Haruki Murakami: Norwegian Wood
Haruki Murakami on niitä kirjailijoita, jotka ovat bongahtaneet tietoisuuteeni vasta kirjablogiaikani eli noin viimeksi kuluneen viiden vuoden aikana. Murakamista saa aina silloin tällöin lukea lähes hämmentävän innostuneita postauksia, mutta itse en oikein päässyt Murakamin hehkuun kiinni ensitutustumisella, joka tapahtui Värittömän miehen vaellusvuodet -kirjan myötä. Vilkaisin siitä kirjoittamaani juttua ja olin kehunut Vaellusvuosia hyväksi lukuromaaniksi, hillityksi ja elegantiksi kirjaksi. Luettujen Murakamien pinoni karttui elokuussa paljon kehutulla Norwegian Wood -romaanilla, mutta heh, voinpa tiivistää arvioni jälleen samaan luonnehdintaan.
Norwegian Wood oli juonellisen antinsa puolesta kovin kaksijakoinen, ja minulla oli vaikeuksia sovitella näitä erilaisia puolia yhteen. Päähenkilönä on nuoruutensa opiskeluaikoja muisteleva Toru Watanabe, ja muisteloihin liittyy kaksi hyvin erityyppistä naista. Miehen hyvä ystävä teki nuoruudessaan itsemurhan, ja tämän tyttöystävä, sielultaan herkkä Naoko muodostuu läheiseksi myös Watanabelle. Suhde Naokoon ja tämän mielen syviin salaisuuksiin on kirjan keskeistä ainesta, ja itse pidin näistä osuuksista eniten. Watanaben matkat syrjäiseen parantolaan olivat hienosti kuvattuja hyppyjä aivan omanlaiseensa todellisuuteen, jossa tavoitellaan hapuilevin askelin mielenrauhaa ja sopua elämän kanssa.
Norwegian Wood oli juonellisen antinsa puolesta kovin kaksijakoinen, ja minulla oli vaikeuksia sovitella näitä erilaisia puolia yhteen. Päähenkilönä on nuoruutensa opiskeluaikoja muisteleva Toru Watanabe, ja muisteloihin liittyy kaksi hyvin erityyppistä naista. Miehen hyvä ystävä teki nuoruudessaan itsemurhan, ja tämän tyttöystävä, sielultaan herkkä Naoko muodostuu läheiseksi myös Watanabelle. Suhde Naokoon ja tämän mielen syviin salaisuuksiin on kirjan keskeistä ainesta, ja itse pidin näistä osuuksista eniten. Watanaben matkat syrjäiseen parantolaan olivat hienosti kuvattuja hyppyjä aivan omanlaiseensa todellisuuteen, jossa tavoitellaan hapuilevin askelin mielenrauhaa ja sopua elämän kanssa.
"Nyt kuitenkin ymmärrän, että siihen vajavaiseen maljaan, jota kutsutaan tekstiksi, voi kaataa vain vajavaisia muistoja ja vajavaisia ajatuksia. Mitä himmeämmiksi muistoni Naokosta muuttuvat, sitä syvällisemmin pystyn ymmärtämään häntä. Tiedän myös, miksi Naoko pyysi etten unohtaisi häntä. Totta kai hän tiesi sen itsekin. Hän tiesi, että muistoni hänestä himmenisivät. Juuri siksi hän halusi, etten unohtaisi häntä ikinä ja muistaisin aina, että hän oli ollut olemassa.Kun ymmärrän tämän, minut valtaa lähes sietämätön suru. Sillä Naoko ei ikinä rakastanut minua." (s. 17)
Ja sitten on sähkämpi Midori, johon Watanabe tutustuu yliopistossa opiskellessaan. Tokion railaikkaiden opiskeluaikojen kuvaus on kaukana Naokon herkästä maailmasta, eikä näiden kahden maailman yhdistäminen käynyt minulta nikottelematta:
