Karin Slaughter: Menneisyyden jäljet

Olen viime aikoina lukenut todella paljon dekkareita, ja innostuksen puuskassa olen kokeillut itselleni oudompiakin nimiä. Eräs tällainen on amerikkalainen Karin Slaughter, joka on jostain syystä jäänyt minulta lähes tyystin väliin vaikka häneltä on suomennettu dekkareita ja trillereitä huima määrä (esimerkiksi DekkariNetistä löytyy hyvä listaus Slaughterin suomennoksista). Ensikosketukseni Slaughterin tuotantoon oli toissakesänä lukemani Will Trent -sarjan seitsemäs osa Näkymätön (Tammi, 2015), joka kyllä kolahti mutta niinpäs vain sarjan lukeminen jäi (ainakin toistaiseksi) tuohon yhteen osaan. Sen verran Slaughterin nimi sentään jäi mieleen, että päätin kokeilla uutta suomennosta Menneisyyden jäljet (HarperCollins, 2018), joka on aivan oma itsenäinen kirjansa. Olin jo Näkymätön-kirjan jutussani kommentoinut, että onpas kirjalla räväkkä alku ja samat sanat pätevät myös Menneisyyden jälkiin. Slaughter totisesti osaa painaa kaasun pohjaan jo tarinan alkumetreillä sen verran kiinnostavasti, että trillerinnälkäisen lukijan mielenkiinto herää väistämättä!

"CNN oli nimennyt Alice Blaedelin, yhden Andyn lukioaikaisen ystävän, läheiseksi perheystäväksi.
    Andy löysi kaukosäätimen ja pani äänen päälle.
    "... Aina tosi siisti äiti", Alice, joka ei ollut puhunut Andyn kanssa yli vuosikymmeneen, kertoi toimittajalle. "Hänelle saattoi puhua ongelmistaan, eikä hän ikinä tuominnut." Alice kohautteli hartioitaan joka toisen sanan kohdalla, aivan kuin olisi saanut sähköiskuja. "En tiedä, on jotenkin outoa katsoa häntä sillä videolla, koska joo, siinähän on rouva Oliver, mutta se on ihan kuin Kill Billissä, kun äiti on aivan normaali lapsensa edessä, mutta onkin salaa tappokone." (s. 85)

Menneisyyden jälkien alkukohtauksessa Andrea, lempinimeltään Andy, on ravintolassa äitinsä Lauran kanssa. Tuntematon mies hyökkää heitä kohti, eikä Andrea voi ymmärtää näkemäänsä: hänen puheterapeuttina työskentelevä, kiltti ja ymmärtäväinen Laura-äitinsä, joka on juuri toipumassa rankoista rintasyöpähoidoista, taltuttaa murha-aikeissa olleen miehen tappamalla hänet kylmänviileästi. Miten ihmeessä se on mahdollista? Ja miksi Laura käskee Andrean lähtemään pois luotaan, kummallisten ohjeiden kera? Muutaman kymmenen sivun aikana luodaan todella herkullisen arvoituksellinen asetelma, joka pakottaa Andrean tien päälle, selvittämään äitinsä menneisyyteen liittyviä salaisuuksia.

Slaughter kirjoittaa häpeilemättömän juonivetoista tekstiä, joka rullaa tehokkaan sujuvasti eteenpäin. Kahdella aikatasolla etenevällä tarinalla oli silti hieman liikaa mittaa minun makuuni,  sillä yli viisisataa sivuinen trilleri ei aivan koko aikaa pitänyt minua kovin tiiviisti pihdeissään. Pieni tiivistys olisi siis tehnyt hyvää Menneisyyden jäljille. Kauhean suuria yllätyksia juoneen ei lopultakaan oltu ladattu, mutta erityisesti Lauran menneisyyteen sijoittuvat jaksot olivat mielenkiintoisia. En halua avata liikaa kirjan juonta, mutta sanotaan nyt sen verran, että Lauran hahmon kautta avautuu näkymiä karismaattisen henkilön vallankäyttöön ja pienen yhteisön ryhmädynamiikkaan. Lauran persoonan varaan olisi voinut rakentaa isommankin osan tarinasta, sen verran hyvä tarina hänen varhaisnuoruudestaan paljastuu.

Goodreadsiin Menneisyyden jäljet saa minulta kolme tähteä. Vetävien jännäreiden ystäville Slaughterin uusin kirja on hyvää luettavaa syksyn pimeinä iltoina.

***

Osallistun kirjalla Yhdysvallat-lukuhaasteeseen.

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Sain arvostelukappaleen. Kiitokset kustantajalle!

Muualla verkossa: Kirjailijan omat sivut. Karin Slaughterin kirjoista löytyy esittelyjä DekkariNetistä.

Kirjan tietoja:
Karin Slaughter: Pieces of Her (2018)
Suomennos Virpi Kuusela
HarperCollins Nordic, 2018
527 sivua