Sophia Loren: Eilen, tänään, huomenna
Prinsessoja ja astronautteja -lukuhaaste antoi minulle hyvän syyn penkoa kotiin haalimiani elämäkertoja. Luen niitä tosi harvoin (pari-kolme per vuosi on jo erinomainen määrä), mutta jostain syystä elämäkerrat ja muistelmat houkuttelevat minua suuresti esim. alennusmyynneissä. Eräs näistä aleostoista on ollut Sophia Lorenin omaelämäkerta Eilen, tänään, huomenna (Minerva, 2015). Näyttävä Sophie ei ole koskaan ollut mikään erityinen suosikkini, mutta elokuvatähtien elämäkertoja on mukava lukea vaikka kirjassa mainituista elokuvista olisikin vaan hämäriä mielikuvia. Tykkään kirjoista välittyvästä elokuvallisesta ajankuvasta ja kulisseihin kurkistamisen meiningistä, eikä Lorenin kirja ollut tässä suhteessa pettymys. Loren aloitti uransa toisen maailmansodan jälkeen, joten hänen muistelmiensa kautta pääsee kurkistamaan italialaisen elokuvan nousukauteen ja maailmanmenestykseen.
"Joulukuussa sekä Napolin kultaa että Nainen joelta saivat ensi-iltansa, ja minut lähetettiin Milanoon pizzanpaistajaksi puettuna jakamaan satoja pizzoja Piazza San Babilalle tungeksiville faneille. Juna-asemalla minut otti vastaan ihailijoiden joukko, ja jopa kaupunginjohtaja Virgilio Ferrari kutsui minut luokseen. Yhtäkkiä minusta oli tullut diiva. Minulla oli oma lehdistötoimisto, jonka tehtävänä oli levittää kuviani niin paljon kuin mahdollista. Pohjimmiltani olin kuitenkin vain suurisilmäinen pikkutyttö, joka halusi tulla näyttelijäksi, mennä naimisiin ja saada lapsia, kuten useimmat naiset tuohon aikaan. Minulla oli ala- ja ylämäkeni, ja olin työlleni omistautunut ja ahkera. Kasvoin pienen suuren satuni myötä ja rakensin sitä itse päivä päivältä, repliikki repliikiltä ja sivu sivulta." (s. 113)
Lorenin muistelmista välittyy lämminsydäminen yleisfiilis, ja sen sivuilta on turha etsiä ilkeyksiä. Sen sijaan teksti lipuu ajoittain siirappisuuden puolelle, mutta toisaalta pidin siitä, että Loren kertoilee elokuvauransa vaiheiden lisäksi myös perheestään. Kirjasta huokuu italialaistyylinen rakkaus perhettä ja läheisiä kohtaan. Nykyajan nopeiden suhteiden aikakautena oli mieltä lämmittävää lukea Lorenin pitkästä suhteesta ja avioliitosta Carlo Pontin kanssa. Heidän liittonsa valottaa myös katolilaisen kulttuurin suhtautumista avioeroon, mutta tätäkään kipeää aihetta Loren ei käsittele kovin syvällisesti. Sen sijaan Lorenin lauseista välittyi kiintymys ja arvostus, joka kesti heidän yhteisen elämänsä loppuun asti.
Filmiuraansa Loren käsittelee kronologisesti, ja koska en ole seurannut hänen elämäänsä mediasta, pitkän uran vaiheet tarjosivat minulle pääosin uutta tietoa. Oscar-palkinnoista sentään olin tietoinen, mutta olipa hauskaa lukea Sophien uran alusta, jolloin hän hankki kokemusta valokuvaromaanien parissa. En ollut tämmöisistä romaaneista kuullutkaan, mutta kirjan kuvaliitteissä on niistä näytteitä. Kyseiset romaanit koostuvat puhekuplin varustetuista valokuvista, eli tavallaan siis valokuvattuja sarjakuvia. Aika hupaisia oman aikansa tuotteita.
Eilen, tänään, huomenna on nopealukuinen, sävyltään kiltti omaelämäkerta. Kirja on kiitosten virtaa Lorenin uran tärkeille ihmisille mutta myös kirja, joka maalaa kuvan paljon työtä tehneestä naisesta, joka ei unohtanut köyhiä oloja, joista hän ponnisti maailmantähdeksi. Kaksi runsasta kuvaliitettä ansaitsevat kiitokset, vaikka ainahan kuvia voisi olla enemmän! Eilen, tänään, huomenna sopii mielestäni hyvin myös heille, jotka eivät juurikaan tunne Lorenin elokuvia. Katselukipinä saattaa hyvinkin syttyä kirjaa lukiessa.
