Syksyn aikana luettuja dekkareita
Kirjasyksyni on ollut dekkaripitoinen, ja päätin niputtaa loput bloggausjonossa vuoroaan odottelevat rikosjuonet tähän samaan juttuun. Pari aika hyytävää kirjaa ja yksi leppoisampi tapaus - olkaapas hyvät:
Carmen Mola: Verimorsian (Like 2020, suom. Einari Aaltonen)
Carmen Molan Verimorsian aloittaa espanjalaisen dekkarisarjan, jonka pääosassa on Tapausanalyysiryhmää vetävä Elena Blanco. Ryhmä tutkii vain kaikkein kinkkisimpiä tapauksia, ja kun nuori, pian naimisiin menevä nainen on murhattu poraamalla tämän päähän kolme reikää ja tunkemalla reikiin aivoja syöviä kärpäsentoukkia, kyseessä on ilmiselvästi Blancon ryhmän tapaus. Varsinkin, kun naisen sisar on seitsemän vuotta aiemmin kuollut vastaavalla tavalla.
Verimorsiamen rikos on minun makuuni todella ällöttävä, ja kirjan loppu antaa ymmärtää, ettei sarjan seuraava osa tule olemaan yhtään kepeämpi. Olenkin aika varma, että Blancon tutkimukset jäävät minun osaltani avausosaan. Tykkäsin kuitenkin Verimorsiamen espanjalaisesta tunnelmasta ja Blancon hivenen salaperäisestä ja kylmänviileästä henkilöhahmosta. Blanco ei vähästä hätkähdä eikä hän kaihda epäsovinnaisiakaan menetelmiä. Lisäksi Blancon oma menneisyys luo synkän varjon tutkimusten ylle, ja Blanco itse vaikutti vähintään yhtä kiinnostavalta arvoitukselta kuin murhatutkimus.
Goodreadsiin hyytävä ja kolkkotunnelmainen Verimorsian saa minulta neljä tähteä.
Niklas Natt och Dag: 1793 (Johnny Kniga 2018, suom. Kari Koski)
Natt och Dagin historiallinen dekkari sijoittuu nimensä mukaisesti vuoteen 1793, ja tapahtumapaikkana on pääosin Tukholma. Naapurimaan pääkaupungin elo ei totisesti ollut tuolloin auvoista: korruptio, prostituutio, väkivalta ja taudit kurittavat kansalaisia, joista eräs on sodassa kätensä menettänyt Mickel Cardell. Hän sattuu löytämään kaupungin rannasta ruumiin tai oikeammin torson, jonka kohtaloa Cardell ajautuu selvittämään yhdessä lainoppinut Cecil Wingen kanssa.
Tekisi mieleni sanoa, että Molan Verimorsian oli kevyttä kamaa verrattuna Natt och Dagin kirjaan, sen verran roisia menoa vuoden 1793 Tukholmasta paljastuu. Ihmismielen iljettävyyksiä tongitaan oikein urakalla, ja keuhkotaudin runtelema ja kuoleman portteja kolkutteleva Winge saa pinnistää vähäiset voimansa äärimmilleen, jotta rääkätyn torson arvoitus saadaan selvitettyä.
Shokeeraava 1793 saa minulta pitkän harkinnan jälkeen vain kolme tähteä Goodreadsiin. Periaatteessa kirja on selvästi perusdekkaria tasokkaampi, mutta en suuremmin innostunut rappion kuvauksesta ja kurjuudessa kieriskelystä. Tavanomaisesta poikkeava kirja toki oli, ja sen ajankuva oli harvinaisen väkevä. Enkä yhtään ihmettele, että 1793 palkittiin vuonna 2017 parhaana ruotsalaisena esikoisromaanina. Minun makuuni kirja vain ei tällä kertaa osunut, ja tämäkin sarja saa jäädä avausosan lukemiseen.
Elly Griffits: Siniviittainen nainen (Tammi 2020, suom. Anna Kangasmaa)
Elly Griffitsin Ruth Galloway -sarja on cozy crime -suosikkejani, ja se onkin ainut syy, miksi luin sarjan 8. osan, Siniviittaisen naisen loppuun asti. Kirjan rikostapaus oli nimittäin tosi ponneton ja mielenkiinnoton, mutta halusin kuitenkin tietää miten Ruthin ja Nelsonin ihmissuhde etenee. Tällä saralla tehtiin kiinnostavia liikkuja, mutta Griffits kyllä osaa venyttää tätä juonilankaa - taas pitää odottaa seuraavaan osaa, jotta nähdään, miten tilanteet kehittyvät. Voi huokaus!
