#booksandteatag eli ♥ kirjoja ja teetä ♥

Sain Instagramissa (nolostuttavan kauan aikaa sitten...heinäkuun lopulla!!) Mitä luimme kerran -blogin Lauralta  mukavan #booksandteatagin, jonka on kehitellyt Bookishteaparty-blogin Katri. Tagiin pitäisi tietysti vastata Instagrammissa, mutta omavaltaisesti päätin tuoda sen blogini puolelle. Tagin kohdat ovat nimittäin sellaisia, että juttua riittää enemmän kuin jaksan instaan kirjoitella. En sitä paitsi ole pitkään aikaan tehnyt yhtään tämmöistä tag-postausta, ja nämä ovat kauhean kivoja aina silloin tällöin... eli olkaapa hyvät, kuvan alta löytyy teetarjoilu kirjojen ja haastetuumailujen kera. 😊

Photo by Marisa Harris on Unsplash

Earl grey - a classic you haven’t read:

Aloituskysymys toimii hienona aasinsiltana Lauran ja Miran Joka päivä on naistenpäivä -haasteeseen, johon Laura on postaillut kattavan vinkkilistan. Vaikka ajattelin edetä haasteessa lähinnä fiilispohjalta, niin olen jo melkein päättänyt, että luen haasteeseen ainakin Märta Tikkasen Vuosisadan rakkaustarinan ja kenties Tove Janssonin Kesäkirjan. Myönnän, ettei kumpikaan suuresti houkuttele minua aiheensa puolesta, sillä ennakkoluuloni ovat: Tikkasen avioliittotilitys elämästä alkoholistin kanssa vaikuttaa liian ankealta ja Kesäkirja taas saattaa olla tylsä, jollen onnistu ajoittamaan kirjaa juuri oikeaan lukuhetkeen. Mutta mutta, Tikkasen kirjalla saisin kuitattua Helmet-haasteen kotimaisen runokirjan luetuksi, ja Janssonin kirjaa kohtaan olen oikeastaan tosi utelias, sillä joka kesä joku kirjabloggaaja kirjoittaa siitä innostuneen postauksen ja kirja ylipäänsä tuntuu putkahtelevan siellä täällä esille.

 

Helsingin kirjamessujen ensi vuoden teemamaana on iki-ihana ranska, ja olen jo pidemmän aikaa miettinyt, että voisin vihdoin ja viimein lukea messujen alkuun mennessä Victor Hugon Kurjat. Kurjat on niitä harvoja maailmankirjallisuuden megaklassikoita, jonka lukemattomuus jonkin verran nolottaa.  Olen jopa jotenkin onnistunut välttymään Kurjien juonipaljastuksilta, vaikka kirjasta on tehty useita elokuva- ja näytelmäsovituksia. Elisa-kirjassa on lyhentämätön suomennos tarjolla ilmaiseksi, ja ensimmäiset kolme osaa olen jo ladannut lukulaitteeseeni. Projekti on siis jo melkein vauhdissa...

 

Lauran vinkkilistasta vielä sen verran, että on siellä sentään sellaisiakin kirjoja, jotka kiinnostavat minua ns. positiivisen kautta. Esimerkiksi: Arundhati Royn Joutavuuksien jumala ja Louise Erdrichin Pyöreä talo. Molemmat löytyvät omasta hyllystäni, ja kuuluvat "odotukset korkealla" -listalle. Klassikkohaaste olisi mitä hienoin tekosyy alkaa lukupuuhiin.

Green tea - a book that you turn to when you need guidance:

Hmm, tämä on vaikea. Haen kirjojen parista yleensä ajankulua tai viihtymisen tunnetta, en tukea elämän vaikeisiin hetkiin. Mutta Taru Sormusten Herrasta on eräs lempikirjoistani, ja sillä on sen verran mittaa, että jos jokin suuri kysymys askarruttaa niin kirjaa lukiessa ehtii kyllä pohtimaan yhtä sun toista. Lohtukirjoina tutut suosikit toimivat parhaiten. Riippunee sitten mielentilasta, onko sopivin kirja ihana tyttökirjaklassikko (Runotyttö-sarja <3) tai vaikkapa jokin genrekirja kuten dekkari.

Photo by Carolyn V on Unsplash

White tea - a book where nature plays a big part:

Heh, tunnustus: innostun tosi harvoin kirjojen luontokuvauksista! Jos kirjan takakantta lukiessa tulee tunne, että kirja aikoo hukuttaa minut luontoon, todennäköisin reaktioni on jättää kirjaan tutustuminen takakannen lukuun. Viime aikojen luetuista muistuu silti mieleeni Inkeri Aulan ja Sanna Hukkasen Metsänpeitto-sarjakuvateos, joka ottaa voimakkaasti kantaa luonnon monimuotoisuuden puolesta. Tämä näyttävä kirja on erittäin suositeltavaa luettavaa kaikille!