***
Helmet-lukuhaasteessa kirja sopii kohtaan 18. Kirja kertoo elokuvan tekemisestä. Osallistun kirjalla myös Prinsessoja ja astronautteja -lukuhaasteeseen (naisen kirjoittama omaelämäkerta).
Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Oma ostos
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogissa Ullan luetut kirjat
Kirjan tietoja:
Sophia Loren: Ieri, oggi, domani. La mia vita (2014)
Suomennos Linda Jokela
Minerva, 2015
371 sivua
Tämähän voisi olla mielenkiintoista lukea. Minullakaan ei ollut aiemmin erityisen hyvä kuva Lorenista, kiitos median, mutta sitten näin hänen upeat roolisuorituksensa esimerkiksi elokuvissa I Girasoli (Auringonkukkia?) ja kirjalle nimensäkin antaneessa leffassa Ieri, oggi, domani. Voisin katsoa ne vaikka kuinka monta kertaa peräjälkeen, hienoja, hienoja elokuvia.
VastaaPoistaSittemmin mielikuvani Lorenista on muutenkin muuttunut, sekä tuon pitkän liiton myötä, että hänen maineestaan oivana ruoanlaittajana – Lorenin keittokirjaa tekisi mieli sitäkin selailla!
Ruuasta oli paljon juttua tässä kirjassa! Lihapullia ja pastaa syötiin elokuvanteon lomassa usein, ja tekstistä kävi ilmi, ettei Loren todellakaan ole mikään "syön vain yhden salaatinlehden lounaaksi" -tyyppi. Kirjassa oli hauska kuvaus siitä, kun Loren kävi lounasvieraana Audrey Hepburnin luona... oli hieman erilaiset tarjoilut kuin mihin hän oli tottunut. :) Ja tuo keittokirjakin mainittiin, ja se kyllä alkoi kiinnostaa minuakin, vaikken mikään kokkailija olekaan. En ole tutkinut, onko sitä käännetty suomeksi mutta englanniksi varmaankin löytyy.
PoistaTämähän voisikin olla kiinnostavaa lukea (sinun laillasi Loren ei henkilönä eikä elokuvienkaan kautta ole kovin tuttu minulle). Olen mietiskellyt, mitä lukisin juuri tuohon Helmet-haasteen kohtaan ja minäkin voisin lukea tämän! Joskus on ihana lukea ns. kilttejä kirjoja, joissa ei revitellä ilkeillä ja pahantahtoisilla juoruilla. Tällainen kirjallisuus voi jopa palauttaa uskoa ihmiskuntaan :D
VastaaPoistaHelmet-haasteen elokuvakohta on ollut minulla vaikeiden kohtien listalla, mutta onneksi siihen löytyi kirja toisen haasteen myötä. Tätä Lorenin kirjaa kyllä suosittelen, jos vaan yhtään kiinnostaa. Elokuvia tehdään oikein urakalla :), Lorenin työtahti oli melkoinen. Juu, maailmassa pitää olla kilttejä kirjoja ja tämä oli melkoinen hyvän mielen kirja. Tykkäsin siitä, että Loren osaa arvostaa hyvää elämäänsä eikä alkanut rypemään niissä kipupisteissä, joita on matkan varrelle mahtunut.
PoistaSophia Loren on aina ollut yksi lempinäyttelijöistäni. Kun näin elokuvan Kaksi naista, olin aivan myyty. Sophia sai elokuvasta Oscarin. Blogistani löytyy tietysti bloggaus Alberto Moravian kirjasta Kaksi naista, johon elokuva perustuu.
VastaaPoistaMoravian Kaksi naista alkoi kiinnostaa minuakin, sillä Loren kertoo sen filmaamisesta useamman sivun verran. Elokuvaa en ole nähnyt, mutta kirjan voisin hyvinkin lukea. Siitä taitaa olla leffakannellinen painoskin suomeksi, jollen väärin muista.
PoistaKiinnostavan oloinen teos! Luen itsekin aivan liian vähän elämäkertoja. Tänä vuonna olen lukenut sekä Tove Janssonin ja Astrid Lindgrenin elämäkerrat, mutta tuntuu, että voisin vielä jonkin lukea loppuvuonna.
VastaaPoistaSinulla on sattunut laadukkaat elämäkerrat lukupinoon. Minulla on Astrid Lingrenin elämäkerta vielä lukematta, mutta se kiinnostaa minua kovasti. Hän on kirjoittanut niin ihania kirjoja (mm. Saariston lapset tuli kuunneltua taas kerran tänä kesänä äänikirjana), mutta tiedän hänen elämästään lopulta aika vähän.
Poista