Oksan hyllyltä

Niputin tähän juttuun pari hiljattain lukemaani lanukirjaa, sillä koetan saada jälleen kerran bloggausjonoani lyhyemmäksi. Valitsin kirjat samaan postaukseen täysin lanu-perusteella, mutta silti niiden teemoissa ja aiheissa on yhteisiä piirteitä: molemmissa käsitellään perhesiteitä, ystävyyttä ja rakkautta. Henkilöasetelmassakin on paljon samaa: perheen ainut lapsi saa uuden kaverin, ja tämä on alkusysäys uudenlaisille kuvioille ja oman identiteetin hahmottamiselle. * Ellen Strömbergin Ei alkua, ei loppua (S & S, 2024)  kiinnosti minua oikeastaan vain sen vuoksi, että hullaannuin täysin Strömbergin  Mehän vaan mennään siitä ohi  -kirjaan. Ei alkua, ei loppua ei valitettavasti yltänyt aivan samalle tasolle, mutta oli "ihan kiva" kirja. Kirjan päähenkilönä on kasiluokkalainen Benjamin, joka kesää kuluu asuntoautossa Pohjanmaalla, arkeologi-isän työreissulle raahattuna. Benjamin tutustuu salaperäisen oloiseen Tristaniin, ja tylsältä vaikuttanut kesänvietto saa yllättäv...

Sinun, Margot  (WSOY, 2021) on muutaman vuoden takainen hittikirja. Tämähän aina nostaa odotuksia kirjaa kohtaan, vaikken aivan tarkkaan tiennyt, mitä romaanilta odottaa (olin yllättävän hyvin säästynyt spoilereilta).  Meri Valkaman esikoisromaani kertoo erään suomalaisen perheen kohtalosta DDR:n hajoamisen aikaan, ja sen jälkeisinä vuosikymmeninä. DDR:n aikakauteen katsotaan maahanmuuttajanäkökulmasta, kun suomalainen toimittaja Markus muuttaa maahan vaimonsa Rosan ja perheen pienen Vilja-tyttären kanssa. Miten käy idealismin, kun muuri murtuu ja ajat muuttuvat? "Jos asiat olisivat menneet toisin, olisiko jommallakummalla voinut olla mahdollisuus selvitä, Markuksella ja Luisella tai DDR:llä? Sen kysymyksen äärelle Markus palasi mielessään tulevina vuosina lukemattomia kertoja ja putosi kerta toisensa jälkeen syvälle pimeyteen, niin läpitunkemattomaan ja tiiviiseen, että kadotti valon lopulta kokonaan." Kirjassa Markuksen ja Rosan eroon päättynyt parisuhde on isossa roolissa,...

Siiri Enorannan Tuhatkuolevan kirous (WSOY, 2018) voitti lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon vuonna 2018, mutta jostain syystä minulla on jäänyt tämä erittäin kauniskantinen kirja lukematta. Kiinnostusta on kyllä ollut, mutta kenties kirjan tuhdin oloinen sivumäärä on korottanut lukukynnystä (vaikkei tämä edes ole erityisen paksu kirja fantasiakirjaksi). Muistelen myös, että Enorannan Nokkosvallankumous oli minulle hieman hidaslukuinen kirja, ja jostain syystä arvelin, että Tuhatkuolevan kirous saattaisi olla samantyylinen luettava. Mielikuvat kirjoista muodostuvat kummallisesti, mutta onneksi nyt viimein tulin kokeilleeksi Tuhatkuolevaa . Ei se samalla tavoin valostuttanut päivääni kuin Maailmantyttäret (tälle romaanille iso sydän!), mutta ajatuksia herättävää, kauniisti kirjoitettua fantasiaa on aina mukavaa lukea. "Oletko sinä kuollut?" kysyin, vaikka tiesin jo vastauksen. Tiesin sen Nubyan silmistä, eivät ihmisen silmät voineet olla sen väriset, ensik...