Sananen myös siitä tylsästä rikosjutusta: tällä kertaa pyöritään uskonnollisissa piireissä, sillä keskiaikaisessa kylässä nähdään kirjan alussa siniviittaisen Neitsyt Marian ilmestys (tai näin ainakin uskotaan). Juttu kääntyy murhatutkimukseksi, josta on mielestäni veto täysin poissa eikä Ruthin arkeologian tuntemukselle ole juurikaan käyttöä. Tämä on todella harmi, sillä sarjan edellinen osa Aavekentät oli yksi Ruthin parhaita ja vetävimpiä tapauksia. Goodreadsiin Siniviittainen nainen saa vain 2 tähteä.
Carmen Mola on ihan uusi nimi minulle, alkoi kyllä nyt kiinnostaa. Kuulostaa kieltämättä brutaalilta, mutta yleisesti ottaen jostain syystä lukuuni päätyy lähinnä ei-raakoja dekkareita, joten kyllä tällainen hieman raaempikin joukkoon mahtuu. Tässä siis kiinnostaa eniten miljöö: aika vähän luen espanjalaista kirjallisuutta, joten lukuskaalaa olisi hyvä hieman laajentaa sinnekin suuntaan. Kirjasta ei tosin näytä olevan ainakaan toistaiseksi enkkukäännöstä, joten siirtynee luettavaksi Suomessa (jos sinne joskus taas pääsee).
VastaaPoistaNatt och Dagin kirjaa olen peräti lääppinyt kirjakaupassa eli kirja kiinnostaa. En ole silti vielä lukupäätöstä tehnyt. 1793 on kuitenkin minulla kirjastotiedoissa merkattuna eli voin halutessani sen varata, jos tulee sopiva fiilis.
Elly Griffitsin Ruth Galloway -sarja on myös lukulistalla, mutta en nähtävästi saa koskaan aloitetuksi sitä, kun kaikkea muuta puskee koko ajan eteen. Noh, onneksi kirjat sinänsä vanhene eli ehtiihän tuota. :D
Molan kirja oli omalla tavallaan tosi virkistävä, erityisesti siksi että tapahtumaympäristö oli hieman erikoisempi. Espanjalaista kirjallisuutta ei kovin usein tule luettua, joten ihan kiva että tämä sarja on löytänyt tiensä meikäläisille markkinoille.
PoistaJoo, kiinnostavia kirjoja ja sarjoja on ihan liikaa. Tuo Griffitsin sarja on kiva mutta harmillisen epätasainen. Ei näköjään voi koskaan tietää, onko seuraava osa tosi hyvä vai heikompaa laatua. Tämän uusimman kohdalla tuli semmoinen olo, että saisipa vaan tiivistyksen siitä, miten Ruthin henkilökohtaisessa elämässä menee. :) Ei ehkä se paras suositus dekkarisarjalle, mutta onneksi sarjassa on parempiakin osia. Mutta eihän tämä mikään maailmojen mullistaja -sarja kyllä ole.
Näistä en ole lukenut yhtään. Verimorsian tuntuu kiinnostavalta. Ruth Gallowayta olen muutaman lukenut.
VastaaPoistaVerimorsian on varsin säväyttävää luettavaa, kannattaa kokeilla syysiltojen ratoksi. :)
PoistaMolander dekkari oli The Dekkari minulle. Erittäin hyvä, jollei täydellinen... ja kirjassa oli superkoukuttava loppu, joka suorastaan imaisee seuraavan kirjan seuraan.
VastaaPoistaNämä kaikki dekkarit olen lukenut. Siniviittainen nainen ei ollut suoranainen pettymys, mutta sanotaan, että liian kirkollinen minun makuuni. Ruth pelastaa aina tilanteet ja hän on ateisti. Hän kyllä löysi merkittävän todisteen. Minusta oli kiva, ettei hänen tarvinnut olla tällä kertaa kiipelissä.
Natt och Dagin dekkarisarja on uskomattoman hyvä. Täydellinen minulle. Kumarrus Ruotsin suuntaan. Lisää toivoo hän.
Kivaa, että tykkäsit Verimorsiamesta! Minulle sen loppu oli aavistuksen liian hurja, mutta voihan olla että uteliaisuus voittaa, kun ja jos toinen osa ilmestyy (toivon kuitenkin, että sarjan kääntäminen jatkuu, sen verran erilainen se on).
PoistaRuotsista tulee todella hyviä dekkaristeja aivan liukuhihnalta. Ja on hienoa, että he ammentavat myös oman maansa historiasta aineksia rikosjuoniin. Natt och Dagilta on muistaakseni jo ilmestynyt toinenkin kirja.