"Olin kyllä kokenut kaikenlaista kummaa Shinjokussa, mutta koskaan aiemmin kaksi vierasta tyttöä ei ollut kutsunut minua juopottelemaan aamulla kahtakymmentä yli viisi. En kuitenkaan jaksanut kieltäytyä eikä minulla ollut kiirekään, joten ostin sylillisen sakea ja särvintä läheisestä automaatista, minkä jälkeen menimme parkkipaikalle aseman läntisen sisäänkäynnin viereen ja pidimme kolmistaan spontaanit juomingit." (s. 123)
Kovin korkeisiin tunnesfääreihin Murakami ei pystynyt minua johdattelemaan Norwegian Woodin nostalgisilla sivuilla. Luulen, että kirja olisi toiminut minulle paremmin, jos siinä olisi keskitytty Naokon ja Watanaben väliseen utuisen hämärään suhteeseen ja jätetty kiihkeä, oikea todellisuus vähemmälle. Mutta niin tai näin, suurin uteliaisuuteni Murakamin
suhteen on nyt tyydytetty. Herran maagista realismia sisältävät
romaanit kuulostavat aivan liian oudoilta minun makuuni, ja nämä
"normaalimmat" romaanit taas kaikesta tyylikkyydestään huolimatta ovat
jääneet jollain tapaa valjuiksi. Lieneekö kirjojen henkilöhahmoissa niin
paljon hillittyä japanilaisuutta, etten ole saanut heistä ns. otetta? Goodreadsiin Norwegian Wood saa joka tapauksessa kolme tähteä.
***
Mistä kirja minulle? Lainasin kirjastosta
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kirja vieköön!, Elämä on ihanaa, Kirjavarkaan tunnustuksia ja Kirjasähkökäyrä
Kirjan tietoja:
Haruki Murakami: Noruwei no mori (1987)
Suomennos Aleksi Milonoff (englanninkielisestä käännöksestä)
Tammi, 2012 (Keltainen kirjasto nro 429)
426 sivua
Luin omat ekat ja ainoat Murakamini (Suuri lammasseikkailu ja Sputnik-rakastettuni) joskus kuutisen vuotta sitten ja muistan silloin pitäneeni niistä melko paljon. Norwegian Wood on ollut lukulistallani pitkään ja 1Q84 löytyy omasta hyllystäkin, joten pitäisi varmaan jossain vaiheessa tarttua niihin, jotta näkisi onko Murakamissa vielä hohtoa. :)
VastaaPoistaMinulla ei ole Murakamia kotona, eikä varmaan nyt tule hankittuakaan. :) 1Q84 on tosin todella kauniskantinen kirja, mutta ehkä mä en nyt sen vuoksi sitä hanki... hyväksi havaittuja kirjailijoita on ihan jännää kokeilla pitkän tauon jälkeen. Minulla ainakin on yleensä melkoinen jännitys päällä, vieläkö herää innostus vai onko aika jo ajanut ohi siitä?
PoistaNo niin, olenkin odottanut tätä Murakami-postaustasi! Meillähän on melko samanlainen Murakami-tausta eli ei taustaa juuri ollenkaan. :D Minä pidin Värittömän miehen vaellusvuosista ja tämän ajattelin tosiaan seuraavaksi Murakamilta lukea. Ihan kauheasti ei nyt innosta mielipiteesi luettuani, mutta pakko se on kai itse kokeilla. Minua kiinnostaa nimenomaan se japanilaisuus henkilöhahmoissa ja se tuntuu tietyssä mielessä tutulta (mikä kaiketi johtuu siitä, että olen lukenut aika paljon japanilaista kirjallisuutta ja Japanin kulttuuria). Mutta saas nähdä, miten tämän kanssa käy, koska tietenkin ainakin salaa mielessäni vertaan Haruki Murakamin teoksia muihin lukemiini japanilaisten kirjailijoiden teoksiin (ja sitten taas ihmettelen, miksi niitä muita kirjoja ei suomenneta, vaan aina vaan Harukia, haha).
