Simone Buchholz: Purppurasade
Simone Buchholzin hämärän originelli Chastity Riley -dekkarisarja on ehdottomia suosikkejani nykydekkareista. Sen päätösosa Purppurasade (Huippu, 2024) ilmestyi suomeksi jo viime vuonna, mutta tulin lukeneeksi sen vasta nyt. Osin syynä on viime aikojen hidas lukutahtini, jonka vuoksi monta muutakin suosikkikirjailijan kirjaa on mennyt ohi silmien. Mutta toisaalta välttelin Purppurasadetta myös sen vuoksi, että se ainakin tällä erää päättää lempparisarjani. Nolo kirjatunnustus: en tykkää lukea viimeisiä osia! On niin haikeaa heittää hyvästit tutuille hahmoille! Luin esimerkiksi Muumilaakson marraskuun vasta noin vuosi sitten, ja Hercule Poirot -sarjan päättävää Esirippua en ole tohtinut vieläkään avata 😀🙈. Mutta nyt on Purppurasade luettu, ja voin lämpimästi suositella tätä kirjaa kaikille Chastity-sarjaa seuranneille. Jos sarja ei taasen ole tuttu - kannattaa aloittaa lukeminen Revolverisydämestä 💖.
Purppurasade vie Chastityn Skotlantiin, sukunsa alkujuurille. Oma elämä Hampurissa on edellisen osan tapahtumien jälkeen jokseenkin solmussa, ja yllättävästä perinnöstä kertova kirje tarjoaa Chastitylle oivan pakotien muihin maisemiin.
"Se tietää naisen olevan ihan lähellä.
Se ihmettelee, miksei nainen ole vielä käynyt sen luona, seinonut sen rannalla, sehän vaistosi heti, että nainen oli joki-ihminen, että se vetää naista puoleensa ihan niin kuin nainen vetää sitä puoleensa."
Kirja on hieman erilainen sarjan aiempiin osiin verrattuna. Rikokset tapahtuvat sivuraiteilla, mutta on niitä sentään sen verran, että voidaan puhua dekkarista. Ennen kaikkea koin silti Purppurasateen olevan aivan erityinen "Chastityn kirja". Kirja, jossa valotetaan sarjan päähenkilön sukutaustaa, ja päästään syvemmälle hänen henkilöhahmoonsa. Vaikka Purppurasateen on kerrottu olevan Chastity Riley -sarjan päätösosa, ei sen loppu silti ole mitenkään "lopullinen" vaan pikemminkin sellainen, josta olisi - vink vink! - helppo jatkaa sarjaa. Toiveikas lukija täällä siis ei ole mennettänyt toivoaan sen suhteen, että sarja vielä jatkuisi.
Tykkäsin kovasti kirjan maisemanvaihdoksesta ja siitä utuisesta tunnelmasta, jonka Skotlanti toi Purppurasateeseen. Kirjassa oli mukana aavemaisen mystisiä aineksia, ja lopputuloksena oli täysi viiden tähden kirja. Ainoastaan kirjan nimen suomennos ei mielestäni ollut niin hyvä kuin alkuperäinen nimi "River Clyde". Alkuperäisen nimen olemukseen pääsee kiinni kirjan lukemalla, mutta maantietoa tuntevat osaavat päätellä, että Glasgow'n läpi virtaava Clyde-joella on keskeinen rooli kirjassa.
"Tämä on se hetki, kun elokuva pysähtyy, mikään ei enää liiku, lähes mikään - vain joki hehkuu vielä vähän, sumu vaikuttaa kuiskaavan jostain, ja nainenkin jatkaa hohtamistaan."
Helmet-haasteessa kirja sopii kohtaan 24. Kirjassa tehdään laittomuuksia.
Kommentit
Lähetä kommentti
Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.