Jenna Kostetin aiemmasta tuotannosta muistan erityisesti hänen kansanperinteestä ponnistavan dekkarinsa  Marrasyöt , joka on jäänyt pysyväispaikalle omaan hyllyyni. Nyt Kostet on aloittanut uuden 1930-luvun Turkuun sijoittuvan sarjan, josta on tänä vuonna ehtinyt ilmestyä jo kaksi osaa. Hyppäsin mukaan sarja-avaukseen Sinisiipisten saari (Aula & Co, 2025). Sinisiipisten saaren päähenkilönä on kasvattivanhempiensa, kahden vanhapiikasisaruksen luona asuva 24-vuotias Aina Ahlgren. Kirjan alussa hän sattuman kautta herää ajattelemaan ahtaissa piireissä kulkevaa arkeaan. Muutama sattuma lisää, ja Aina pestautuu hyönteistutkija Honkosen assistentiksi ja lähtee opettelemaan itsenäistä elämää Vilukaren saarelle, meren äärelle. "Ei, enpä usko pelkääväni", Aina totesi. Hän ei ollut juuri koskaan joutunut olemaan yksin, mutta yksinäisyyttä hän sitä vastoin oli tuntenut usein. Siinä oli ero. Hän oli varma, ettei olisi Vilukarilla koskaan yksinäinen. Täällä hän saattoi hengittää jo v...

Linda Bondestamin lastenkirjojen kuvitukset ovat varmasti tuttuja monille, joiden perheessä tai lähipiirissä on lapsia. Bondestam myös kirjoittaa, ja vuonna 2020 häneltä ilmestyi kuvakirja Elämäni pohjalla - yksinäisen aksolotlin tarina (Teos & Förlaget, 2020). Minä luin kirjan aivan itsekseni ilman lapsilukijoita, sillä sen hurmaava kansikuva houkutteli valitsemaan kirjan  Seinäjoen kirjaston lukuhaasteen neljänteen haastekohtaan, jossa ollaan vesillä . Rakastin Bondestamin kirjassa aivan kaikkea: kuvitusta ja värejä, aksolotlin pallomaista hahmoa, tekstejä, jopa kirjaan valittua fonttia ja isoa vaakasuoraa sivukokoa. Kuvakirjan sivut ja lyhyet tekstit johdattavat lukijaa maan alkuhämärästä ihmiskunnan salaperäiseen tuhoon, ja kuvaavat pikkuisen aksolotin elinkaarta sen vetisessä ympäristössä. Yksinäisyys iskee, kun kavereina olleet tiikerisalamanterit saavat keuhkot ja siirtyvät maan pinnalle - yhtäkkiä on aikaa pyyhkiä levää järvenpohjaan kertyneestä kummallisten esineiden...

Jantso Jokelinin ja Touko Hujasen matkakirja Joutoretki - Road trip kätkettyyn Suomeen (Like, 2022) on matka suomalaisuuden ytimeen. Tässä kirjassa ollaan me, juuri niin arkisina ja omalla tavalla outoina kuin vain osataan. Tekijäkaksikko työskentelee päivätyönään journalisteina, ja he ovat koostaneet kirjaansa reportaaseja matkoistaan Suomessa. Reissukohteiksi on valikoitu paikkoja, jotka sopivat "joutaa"-verbin henkeen: "olla tarpeettomana vapaa johonkin" ja "olla kelvottomuuttaan omiaan johonkin". Joutoretkillä pyörähdetään mm. maamme kurjimmissa nähtävyyksissä, etsitään piimävelliä maisteltavaksi ja peltoautoja ajettavaksi. Niin, ja paljastetaan salattuja totuuksia Facen huovutusryhmästä. Löysin kirjan etsiessäni luettavaa Seinäjoen kirjaston lukuhaasteen kohtaan "nähtävää Suomessa", ja sitä Joutoretki todellakin tarjoilee. Nähtävät ja koettavat jutut eivät tosin ole mitään turistiopaskamaa. Reportaasien tyyli on rento ja kepeän jutusteleva...

