Andrzej Sapkowski: Narrenturm I

Historialliset romaanit eivät minua yleensä suuremmin houkuttele, mutta Kuukauden kieli -haaste innosti minut kokeilemaan puolalaisen Andrzej Sapkowskin Narrenturm I -romaania (WSOY, 2018), jossa liikutaan 1400-luvun Keski-Euroopassa. Sapkowskin Noituri-sarja lienee monille fantasian (ja pelien!) ystäville tuttu, mutta minä en siitä jostain syystä innostunut, ainakaan ensimmäisen osan perusteella. Kokeilin kyllä keväällä sarjan toistakin osaa, mutta ei se lähtenyt vetämään sen paremmin. Ehdinkin jo melkein vetää ruksin puolan yli niillä ajatuksin, ettei tähän löydy mitään omaan kirjamakuun sopivaa luettavaa, mutta onneksi satuin huomaamaan Narrenturmin uutuushyllyssä. Huh heijaa, tämä kirja on parhaimmillaan aivan hulvaton ja keskimäärinkin riemastuttavan rempseä ja seikkailuntäyteinen hulabaloo keskiaikaisten kuvioiden keskellä!

Kirjan päähenkilönä on nuori, pätevä ja varsin iloluontoinen sleesialainen lääkäri Reinmar Bielaulainen eli Reynevan. Hän joutuu heti kirjan alkumetreillä kiipeliin jäädessään kiinni ristiritarin vaimon sänkykamarista. Alkaa karkumatka, joka oikeastaan kestää koko kirjan ajan. Lemmenjanoista Reinmaria ajavat takaa kostonhimoisen suvun palkkaamat, palkkiota havittelevat rosvot ja ennen pitkää myös inkvisitio kiinnostuu hänen lääkärinpuuhistaan. Matkan varrella kohtaamiensa toverien avulla Reinmar selviää kuin ihmeen kaupalla ties minkälaisista pulmista, ja ympärillä velloo keskiaika kaikkine tunnusomaisine piirteineen. Noituuden ja kerettiläisyyden merkkejä nähdään joka nurkalla, harhaoppisuus ja uskonsodat kuohuttavat tunteita. Aikakauteen ei silti todellakaan suhtauduta haudanvakavasti, sen tajuaa paikoin itse jopa Reinmar:

"Voi ei, ajatteli Reunevan, tämä päättyy vielä huonosti. Tämä päättyy huonosti.

"Helvetin henki!", Scharley huusi ja levitti rajusti kätensä edelleenkin täysin elottomalta vaikuttavan veli Deodatuksen ylle. "Kiroan sinut nimeen Aharonin,  Ehein,  Homuksen, Athanatoksen, Ihrikoksen, Aekodeen ja Almanakan! Kiroan sinut nimeen Aratonin, Bethorin, Phalegin ja Ogin, Pofielin ja Fulin! Kiroan sinut mahtavien Shmielin ja Shmulin nimeen! Kiroan sinut nimeen, joka on kauheimmista kauhein: nimeen mahtavan ja pelottavan Semaforin!"

    Semafor ei auttanut yhtään sen paremmin kuin Ful tai Shmulkaan. Sitä ei voinut kätkeä. Sen tajusi Scharleykin.

    "Jobsa, hopsa, afia, alma!" hän huusi villisti. "Melach, Berot, Not, Berib et vos omnes! Hemen etan! Hemen etan! Hau! Hau! Hau!"

    Nyt se tuli hulluksi, Reynevan ajatteli. Ja kohta meitä aletaan piestä. Pian nuo tajuavat, että tässä kaikessa ei ole mitään mieltä, että tämä on silkkaa parodiaa, niin tyhmiä eivät voi olla etteivät tajuaisi. Pian tämä päättyy hirveään selkäsaunaan." (s. 250)

Luin Narrenturmia mitä ilmeisemmin sopivassa mielentilassa, sillä kirjan sivut kääntyivät tosi vauhdikkaasti. Loppua kohden aloin kyllä kaivata sivuille muutakin sisältöä kuin hurjan laukan sattumuksesta toiseen, mutta siitä huolimatta Narrenturm-sarjan ensimmäinen osa oli mainion viihdyttävä tapaus. Toivottavasti tämä huima ja omaan huumorisuoneeni iskenyt vaellusseikkailu saa pian jatkoa! Goodreadsiin annan kirjalle neljä tähteä.

Loppuun vielä erityiskiitos hupaisista lukujen aloitusteksteistä. Näitä ei nykyään monessa kirjassa näe, mutta tykkäsin pikkutekstien onnistuneista lukujen tiivistyksistä:

**

Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Muutama vuosi sitten Pelit-lehdessä haastateltiin Sapkowskia.
Kirjan tietoja:
Andrzej Sapkowski: Narrenturm (s. 1 - 341)
Suomennos Tapani Kärkkäinen
WSOY, 2018
396 sivua