Elly Griffiths: Käärmeen kirous

Luin elokuussa Elly Griffithsin Ruth Galloway -dekkarisarjan kolmannen osan Jyrkänteen reunalla, ja tykästyin siihen sen verran, että olin todella innoissani huomatessani sarjan uusimman käännöksen Käärmeen kirous (Tammi, 2018) lähikirjaston pikalainahyllyssä. Nappasin kirjan oitis mukaan ja luinkin sen sitten ihan samantien. Lukufiilikset lyhyesti: Käärmeen kirous on ehdottomasti parasta Ruth Gallowayta tähän asti!

"Lordi Smithin työhuoneesta pääsee ulos kahta reittiä. Toinen johtaa "Uuden maailman kokoelmaan" ja toinen "Paikallishistoriaan". Ruth tuntee itsensä Liisaksi ihmemaassa ja pysähtyy miettimään. Hiljainen, kuiskaava tai läpättävä ääni houkuttelee hänet valitsemaan "Paikallishistorian". Rauhoittava kokoelma norfolkilaista esineistöä olisi nyt omiaan. Ruth toivoo, ettei luvassa ole enää tämän enempää vahanukkeja ja palsamoituja eläimiä.

    Hänen toiveensa toteutuu. Paikallishistorian salissa ei ole muuta kuin pukkipöydän päälle laskettu arkku ja sen vieressä makaava ruumis. Avoimesta ikkunasta puhaltava tuuli saa lattialla lojuvan opaskirjasen sivut vipattamaan kuin satimeen jääneen linnun siivet." (s. 17)

Käärmeen kirous kietoutuu mukavasti Norfolkin paikallishistoriaan, sillä kirjassa on keskeisessä osassa ikivanha arkku, joka on löytynyt sattumalta supermarketin rakennustöiden yhteydessä. Ruth osallistuu työnsä puolesta arkun avaamiseen, joka on tarkoitus tehdä näyttävästi paikallisessa museossa. Ennen seremonioiden alkua Ruth kuitenkin löytyy arkun vierestä ruumiin, joka osoittautuu hänen tuttavakseen. Komisario Harry Nelson osallistuu totta kai tutkimuksiin, jotka ulottuvat äveriaan Smithin suvun hevostiluksille, ja eksoottista lisäväriä hommaan tuo Ruthin naapuriin muuttanut australialainen tutkija, joka kuuluu aboriginaalien oikeuksia ajavaan liikkeeseen.

Sarjaa lukeneille Käärmeen kirous ei tarjoa mitään uutta tai ihmeellistä, mutta pidin siitä, että juoni rullasi jotenkin aiempaa sujuvammin eteenpäin ja historiallinen näkökulma oli arkku-casen myötä paljon enemmän ja tiiviimmin esillä kuin vaikkapa edellisessä Jyrkänteen reunalla -osassa. Ja siitähän ei pääse mihinkään, että Ruth on sitä sympaattisempi henkilö mitä enemmän häneen tutustuu. Ruthin rakkauselämä nytkähtää Käärmeen kirouksen lopussa taas askeleen eteenpäin, ja on kyllä kiinnostavaa nähdä, millainen soppa hänen lemmentouhuistaan ajan myötä kehittyy. Eniten taidan silti nostaa hattua sille, miten jouhevasti Cathbadin oudot druidinpuuhat on saatu liitettyä mukaan poliisityöhön ja Ruthin arkielämään. Cathbad on ehdottomasti Galloway-sarjan suola, ja sitä on toistaiseksi annosteltu juoneen mukaan juuri minun makuni mukaisesti. 😊

Goodreadsiin Käärmeen kirous saa minulta neljä tähteä. 

Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Lainasin kirjastosta
Kirjan tietoja:
Elly Griffiths: A Room Full of Bones (2012)
Suomennos Anne Lönnroth
Tammi, 2018
331 sivua