Olen selaillut kirjaston tietokantaa ahkerasti muutaman viime viikon aikana, kun olen saanut puhallettua uutta innostusta luku- ja blogiharrastukseeni. Samalla olen inspiroitunut lukuhaasteista eli lukuhommani pyörivät jälleen lukuhaasteiden ympärillä, kuten aina ennenkin 😀. Helmet-haasteen "vihreä kirja" tuotti hakutuloksena Inari ja Leena Krohnin lastenkirjan Vihreä vallankumous (Tammi, 1970/2020), joka on alunperin julkaistu vuonna 1970 mutta josta on vuonna 2020 otettu uusi painos 50-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Tämä kuulosti niin mielenkiintoiselta, että päätin tutustua kirjaan. Olen tosin sellaista vuosikertaa, että olisin saattanut törmätä tähän lapsenakin, mutta enpäs vain ollut tätä ennen koskaan Vihreästä vallankumouksesta kuullutkaan. Kirjan tarina on lapsille sopivan yksinkertainen. Riioraan kaupungissa on suuri puisto, jonne "SISÄÄNPÄÄSY KIELLETÄÄN LAILLISEN EDESVASTUUN UHALLA". Asioista päättävä kaupunginvaltuusto on suuressa viisaudessaan päättäny...

Luen todella harvoin Lappiin sijoittuvia kirjoja, mutta Seinäjoen kirjaston lukuhaaste innosti etsimään jonkin Lappi-kirjan. Päädyin dekkariin, ja lukuun valikoitui Elina Backmanin Saana Havas -sarjan kolmas osa Ennen kuin tulee pimeää (Otava, 2022).  Saana Havas on rikospodcastia harrastuksenaan tekevä toimittaja. Podin tiimoilta Saana päätyy tonkimaan vanhoja rikosjuttuja, ja tässä kirjassa häneen ottaa yhteyttä juristina työskentelevä Heta, jonka pikkusisaren murha on jäänyt ratkaisemattomaksi tapaukseksi. Lapin poliisia ei Inarissa vuonna 1998 sattunut henkirikos tunnu enää kiinnostavan, ja Heta pyytää Saanaa perehtymään juttuun. Ehkä aihetta käsittelevä podcast ja suloisen Ingan tarina herättäisi yleisön ja poliisin mielenkiinnon, ja auttaisi saamaan murhaajan viimein kiinni? Helsingissä asuva Saana saa vapaata töistä ja matkustaa Inariin perehtymään Ingan kuolemaan. Lapissa odottaa myös aiemmin etäiseksi jäänyt isä, joten rikospodin valmistelun ohella Saanan perhesuhteet...

Kirjakimaran perinteinen kesähaaste Kirjoja ulapalta jatkuu syyskuun loppuun, joten tähän haasteeseen ehtii vielä mainiosti mukaan, jos merelliset kirjat kiinnostava. Aloitan oman haasteeni Petra Rautiaisen Norjan Ruijaan sijoittuvalla romaanilla Meren muisti (Otava, 2022).  Kirjan päähenkilönä on uratietoinen, suurelle öljy-yhtiölle työskentelevä Aapa. Hän palaa pieneen kotikyläänsä Ruijaan auttamaan yhtiötä dokumenttielokuvan tekemisessä. Samalla Aapa näkee pitkästä aikaa isoäitinsä eli ämmin, joka on joutunut sairaalaan. Kaksi vuosikymmentä ulkomailla oleskellut Aapa kohtaa merestä elantonsa saavan kylän, sen asukkaat ja kipeät muistonsa äidin kuolemasta. "Esiäitiemme kielessä luonto tarkoittaa sekä ihmisen luontoa että kaikkea luomakuntaa ympärillämme: metsää, vuoria, merta, järviä. Vanhat uskovat, että meissä jokaisessa on luonto, haltija. Se tekee meistä meidät. Meri oli meidän sukumme luonto." Minä ihastuin Meren muistiin heti sen ensi sivuilla. Samalla kun Aapan t...

Kiitos Helmet-haasteen, tulin lukeneeksi (lue: hotkineeksi) kolme osaa Maija Kajannon Kahvila Koivu -sarjaa aivan peräjälkeen. Löysin sarjan kolmannen osan Sahramisyksy etsiessäni kirjaa, jonka nimessä, kannassa tai kuvauksessa on jokin mauste. Minulle ei ole yleensä mikään ongelma hypätä sarjaan mukaan keskeltä, mutta tässä sarjassa oli niin hauskat nimet, että päätin aloittaa alusta eli Korvapuustikesästä . Se olikin mainio tapaus! Leivonnan ystäville tiedoksi: Taatelitalven ja Sahramisyksyn lukujen alusta löytyy reseptejä, joten Kajannon sarjasta saattaa olla iloa kotikeittiöissäkin. *  Maija Kajanto: Korvapuustikesä (WSOY, 2022) Sarjan avausosa oli lukemistani osista ehdottomasti paras. Sen alussa isossa elintarvikeyhtiössä reseptiikkaa kehittävällä Kristiinalla menee kuppi nurin tai pitäisikö sanoa lipstikka nenään. Työnantaja vaatii kehittämään pullareseptin, jossa on mukana lipstikkaa. Moneen venyvälläkin on rajansa, ja Kristiina päätyy sanomaan kiitos ei ja heipat koko ...

