Elena Ferrante: Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät

Elene Ferranten Napoli-sarja vaikuttaa olevan todella suosittua luettavaa, ja olen siitä enemmän kuin iloinen. Napoli-sarja on jotain sellaista, jota haluan itsekin suositella kaikille loistavien romaanien ystäville! Sarjan edetessä olen koukuttunut aina vaan enemmän ja enemmän kertojana toimivan Elenan pohdintoihin ja analysointeihin elämästä, ihmissuhteista, ystävästään Lilasta, ympäröivästä maailmasta. Jahkailua ja vatvomista riittää, mutta jotain omaleimaista vetovoimaa Ferranten kerronnasta välittyy käännösversionkin kautta.

Ferrante kuvaa sarjassaan kahden italialaisnaisen, Elenan ja Lilan, elämää lapsuusvuosista aikuisuuteen. Heidän taustallaan kuohuu Italia kaikessa värikylläisyydessään: tuttu Napolin työläiskortteli, josta tytöt ovat ponnistaneet omiin suuntiinsa, yhteiskunnalliset ja poliittiset liikkeet, joihin Elena ja Lila varttuessaan ajautuvat ja etsiytyvät mukaan. Sarjan kolmas osa Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät (WSOY, 2018) ei sinänsä tuo sarjaan muuta uutta kuin sen, että siinä Elena ja Lila ovat kumpikin jo täysin aikuisia ja elävät omaa elämäänsä. Nuoruusvuodet ovat jääneet taakse, ja kirja jatkaa naisten tarinaa siitä mihin edellinen osa jäi: Elena on ponkaissut esikoiskirjallaan kuuluisuuteen ja miehensä jättänyt yksinhuoltajaäiti Lila paiskii töitä makkaratehtaalla.

"En siis halunnut menettää häntä. Mitä siitä, jos hiomaton luontoni oli opiskelusta huolimatta kaukana hänen horjumattomuudestaan, niin että rehellisesti sanottuna en tiennyt, kuinka kestäisin sen kaiken kaavamaisuuden. Mutta hänen avullaan ainakin pääsisin pakoon isäni opportunistista mukautuvuutta ja äitini karkeutta. Siksi torjuin väkipakolla ajatuksen Ninosta, ja pujottauduin Pietron käsivarteen ja sanoin: mennään vain naimisiin mahdollisimman pian, haluan muuttaa pois kotoa, ajaa ajokortin, matkustaa, haluan puhelimen ja television, minulla ei ole koskaan ollut mitään." (s. 30)

Elena rakkauselämä saa uuden suunnan, sillä sarjan edellisessä osassa hän tutustui yliopistossa opiskelevaan lahjakkaaseen Pietroon, ja tämän kanssa Elena nyt suuntaa avioliiton satamaan. Suhde Pietroon ja sen vaikutus Elenan sosiaaliseen elämään ja yhteiskunnalliseen statukseen on eräs kirjan kantavia voimia, ja Pietron älykköperheen ja Elenan työläistaustaisten sukulaisten tuttavuuden kautta kuvataan hienosti erilaisten asenteiden ja elämänkatsomusten kohtaamista. Sarjassa ovat aiemminkin korostuneet eri yhteiskuntaluokkien väliset erot ja vastakkainasettelut, ja niiden kuvaus tuntuu vain voimistuvan mitä pidemmälle Napoli-sarjassa edetään. Silti kirja ei mene luennoimisen tai paatoksen puolelle, vaan vakavat teemat nivotaan taitavasti Elenan ja Lilan kohtaloihin - siinäpä sarjan juju piileekin!

Mielestäni Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät on Napoli-sarjan tähän asti paras osa. Kenties aikuiselämän kuvaus vetosi minuun enemmän kuin lapsuusaikojen vuodet? Tässä kolmannessa osassa juoni rullasi loppua kohden huimalla vauhdilla eteenpäin, ja vaikka tietty Nino-aiheinen juonikuvio aiheutti minussa lähes epäuskoisia huokauksia, niin dramaattisuutta, tunteenpaloa ja kiihkoa romaanin loppusivuilta ei totisesti puuttunut. Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät saakin minulta täydet viisi tähteä Goodreadsiin. Italian-ystävät, tämä sarja jos mikä kannattaa ottaa lukulistalle, jollei se siellä jo ole.

***

Kirjankansibingossa ruksaan ruudun "ilo":

Osallistun kirjalla myös  Jatkumo-haasteeseen sekä Kuukauden kieli -haasteeseen, johon saan kesäkuun italia-pisteen. Helmet-haasteessa kirja sopii kohtaan 1. Kirjassa muutetaan.

Goodreads: 5 tähteä

Mistä kirja minulle? Oma e-kirjaostos

Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Tuijata.Kultuuripohdintoja, Luettua elämää, Mitä luimme kerran ja Hurja Hassu Lukija

Kirjan tietoja:

Elena Ferrante: Storia di chi fugge e di chi resta (2013)

Suomennos Helinä Kangas

WSOY, 2018

448 sivua