Louisa M. Alcott: Tytöistä parhain

Louisa May Alcottin tyttökirja Tytöistä parhain (WSOY, 1990/1870) on odotellut vuoroaan bloggausjonossani jo hyvän tovin, sillä luin kirjan helmikuun ystävänpäivän lukumaratonilla. Alcottin pariin minut houkutteli parhaillaan käynnissä oleva Montgomery-lukuhaaste, sillä oma nuoruuteni oli niin Montgomeryn ja Alcottin tyttökirjojen kyllästämä, että ne muodostavat edelleen päässäni jonkinlaisen parivaljakon. Niinpä kun sain alkuvuodesta luettua loppuun Runotyttö-sarjan, innostus heräsi myös Alcottin kirjojen uudelleenlukua kohtaan. Tytöistä parhain valikoitui lukupinooni lähinnä siksi, että se sattui olemaan lähikirjastossa paikalla. Kirja ei todellakaan ollut mikään suursuosikkini silloin joskus, mutta taatusti olen Pollynkin tarinan lukenut useammin kuin kerran. Suosikki tai ei, oli ihanaa löytää kirjastosta kovin tutunoloisella kansikuvalla varustettu painos. Visuaaliset muistot elävät näköjään vahvoina jossain muistin perukoilla. 😊

"Äidit tekevät paljon tällaisia tekoja huomaamattomasti ja kiitosta saamatta, mutta ne muistetaan vielä kauan jälkeen päinkin eivätkä ne jää koskaan tehoamatta, sillä niiden yksinkertainen taikavoima yhdistää sydämet toisiinsa ja pitää kodin onnellisena.
    Polly oli oppinut tämän salaisuuden. Hän teki mielellään pikku palveluksia, joita toiset eivät kiireissään huomanneet; ja toimiessaan kiitosta odottamatta hän levitti päivänpaistetta ympärilleen. Hänen oma kotinsa oli niin tulvillaan rakkautta, että hän huomasi oitis sitä puuttuvan Fannyn kodista ja alkoi miettiä syytä, miksi nämä ihmiset eivät olleet ystävällisiä ja  kärsivällisiä toisiaan kohtaan. Hän ei koettanutkaan löytää vastausta, mutta yritti parhaansa mukaan rakastaa ja palvella heitä, ja hänen herttaisuutensa, avuliaisuutensa ja vilpittömyytensä valloittivat jokaisen." (s. 46)
Tervetuloa tyttökirjojen klassiseen maailmaan, jossa riittää hyveellisyyttä ja kauniita tapoja, onnea ja iloisuutta. Aikuislukijan silmille tämä kaikki hyppää tietysti todella selvästi, sillä vastakohta nykykirjallisuuteen on niin iso. Kirjat ovat aikansa lapsia ja tyttökirjat ovat sitä aivan erityisesti. Tytöistä parhain on julkaistu alkujaan 1870, joten onkos tuo ihme, että maailma muuttuu 150 vuoden aikana. Nämä klassiset tyttökirjat tuntuvatkin tarjoavan nykylukijalle aivan ertyisen todellisuuskuplan, johon voi hypätä arkea pakoon ja elää hetken jossain, missä korostetaan perhesiteiden ja ystävällisyyden tärkeyttä ja maailman nurjasta puolesta ei näy kuin korkeintaan pieni kalpea aavistus.

Pienten tekojen taikavoimasta puhuminen on jo melkein liian imelää ja siirappista, mutta noin muuten viehätyin kyllä edelleen siitä, miten reipas ja kiltti maalaistyttö Polly saa paljon hyvää aikaa vieraillessaan kaupunkilaisystävänsä Fannyn kotona. Tytöistä parhain koostuu kahdesta osasta, ja kirjan jälkimmäisellä puolella Polly on jo varttunut aikuisikään ja päättää elättää itsensä soittotunteja antamalla. Varakkaan perheen lapsi Fanny sen sijaan viettää huoletonta seuraelämää, ja tämä köyhien ja rikkaiden vastakkainasettelu tuo sentään jotain särmää kirjan sivuille. 

Yhteiskunnalliset asiat ja naisten aseman pohdiskelu eivät silti riitä nostamaan kirjan Goodreadsin tähtimäärää kolmea korkeammalle. Tytöistä parhain oli monella tapaa niin tyypillinen tyttökirja, että keskikertainen kolmonen sopii sille arvosanaksi. Polly oli kaikessa kiltteydessään ja herttaisuudessaan hieman liian väritön päähenkilö minun makuuni, joten olen nuoremman minäni kanssa samaa mieltä: Alcottin tuotannosta löytyy paljon parempiakin kirjoja. Kahdeksan serkusta ja Kun ruusu puhkeaa odottavat jo lukupinossa.

***

POPSUGAR 2019 Reading Challenge -lukuhaasteessa kirja sopii kohtaan 'a book that makes you nostalgic'. Osallistun kirjalla myös Bookishteaparty-blogin Luetaan lemppareita -lukuhaasteeseen, sillä Alcott ylipäänsä kuuluu lempparit-listalleni erittäin vahvasti.

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Lainasin kirjastosta
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Eniten minua kiinnostaa tieSonjan lukuhetketSheferijm ja Jokken kirjanurkka
Kirjan tietoja:
Louisa M. Alcott: An Oldfashioned Girl (1870)
Suomennos: Lyyli Reijosen uudistettu suomennos
WSOY, 1990 (12. painos)
283 sivua

Kommentit

  1. Olen tämän lukenut, ja oli ihan ok, ei pikkunaisten tasoa. Kahdeksan serkusta tuli juurikin luettua

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikku naisia on aivan omassa sarjassaan. Luin sen alkukielellä jokunen vuosi sitten ja hyvin toimi edelleen. :)

      Poista
  2. Minun mielestäni Alcotia pidetään turhaan liian"opettavaisena". Vanhoista painoksista löytyy yllättäviä aspekteja, jotka on jätetty huomioimatta lyhennetyissä versioissa, mikä minusta on harmillista. Ei sillä, pidän Alcotista kyllä muutenkin eikä pieni "sormen heristely" minusta tee ollenkaan huonoa nykyaikanakaan. Olisi silti hienoa, jos näistä saisi uudet, lyhentämättömät käännökset, mutta ei toisaalta liian nykyaikaistettuja versioita. Aika-aspekti kun on taarinoissa tärkeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uudet käännökset olisivat enemmän kuin tervetulleita. Nämä ovat kuitenkin niin ihania kirjoja, että olisi mukavaa saada omaankin hyllyyn aivan uudet painokset. Minäkään en pidä kovin suuresta nykyaikaistamisesta näiden vanhojen klassikoiden suhteen, sillä siinä yleensä tuppaa tippumaan aimo annos tunnelmaa ja vetovoimaa pois, tekstistä tulee jotenkin kovin kliininen kaikessa nykyaikaisuudessaan.

      Poista
  3. Tää pitäis kyllä munkin lukea uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alcottin kirjat kestävät uusintalukuja (vaikkei nämä nyt lukemani ollutkaan aivan täysosuma), joten siitä vaan kokeilemaan. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.