#sarjakuva: Mikki ja hukkunut meri

Kun sain Mikki ja hukkunut meri (Sanoma, 2018) -sarjakuvan käsiini, välitön reaktioni oli: wow!!! Jo kansikuva antaa oivallisen vinkin albumin piirrostyylistä, jossa totisesti riittää yksityiskohtia, värejä ja näyttävyyttä. Mikki ja hukkunut meri -albumi on osa sarjaa, jossa ranskalaiset sarjakuvataiteilijat ovat saaneet vapaat kädet toteuttaa Disneyn Mikki Hiiri -hahmon seikkailuja. Eri tekijöiltä on käännetty suomeksi jo kolme muutakin albumia, mutta jostain syystä ne ovat menneet minulta täysin ohi. Onneksi huomasin Mikki ja hukkunut meri -seikkailun Goodreadsin feedistäni, ja Denis-Pierre Felipen käsikirjoittama, Silvio Gambonin kuvittama ja Gaspard Yvanin värittämä albumi oli niin mukava ja vähän erikoinenkin paluu Mikin maailmaan, että nuo muutkin sarjan kirjat on pakko etsiä luettavaksi syksyn mittaan.

Oma historiani Ankkalinnan asukkien kanssa ei ole kovinkaan kummoinen. Meille ei tilattu lapsuudessani Aku Ankkaa, mutta taskukirjoja osteltiin silloin tällöin ja kirjastostakin taisin löytää Akun ja kumppanien seikkailuja. Eniten tykkäsin Taikaviitan salaperäisestä hahmosta ja terävästä ja nokkelasta Mikki Hiirestä, mutta kovin tärkeä osa lapsuuteni lukukokemuksia Ankkalinna ei koskaan ollut. Aikuislukijan silmin Mikki on sittemmin tuntunut olevan terävä ja nokkela ärsyttävyyteen asti, mutta tästä piirteestä en havainnut merkkiäkään Mikki ja hukkunut meri -tarinaa lukiessani.

Mikki ja hukkunut meri -sisälsi paljon tuttua: Mikki ja Minni ovat edelleen jonkinlainen pari, Hessu puuhaa innokkaasti Mikin apuna, Mikki ja Musta Pekka ovat edelleen nokikkain. Sarjakuvan miljöö on kuitenkin jotain aivan muuta kuin se perin tuttu Ankkalinna, sillä nyt ollaan aluksi Uralvuorten hyytävässä kylmyydessä ja sen jälkeen "kotona", mutta koti ei muistuta vähäisimmäkään määrin Ankkalinnaa sellaisena kuin minä sen muistan:

Albumin seikkailun ajankohta on arvoituksellisesti 17. suursodan jälkeinen vuosi. Mikä ihmeen suursota? Tätä ei valotettu lukijalle laisinkaan, mutta minulle tulivat tarinan käänteistä mieleen Jules Vernen huimat, tieteiskirjallisuutta enteilevät kertomukset. Mikki huristelee ilmalaivalla, puuhastelee monenlaisten tieteellisten vekottimien kanssa ja veden napaisuuskin kääntyy päälaelleen juonen rullatessa eteenpäin. Roiston osaa näyttelee tiedemies Ykskorva, ja vauhtia ja vaarallisia tilanteita on luvassa ennen kuin Mikki selvittää apuriensa kanssa sen, miten veden painovoima saadaan takaisin normaaliin olotilaansa.

Pidin albumin kuvituksesta ja seikkailun tiimellyksestä viiden tähden arvoisesti. Uudet kuviot sopivat tarmokkaalle Mikille loistavasti, ja upea visuaalinen ilme tekee Mikki ja hukkunut meri -albumista täydellisen silmäkarkkikirjan. Tässä on oivallinen lahja- ja lukuvinkki Mikin ystäville!

Helteen keskellä on kiva päättää juttu talviseen kuvaan:

Mikki ♥ Minni

***

Kirjankansibingoon laitan kukan ruutuun "seikkailu":

Osallistun kirjalla myös sarjakuvahaasteeseen ja Kirjoja ulapalta-haasteeseen, sillä meri on keskeinen elementti Mikin seikkailussa. Helmet-haasteessa laitan kirjan kohtaan 34. Kirjassa syntyy tai luodaan jotain uutta. Mikki kehittelee ystäviensä kanssa monenlaisia keksintöjä ja laitteita, mutta minun mielestäni voiton vie silti tohtori Ykskorvan temppuilu veden painovoiman kanssa.

Goodreads: 5 tähteä
Mistä kirja minulle? Lainasin kirjastosta
Sarjakuvan tietoja:
Denis-Pierre Filippi (käsikirjoitus), Silvio Gamboni (piirrokset), Gaspand Yvan (väritys): Mickey et l'océan perdu (2018)
Suomennos Saara Pääkkönen
Sanoma, 2018
60 sivua