Elly Griffiths: Jyrkänteen reunalla

Elly Griffithsin Jyrkänteen reunalla  (Tammi, 2018) on Ruth Galloway -dekkarisarjan kolmas osa. Lukaisin sarjan avausosan melko pian sen ilmestymisen jälkeen, mutta en innostunut Ruthin persoonasta, hänen arkeologin työnsä kuvauksista tai kirjan dekkarijuonesta niin paljon, että olisin etsiytynyt uudelleen sarjan pariin (saati että olisin blogannut kirjasta...). Jostain syystä päätin kuitenkin kokeilla lähikirjaston pikalainahyllyssä ollutta upeakantista Jyrkänteen reunalla -kirjaa ja olipa hyvä päätös, sillä Galloway-sarja on todellakin kehittynyt hyvään suuntaan. Ruthin henkilölohtainen elämä lohkaisee kohtuullisen suuren osan kirjan sivuista, joten minun kohdallani kirjan mielenkiinto lepäsi pitkälti tämän juonirakenteen varassa. Ja kolmas osa heitti minut seuraavanlaiseen tilanteeseen: Ruth elää yksinhuoltajaäidin arkea ja tasapainoilee työn ja suloisen Kate-tyttären välimaastossa. Tyttösen isä on tiedossa, ja tämä notkuu Katen ja Ruthin elämässä sen minkä omalta avioelämältään ehtiin. Tässä kuviossa riitti viihdyttävää seurattavaa kirjan loppusivuille asti. 😄

Kirjan rikosvyyhti sopii hienosti Norfolkin jyhkeisiin rannikkomaisemiin. Rannalla tutkimuksia suorittavat arkealogit löytävät kuusi ruumista kiviryökkiöiden alta. Juttu ulottaa lonkeronsa sotavuosiin asti, mutta kovin piinaavaa jännitystä on turha odottaa. Enemmänkin Jyrkänteen reunalla maalailee tunnelmia rantaviivan tuntumassa ja kerii auki pienen yhteisön hautomia salaisuuksia:

"Huokaisten Ruth käpertyy sohvalle ja kuuntelee merta. Sea's End Housen tornissa palaa yksinäinen valo. Se valaisee maata kohti vyöryvät mustat aallot kuin aution majakan lyhty. Aallot särkyvät muureihin kuin sisäänpääsyä vaatien, muuttavat kapean lahden kuun vaiheiden mukaan nousevaksi ja laskevaksi virraksi. Kun on laskuveden aika, aallot pakenevat, imevät mukaansa kiviä rannalta, missä kuusi saksalaista sotilasta makasi haudassaan, jättävät kalliopolut kiiltämään märkänä. Ja jättävät ruumiin keinumaan hiljaa matalikolle, vaaleat suortuvat lainehtimaan tummaan veteen." (s. 190 - 191)

Jyrkänteen reunalla oli nopealukuinen ja viihdyttävä dekkari, ja suosittelen kirjaa heille, jotka pitävät leppoisista dekkareista (ja ei huolta, sarjaan pääsee mielestäni mainiosti sisälle myös aloittamalla lukemastani kolmannesta osasta). Itse olisin toivonut, että historiallinen osuus olisi saanut kirjassa enemmän sijaa Ruthin omien ihmissuhdekuvioiden sijaan, mutta ainakaan Jyrkänteen reunalla ei sortunut kuivaan luennointiin. Pimenevien syysiltojen ratoksi kirja sopii erinomaisesti.

***

Osallistun kirjalla Prinsessoja ja astronautteja -lukuhaasteeseen (naisen kirjoittama dekkari) ja Kirjoja ulapalta -lukuhaasteeseen. Kirjassa meri kohisee Norfolkin ympärillä ja syö ahnaasti sen rantoja. Kirjan loppuhuipennuskin on hyvin merellinen, mutta jääköön se tässä paljastamatta.

Goodreads: 3 tähteä

Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja

Muualla verkossa: kirjaa on luettu mm. blogeissa Yöpöydän kirjat, Kirjasähkökäyrä, Luetut.net ja Kirja hyllyssä 

Kirjan tietoja:

Elly Griffiths: The House at Sea's End (2011)

Suomennos Anna Lönnroth 

Tammi, 2018

348 sivua