Alan Hollinghurst: Vieraan lapsi

Alan Hollinghurstin paksu tiiliskivipokkari Vieraan lapsi (Otava, 2013) oli alkukesäni "ah, viimeinkin aikaa tälle kirjalle" -lukutapaus. Kauan kaivattu loma ja kesän ensimmäinen lomareissu loi otolliset olosuhteet ottaa luettavaksi jotain sellaista, mikä oli kiinnostanut minua jo pitkään ja jolle olin halunnut antaa kunnolla aikaa. Vieraan lapsi olikin täydellinen valinta aurinkovarjon alla luettavaksi. Oli nautinnollista antautua hitaan viipyilevän, hillityn englantilaisen proosan vietäväksi ja kokea, kuinka Sawlen perheen Two Acres -kartanon ympärillä vuosikymmenet ja niiden ilot, surut ja suuret rakkaudet lipuivat ohi silmien ja samalla työmietteet kaikkosivat ajatuksista. 

"Hän oli maannut jo yli tunnin riippumatossa ja lukenut runoja. Se ei ollut helppoa: hän mietti koko ajan, että George tulisi pian Cecelin kanssa, ja valui mietteissään alaspäin puolittain tahallisina pieninä luiskahduksina kunnes lojui sykkyrässä riippumaton pohjalla ja piteli kirjaa kasvojensa yllä väsynein käsin. Valokin alkoi hiipua ja sanat sivuilla sulautuivat toisiinsa. Hän halusi nähdä Cecelin ja nauttia näkemästään tovin ennen kuin Cecil huomaisi hänet, ennen kuin heidät esiteltäisiin ja Cecil kysyisi mitä hän luki." (s. 11)

Vieraan lapsi käynnistyy eräänä kesäisenä viikonloppuna vuonna 1913, jolloin Sawlen perheen collegessa opiskeleva George-poika tuo runoilijaystänsä Cecilin viikonloppuvierailulle kotiinsa. Kotona asuva Daphne-sisar odottaa innokkaasti jo jonkinlaista mainetta runoillaan hankkineen Cecilin tapaamista ja koko Sawlen perhe on utelias Cecilin suhteen. Millainen on tuo nuori lahjakas aristokraatti, joka on ystävystynyt heidän poikansa kanssa? Viikonlopun aikana kartanon käytävillä ja puiston hämärissä sopukoissa koetaan tunnemyrskyjä, joiden laineet kantavat aina nykyaikaan asti.

Pidin äärettömän paljon Hollinghurstin hitaasti juonenkehittelystä. Kirja on jaettu useaan isohkoon osaan, jotka kattavat Sawlen perheenjäsenten ja muutamien muiden keskeisten henkilöiden elämää lyhyen ajanjakson verran. Jaksoissa hypätään aikajanalla aina reilusti eteenpäin, joten jonkin verran sai keskittyä siihen, että pääsi kärryille missä kulloinkin mennään. Yllättävän hyvin näinkin hypähtelevä kerronta onnistui kuitenkin välittämään Sawlen perheen vaiheita ja henkilöiden vaikuttimia siten, että Vieraan lapsesta rakentui hienovarainen ja tarkkanäköinen kuvaus erään perheen elämästä ja vaietuista salaisuuksista. 

Kirjan rakenne toimi minulle todella hyvin, ja kirja kantoi loppuun asti vaikka jossain Vieraan lapsen keskivaiheilla juonen ja tapahtumien imu tuntui hiipuvan. Vieraan lapsen alkuvaiheet olivatkin paras osa kirjaa, sillä 1900-luvun alun kuvaus oli mielestäni tavattoman viehättävää, osin salaperäistäkin ja pidin kovasti siitä, miten vaivihkaa tilanteita kehiteltiin. Näihin tunnelmiin verrattuna Vieraan lapsen päättyminen arkisen oloiseen nykyaikaan tuntui karulta ja myös surulliselta: miten vähän jääkään jäljelle niistä hetkistä, jotka silloin joskus tuntuivat suunnattoman tärkeiltä ja merkityksellisiltä.

Goodreadsiin ihastuttava Vieraan lapsi saa minulta täydet viisi tähteä.

***

Kirjankansibingoon  tulee kukka ruutuun "kesä":

Helmet-haasteessa Vieraan lapsi sopii kohtaan 36. Runo on kirjassa tärkeässä roolissa. Cecil kirjoittaa ensimmäisellä Two Acres -vierailullaan runon kartanosta, ja se kulkee tapahtumissa mukana läpi koko kirjan:

"Kiitos... Kuules tyttö, käypä hakemassa minulle silmälasit." Kun Veronica palasi, heidän äitinsä istahti ruokapöytään ja syventyi uteliaana ja innokkaana runoon, joka oli juuri kirjoitettu hänen kotitalostaan. (s. 104)

Goodreads: 5 tähteä

Mistä kirja minulle? Oma ostos

Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Lukuisa, Kaisa Reetta T., Kirjaluotsi ja Eniten minua kiinnostaa tie

Kirjan tietoja:

Alan Hollinghurst: The Stranger's Child (2011)

Suomennos Markku Päkkilä

Otava, 2013

535 sivua