Loose leaf - a book that left you disorientated:

Haruki Murakamin Norwegian Wood jätti minut melkoisein kaksijakoisiin lukutunnelmiin. Blogattavien pinossa odottelee Heikki Kännön uusin romaani Sömnö, ja sen kanssa kävi hieman samoin. Kirjassa oli paljon hyvää, mutta paljon oli myös utuisempaa tavaraa, josta oli vaikeaa saada otetta. Jäsentelen ajatuksiani vielä, lisää kirjasta aikanaan blogijutussa.

Oolong - a book with dragons in it:

Lohikäärmekirja minulla on hakusessa Helmet-haasteeseen. Yhdenlainen lohikäärme löytyy upeasta Sarah Crossanin Yksi-romaanista. Fantasiakirjallisuuden kuuluisia lohikäärmeitä esiintyy Tolkienin Hobitti-kirjassa ja J. K. Rowlingin Harry Potter -kirjoissa.  Molempien dragonit ovat minulle jo tuttuja tapauksia, joten Helmetiin on hakusassa jokin uusi lohikäärme.

Rooibos - a book that stands out:

Tämän vuoden massasta erottuvia kirjoja ovat minulle olleet mm. Elena Ferranten Napoli-sarja (jota tosin olen lukenut viimekin vuonna), Maylis de Kerangalin Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät ja Liv Strömquistin Prinssi Charlesin tunne. Strömquistia aion ehdottomasti lukea lisää, ja Nousu ja tuho jo odotteleekin sopivaa lukuhetkeä hyllyssäni. Myös Ferranten sarjan päätösosaa odottelen vesi kielellä, vaikka harmittaakin, että Lilalle ja Elenalle pitää heittää haikeat heipat.

Chamomille - a book that calms you:

Tarkalleen ottaen on niin, että jollen jo ole rauhallinen, niin harvoin sitä rauhaa kirjasta löytyy. Mutta jos olo ei ole hirmuisen hetkinen, niin erityisen rauhallisen fiiliksen saan päälle asettumalla lukemaan paksua tiiliskiveä, jonka tiedän vaativan hieman keskittymistä. Viime kesänä esimerkiksi Alan Hollinghurstin Vieraan lapsi oli minulle oivallinen rauhoittumiskirja, ja sitä edellisenä kesänä Seita Vuorelan Karikko. Eli siis kesä + tiiliskivi = rauha.

Infusion - a book that mixes genres: 

Venäläisen Sergei Lukjanenkon Partio-sarja sekoittelee onnistuneesti fantasiaa, kauhua ja vampyyritarinoita. Ja eräänlaisia dekkarijuoniakin mahtuu mukaan. Partiossa hyvän ja pahan väliset taistelut eivät koskaan ole mustavalkoisia, ja tämä sarja onkin eräs omia suosikkisarjojani genrekirjallisuuden parissa.

Fiktiivisten genrejen sekoittelu onkin mielestäni paikallaan, ja kuten Partio-sarjan moniulotteinen meno osoittaa, lopputulos on parhaimmillaan aivan huikean hyvää luettavaa. Mutta sitten kun laitetaan faktaa ja fiktiota sekaisin... enpä tiedä, minä olen kokenut monet viime aikojen paljon huomiota saaneet autofiktiisen teokset hämmentäviksi. Jopa siinä määrin, etten ole uskaltautunut niitä lukemaan laisinkaan. Hmm, tässäpä yksi oivallinen tyylisuunta Helmet-haasteen epämukavuusalueen kirjalle.

Photo by Loverna Journey on Unsplash

Kiitokset kivasta tagi-ideasta Katrille! Kivaa, että haastoit Laura minut mukaan! Vastaaminen vain oli tolkuttoman hidasta eikä kanavakaan ollut oikea, mutta näin tällä kertaa. 😌 En haasta tähän enää ketään mukaan, mutta tagin voinee halutessaan poimia omaan blogiinsa.

P.S. Otin jutun teeaiheiset kuvat Unsplash-kuvapalvelusta. Olen kyllä teen ystävä (en itse asiassa juo kahvia lainkaan), mutta omat teehetkeni ovat lähinnä muumimuki + pussitee / nopeasti haudutettu irtotee -hetkiä. Niistä on yleensä seesteisyys kaukana, sillä teetä tulee lipiteltyä näppiksen äärellä muita hommia tehdessä. Mutta päivä ilman teetä ja kirjoja... ei ole minun arkeani!

Ai niin, instagram-tilini löytyy täältä - saapi tulla seurailemaan.