VastaaPoistaVähän hitaanlaisesti edistyy tuo bloggausjonon purku... mutta joo, kannattaa ehdottomasti kokeilla itse. Minä en juuri lue japanilaista kirjallisuutta, joten voi hyvinkin olla, että pääset tähän kirjaan paremmin sisälle. Minua mm. kummastutti, että kirjassa oli ihan useampia noita itsemurhan tehneitä mutta aika tyynesti ne ohitettiin lyhyellä lausahduksella. Ai niin, se ja se päätti itse päivänsä. Tuli kolkko fiilis lukijalle. :) Olisi kyllä kiva saada käännöksiä muiltakin japanilaiskirjailijoilta kuin Murakamilta. Ei kirjasesonkia ilman Murakami-käännöstä. :)
PoistaMinusta nämä Murakamin normaalimmat romaanit eivät ole niin hyviä kuin maagisella realisimilla sävytetyt romaanit. Kafka rannalla, 1Q84, Maailmanloppu ja Ihmemaa ovat minulle olleet parhaimpia Murakameja, mutta tämä ja Värittömän miehen vaellusvuodet sekä Miehiä ilman naisia taas valjuja lukukokemuksia.
VastaaPoistaHmm, pitäisiköhän minun siis sittenkin uskaltautua kokeilemaan noita maagisrealistisia... täytyy myöntää, että olen ollut tosi ennakkoluuloinen niitä kohtaan! Sopisi kyllä Helmet-haasteen epämukavuuskohtaan. :D Sinulla onkin paljon Murakamia luettuna.
PoistaMurakami tosiaan lienee parhaimmillaan revitellessään kunnolla maagisen realismin parissa, eli jos vielä kiinnostaa sitä maailmaa herralta kokeilla, suosittelen sekä Kafkaa rannalla että Maailmanloppua ja ihmemaata! :) Itse tykkäsin näistä tavallisimmistakin, hienovireisemmistä kirjoista, mutta ehkä juuri tuon kaiken maagisuuden välissä. 1Q84-trilogian luin nyt kesällä, ja sitä sitten en enää kestänytkään, haha. Murakamin kanssa liikaa on vähän liikaa. :D
VastaaPoistaKiitos vinkeistä! Juu, muistankin sinun ristiriitaiset tunnelmasi 1Q84-järkäleen kanssa. :) On jännää, miten paksun kirjan eri osat saattaa toimia ihan eri lailla ja sitten kokonaisuudesta jää melko erikoiset lopputunnelmat. Tai no, niinhän mullekin kävi tämän Norwegian Woodin kanssa, tuntui kuin olisi liimattu kaksi eri kirjaa yhteen ja mä tykkäsin vaan siitä toisesta. :)
PoistaMää en oo vielä Murakamiin innostunut. En oo lukenu ainuttakaan hänen teostaan. Eikä kyllä innosta sun kokemankaan perusteella tarttua hänen kirjoihinsa. :D
VastaaPoistaHeh, no kannattaa ehkä kuitenkin kokeilla... saattaahan olla, että innostut mun nuivista kommenteista huolimatta. :)
PoistaMielenkiintoista. Minä olen ollut hieman epäileväinen Murakamin suhteen enkä ole vielä tarttunut hänen kirjoihinsa, vaikka Värittömän miehen vaellusvuodet löytyy omastakin hyllystä. Itse asiassa mukava lukea muutakin hänen kirjoistaan kuin suitsuttavaa ylistystä.
VastaaPoistaVaikka Murakami ei nyt minuun oikein puraissut, kannustan silti kokeilemaan itse. :) Eihän näistä kirjoista koskaan tiedä, paljon kehutut saattaa toimia itselle tai sitten ei... olen huomannut, että olen itse asiassa aika huono ennakolta arvioimaan, miten joku kirja minulle toimii. Vasta jokusen sivun luettuaan tietää, kiinnostaako edes jatkaa lukemista. Nämä pari Murakamia sentään sain luettua ihan loppuun asti ilman suurempaa ponnistelua. :)
Poista