantaina messuohjelmassa oli tarjolla paljon kaikkea kiinnostavaa, mutta vaikka minulla oli töiden suhteen kevyt päivä, ei inspiraatiota tietokoneen avaamiseen ja ohjelmien kuunteluun löytynyt heti aamutuimaan eikä sitten myöhemminkään päivällä. Hektisen työviikon jälkeen kaipasin lähinnä tilaa rauhoittumiselle ja netissä odottava kirjaohjelmien jatkuva virta tuntui uuvuttavalta. Tämä tunne yllätti, sillä olen oikeasti odottanut, että pääsen kuuntelemaan ohjelmia. No, ihmisiähän tässä ollaan ja mietin, että miksipä pyristellä väkisin mukana livelähetysten virrassa, kun tallenteita on tarjolla? Päivä kului siis ihan muissa jutuissa kuin messuohjelmia katsoen.

Aivan kokonaan ilman messulähetyksiä tämä perjantai ei kuitenkaan mennyt, sillä iltasella innostuin viimein selailemaan tallennettuja ohjelmia ja päädyin kuuntelemaan torstain ohjelmasta Kirjakallion lähetyksen Pimeä peili ja muita urbaaneja kauhutarinoita ja Kuolleiden kirja - Paluu Uhriniituntakaiseen. Siinä Kallion lukiolaiset haastattelevat Magdalena Haita ja Mikko Toiviaista modernista kauhukirjallisuudesta. Tämä oli tosi hyvä! En itse juurikaan lue kauhua, mutta valitsin tämän kuunteluun sen vuoksi, että Hai oli ohjelmassa esiintymässä. Innostuin hänen Kolmas sisar -fantasiaromaanistaan kuin hullu puurosta pari joulua sitten, ja halusin kuulla, mitä hän kauhusta juttelee. 

Puolituntisen aikana jopa tämmöinen kauhu-ummikko sai mukavasti kiinni siitä, millaista kauhun kirjoittaminen nuorille lukijoille on, mitä siinä pitää huomioida ja mikä kauhussa viehättää. On tärkeää olla kiinni nykyajan ilmiöissä eikä sijoittaa kauhua jonnekin omien nuoruusaikojen tunnelmiin. Toisaalta Hai totesi hyvin, että olipa aika mikä hyvänsä, ihmiset pelkäävät aika lailla samantyyppisiä juttuja. Toiviainen taas toi esille sitä, että kauhun kirjoittamisessa voi hakea uusia muotoja uusista teknologioista. Millainen kauhutarina toimisi esimerkiksi Instagramissa? Kannattaa käydä kuuntelmassa keskustelu, jos haluat napakan johdatuksen nykykauhuun.

 

Hirmuisen paljon messuohjelmaa ei näihin kahteen ensimmäiseen päivään ole mahtunut. Täytyy myöntää, että yllätyin, miten vaikeaa kirjamessuja on ollut sovittaa mukaan tavalliseen arkeen. "Oikeilla" messuilla ollaan messuhallissa, aivan omassa kuplassa, jossa ei ole mitään muuta kuin messuja. Siellä ohjelmaan uppoutuminen on helppoa, mutta kotioloissa ainakin minulla oli nyt liikaa kaikkea muuta. Eli - onneksi on ne tallenteet!! Aion taatusti hyödyntää niitä ja katsoa ohjelmia rauhassa omaan tahtiin. Ja onhan edessä viikonloppu, jolloin livelähetyksillekin löytynee paremmin aikaa. 😊

Verkkomessujen avaustunnelmani olivat tässä. Jatkoa seuraa, ainakin yhden postauksen verran eli tarkoitukseni on koostaa viikonlopun fiiliksiä vielä yhteen. Jospa siihen juttuun olisi hieman enemmän kerrottavaa varsinaisesta messuohjelmastakin. Antoisia messupäiviä itse kullekin. 😊

Ai niin. Ei messuja ilman messuostoksia! Monella kustantajalla on verkkokaupassaan hyviä tarjouksia, ja päädyin tilaamaan Atenalta Trevor Noahin Laittoman lapsen. Kirjaa on kehuttu valtavasti ja luulen, että miehenikin saattaa olla siitä kiinnostunut. Kirjastossa kirjaa saa jonottaa *kauan*, joten nyt 20 euron tarjous houkutteli tilaamaan kirjan. Suomalaisessa taas saa -15 % alennusta, jos tilaa 3 kirjaa (omassa tilauksessani säästin huikeat 10 euroa mutta alennus on aina alennus). Olen jo jonkin aikaa haikaillut Jessica Townsendin Morrigan Korppi -sarjan parin suomennetun osan perään, sillä kuuntelin ne jonkin aika sitten äänikirjoina ja ihastuin niin, että kirjat oli pakko saada omaksi. Haeskelin niiden kaveriksi jotain heräteostosta, ja päädyin tilaamaan viime vuoden nobelistin, Olga Tokarczukin romaanin Päivän talo, yön talo. Se oli sijoitettu Suomalaisessa Fantasia-osastolle, ja pienen googlailun perusteella kirja vaikuttaa olevan vähintäänkin lukemisen arvoinen. Ei aivan sitä perinteisintä fantasiaa. 😉