Philip Teir: Neitsytpolku

Philip Teirin Neitsytpolku (Otava, 2020) on romaani, joka kertoo Richard-nimisen kirjailija-toimittajan elämästä vaiheessa, jossa tämä on elänyt vaimonsa Sonjan kanssa parisuhteessa viisitoista uskollista vuotta. Kirjan alussa ollaan kustantajan joulunaluspippaloissa, ja niissä Richard tapaa kustannusalalla työskentelevän Paulan. Seuraa satunnaisia ja suunniteltuja kohtaamisia, viestittelyä, keskusteluja ja lopulta, aikanaan, jotain enemmän. Eli se aika tavallinen tarina, avioero ja uusi suhde, totuttelua uusperhearkeen.

"Paulalla oli iso vuokrakaksio Neitsytpolulla. Koti oli kaunis ja viihtyisä: itämaisia mattoja lattialla, kudonnaisia seinillä. Jotenkin Richardista tuntui kuin hän olisi tullut kotiin. Paulan asunto oli tuttu, niin kuin Paulakin, ikään kuin olisi ennalta päätetty, että he jonain päivänä vielä tapaisivat toisensa." (s. 100)

Jos parisuhdetarinat kiinnostavat, kannattaa ehdottomasti ottaa Neitsytpolku lukupinoon. Jos eivät, no - enpä osaa sanoa, innostaako kirja vai ei, mutta sen voin luvata, että parisuhdejutuissa kieriskellään reilut parisataa sivua. Itse halusin lukea juuri sitä, mistä kirjassa oli puhe, ja hotkaisin Neitsytpolun aikamoisella vauhdilla. 

Kirjassa kolahti monta asiaa. Pidin ensinnäkin jo siitä, että kertojaääni kuului miehelle. Omassa lukupinossani miesnäkökulmasta kerrotuista avioliittojuonista ei ole ollut ylitarjontaa, joten Richardin kultivoinut, ruotsinsuomalainen ääni oli virkistävää vaihtelua. Tämä ei tarkoita sitä, että olisin ollut tarinassa varsinaisesti hänen puolellaan, jo senkään vuoksi että hänen suhteidensa vaiheista kerrottiin vain yksi puoli, Richardin. Richard vaikutti henkilönä miellyttävältä, mutta samalla pidin aika kalseana tapaa, jolla hän mielessään tuumaili eloaan Sonjan ja Paulan välimaastossa. Kirjan kertojaääni ei siis saanut minun sympatioitani, mutta kiinnostuksella seurasin hänen hapuiluaan muutosten keskellä.

Ruotsinsuomalainen ilmapiiri oli varsin onnistunut tausta Richardin ja Paulan tarinalle, ja Richardin pohdinnat omista elämänvalinnoista ja arjen kulusta istuivat oikein hyvin perhearjen pyörityksen ja kulttuurimenojen keskelle. Arjen kuvausta oli kirjassa tosi paljon, ja Neitsytpolun draaman kaari ei kenties juuri tästä syystä ollut kovin säväyttävä. Toisaalta pidin kirjasta sen vuoksi, että sen tarina oli niin tavallinen - siihen ei oltu väkisin ympätty mukaan raflaavia elementtejä sen vuoksi, että erotuttaisiin massasta. Ja kun kirjaa malttaa lukea, sen kerrontaan on mielestäni ujutettu taiten vihjeitä siitä, miten kovin subjektiivinen Richardin kertojaääni on. Esimerkiksi Paulan muistikuvat tietyistä tapahtumista ovat lopulta aivan erilaisia kuin Richardin.

Neitsytpolku saa minulta kolme tähteä Goodreadsiin. Avioliittojuonien ystäville tässä on hieno pieni kirja syysiltojen ratoksi.

Goodreads: 3 tähteä

Mistä kirja minulle? Lainasin kirjastosta

Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kirjaluotsi, Kulttuuri kukoistaa, Kirjan jos toisenkin ja Aukeamia

Kirjan tietoja:

Philip Tier: Jungfrustigen (2020)

Suomennos Jaana Nikula

Otava, 2020

221 sivua