Oksan hyllyltä

Philip Teirin Talvisota (Otava, 2013) taisi saada julkaisuvuotenaan runsaasti huomiota, mutta minulta tämä avioliittoromaani meni tuolloin täysin ohi. Jossain vaiheessa olen silti kliksutellut Talvisodan lukulaitteeseeni, ja se pääsi nyt keskellä kuuminta kesää vihdoin lukuun. Kirja todellakin piehtaroi alaotsikkonsa mukaisesti avioliittoaiheessa, joten jollei se kiinnosta, ei kannata vaivautua. Talvisodassa hypätään 60-vuotiaan, akateemisen uran tehneen Maxin ja tämän Katriina-vaimon liittoon vaiheessa, jossa asiat alkavat hiljalleen kääntyä huonoon suuntaan. Maxin ja Katriinan arkea seurataan vuoroin kummankin näkökulmasta, ja myös heidän aikuiset lapsensa pääsevät ääneen omine parisuhdehuolineen. Onnistuneiden kertojavaihdosten kautta keskiluokkaisen, hyvätuloisen suomenruotsalaisperheen elämästä sai monipuolisen kuvan, ja perheen sisäiset ristiriidat ja erilaiset odotukset nousivat hyvin esille. Kirjaa kuvataan kansiliepeessä viiltävän hauskaksi. Talvisota ei minun kohdallani a...

Philip Teirin Neitsytpolku (Otava, 2020) on romaani, joka kertoo Richard-nimisen kirjailija-toimittajan elämästä vaiheessa, jossa tämä on elänyt vaimonsa Sonjan kanssa parisuhteessa viisitoista uskollista vuotta. Kirjan alussa ollaan kustantajan joulunaluspippaloissa, ja niissä Richard tapaa kustannusalalla työskentelevän Paulan. Seuraa satunnaisia ja suunniteltuja kohtaamisia, viestittelyä, keskusteluja ja lopulta, aikanaan, jotain enemmän. Eli se aika tavallinen tarina, avioero ja uusi suhde, totuttelua uusperhearkeen. "Paulalla oli iso vuokrakaksio Neitsytpolulla. Koti oli kaunis ja viihtyisä: itämaisia mattoja lattialla, kudonnaisia seinillä. Jotenkin Richardista tuntui kuin hän olisi tullut kotiin. Paulan asunto oli tuttu, niin kuin Paulakin, ikään kuin olisi ennalta päätetty, että he jonain päivänä vielä tapaisivat toisensa." (s. 100) Jos parisuhdetarinat kiinnostavat, kannattaa ehdottomasti ottaa Neitsytpolku lukupinoon. Jos eivät, no - enpä osaa sanoa, innostaako ki...

Philip Teirin Tällä tavalla maailma loppuu (Otava, 2017) on takakannen mukaan "hauskanhaikea romaani kesästä, perheestä ja maailmanlopusta" . Teirin tyyli ei ilmeisesti ole minua varten, sillä kirjan etukannen japanilaishenkinen, rauhallisen kaunis piirroskuva oli mielestäni parasta, mitä romaanilla oli minulle antaa. Sisällön haikeus tai varsinkaan sen hauskuus ei minulle avautunut (paitsi yhden lauseen verran!). Sen sijaan luonnehtisin lukukokemustani sanalla lattea.  Romaanissa perheen isä ja äiti matkustavat kahden lapsensa kanssa kesänviettoon Pietarsaaren Maitolahteen, perheen äidin vanhempien huvilalle. Kesän aikana he tutustuvat naapurihuvilan boheemeihin maailmanlopunodottajiin, perheen isä murehtii työpaikkansa kohtaloa ja tytär kokeilee siipiään rakkauden rintamalla. Henkilögalleria jäi kuitenkin kauttaaltaan vaisuksi ja pahvinmakuisiksi. Näissä tyypeissä ei juuri särmää ollut tai jos olikin, se häivytettiin taitavasti värittömän tohinan alle. Maailmanloppuun...