4 x Nanna-#sarjakuva - Tuuli Hypén

Ensimmäinen Tuuli Hypénin Nanna-sarjakuva-albumi ilmestyi jo vuonna 2011, mutta minä tutustuin tähän iloluontoiseen citykettutyttöön kunnolla vasta loppukesällä. Ensin luin yhden Nanna-albumin, joka lähti ihan sattumalta mukaan kirjastoreissulla. Sitten oli pakko lainata ne loputkin, sillä muun lukemisen ohessa oli kiva nauttia muutama Nanna-strippi. Ja pisteenä i:n päälle syksyn alkaessa julkaistiin vielä aivan uutta Nannaa eli Eläimen pelikirja (Arktinen Banaani, 2018).

Mikä Nannassa niin viehättää? Ihmismaailmaan heittäytynyt Nanna-kettu on tosi sympaattinen, iloinen ja toiset huomioonottava eläinneito, jonka kautta tuttu maailma peilautuu eri tavoin kuin pelkkiä ihmishahmoja sisältävissä tarinoissa. Ihmisten ja eläinten rinnakkaiselosta on hyvä ammentaa kilttiä huumoria ja koskettavia juttuja strippeihin. Lisäksi tykkään tosi paljon sarjan piirrostyylistä: Nannan leveä hymy, ihanan isot korvat ja supertuuhea häntä tekevät hahmosta veikeän näköisen, ja muutkin ruuduissa pyörivät ihmiset ja eläimet ovat sopivan ilmeikkäitä.

Nanna-albumien yleisfiilis on mielestäni melko samantyylinen joka albumissa, mutta kuvan alta löytyvät lyhyet kommentit kaikista lukemistani kirjoista.

Nanna (ensimmäinen albumi):

Sarjakuvan perusasetelma käy selväksi heti alkusivuilla, kun Nanna lähtee kotimetsästä kaupunkiin cityketuksi. Nettipelien maailmoissa viihtyvä Nanna tutustuu Ritaan, ja muuttaa lopulta tämän luokse. Ritun ja Nannan suhdetta ei sen kummemmin selitellä sarjan edetessä, joten lukija voi tehdä omia päätelmiään ruutujen tapahtumien perusteella. Ritu opiskelee yliopistolla, ja opiskelu kiinnostaa myös Nannaa, joten urbaani opiskelijamiljöö hallitsee ruutuja. Lisäksi on paljon erilaisia pelijuttuja, ja saan tästä sarja-avauksesta merkinnän Helmet-haasteen kohtaan 44. Kirja liittyy johonkin peliin.

Nanna 2 - Jäljet pelottavat!

Kirja alkaa lukijaa valistavalla esipuheella, jossa visuaalisen kulttuurin tutkija Annamari Vänskä valottaa Nannan maailmaa. Ihan kiintoisa esipuhe, mutta ilman selityksiäkin pärjää Nannan seurassa. Ruutuihin ilmaantuu uusia hahmoja, kuten salaperäinen ennustaja LaMiau ja pikkuinen Veikka-kettu, jolle Nanna lupautuu lapsenvahdiksi. Cityssä tuntuukin elävän yllättävän paljon eläimiä, mutta muutoin meno ruuduissa ei juuri poikkea sarjan ykkösosasta.

Hermesetas-vitsi on eräs suosikkini. :D

Nanna 3 - Ketunleipää tienaamassa

Tällä kertaa esipuheen on kirjoittanut Shimo Suntila, ja alan tykästyä tähän sanalliseen johdatteluun sarjakuvan maailmaan. Näitä esipuheita voisi olla muissakin sarjakuvissa! Ruuduista oli hauska bongata tutunnäköinen kisuliini:

Nanna - Eläimen pelikirja

Nannan visuaalinen ilme on uudistunut: mukana on mustavalkoisia sivuja (tämä oli minulle lähes järkytys, kun olin lukenut monta värillistä Nanna-albumia putkeen) ja neljän ruudun strippejä. Huumorinaiheita löydyy edelleen mm. opiskelujen maailmasta. Ja alla olevaan kuvaan liittyen voin todeta, että eräs tuttu ja turvallinen kiintopiste on Nannan asu, joka ei ole kokenut minkäänlaista muutosta sitten sarjan ensimmäisen ruudun. No, tämähän on tietysti yleistä sarjakuvamaailmassa, mutta itse kyllä arvostan sitä, että hahmoilla on hieman laajempi vaatevarasto. 😄

Nannan huumori upposi minuun keskimäärin noin kolmen Goodreads-tähden arvoisesti, joten sen verran tähtösiä siis Goodreadsiin kaikille Nannoille.

***

Osallistun Nannoilla sarjakuvahaasteeseen.

Goodreads: annan kaikille albumeille kolme tähteä
Mistä sarjakuvat minulle? Lainasin kirjastosta

Muualla verkossa: Nörttityttö-blogissa on haasteteltu Tuuli Hypéniä. Yöpöydän kirjat -blogissa on luettua Nanna-sarjan toinen albumi.

Sarjakuvien tietoja:

Tuuli Hypén: Nanna

Arktinen banaani, 2010

64 sivua

Tuuli Hypén: Nanna 2 - Jäljet pelottavat!

Arktinen banaani, 2011

64 sivua

Tuuli Hypén: Nanna 3 - Ketunleipää tienaamassa

Arktinen banaani, 2012

64 sivua

Tuuli Hypén: Nanna - Eläimen pelikirja

Arktinen banaani, 2018

72 sivua