Helmet-haasteessa on kohta, jossa pyydetään lukemaan jotain Tove Janssoniin liittyvää. Kirjaston tietokannasta esiin tupsahti Paul Gravettin kirja Tove Jansson - Kuvittaja (Otava, 2023), joka lupaa esitellä Janssonin "kuvallista tuotantoa". Päätin kokeilla kirjaa, sillä tämä näkökulma kiinnostaa minua kovasti. Muumitarinat ovat toki ihania ilman kuviakin, mutta mielestäni tarinat heräävät henkiin Janssonin vinkeiden piirrosten ansiosta.  Gravett käy kirjassaan läpi koko Janssonin uran kuvittamisen näkökulmasta, lapsuusajan piirroksista siihen asti, kun käsien vapina ei enää sallinut hänen jatkaa työskentelyä kuvittamisen parissa. Kirjan sivumäärä on aika lyhyt, vain 112 sivua, ja niistä iso osa menee näyttäviin kuvanäyttäisiin. Kovin syvällisiä analyysejä ei siten ole luvassa, mutta toisaalta kirjasta saa nopean ja kattavan läpileikkauksen Janssonin kuvittajan työstä. Ja kuten mainitsin, runsaat kuvanäytteet ja paksut sivut tekevät kirjasta visuaalisesti antoisan. Tässä muut...

Helsingin Sanomissa julkaistiin viime vuoden lopulla sadan kirjan lista 2000-luvun parhaista kotimaisista kirjoista . Lista herätti kirjapiireissä jonkin verran huomioita (tosin nyt tuntuu, että hädin tuskin muistan koko listaa 😏), ja inspiroiduin siitä alkuvuodesta sen verran, että tein muutaman kirjastovarauksen. Kotimaisen kirjallisuuden lukeminen on minulle ainainen haaste, ja mikä tahansa lisätsemppi on tervetullut. HS:n listalta poimin lukuun pari kirjaa, jotka menevät laariin "kaikki paitsi minä ovat lukeneet". Kiitokset siis listalle, tulipa selätettyä pari paljon huomiota saanutta kirjaa. Nälkävuoden luin alkuvuonna, Kissani Jugoslavia jäi ensi alkuun kesken mutta sain sen pari päivää sitten luettua loppuun. Näiden kirjojen myötä sanon heipat HS:n listalle - hauskahan tämmöisiä listoja on lukea ja tutkia, mutta en tämän enempää aio tähän käyttää aikaa. Olen joka tapauksessa tyytyväinen, että tulin lukeneeksi nämä kaksi kovaa kotimaista esikoiskirjaa (!):  * Aki Ol...

Iida Ahon Kesän tango (Tammi, 2024) päätyi lukuun aika lailla sattumalta lukuaikapalvelusta, johon sain puoli vuotta lukuaikaa joululahjaksi työnantajalta (erittäin oiva lahja 😊). Joku toinen käyttäjä oli kommentoinut kirjasta näin: "Umpimähkään valittu kirja osoittautui loistavalinnaksi", ja olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä. 1970-luvun Pohjois-Pohjanmaan maisemiin sijoittuva kirja sisältää todentuntuista ajankuvaa Ruotsiin töihin lähteneiden nuorten kokemuksista, ja mukaan on laitettu juuri sopiva annos modernia maalaisromantiikkaa. Toimii!   Kirjan päähenkilönä on reilusti päälle parikymppinen Kristiina (naistenviikon nimipäiväsankari tänään!), joka kesän alussa tulla tupsahtaa takaisin lapsuudenkotiinsa Pääskyniemelle. Takana on muutama vuosi elettyä elämää Ruotsissa: suuria unelmia paremmasta tulevaisuudesta, arkea tehtaassa ja lastenhoitajana, koti-ikävää ja sydänsuruja. Pääskyniemellä on vastassa yksin kotona asuva äiti, rapistuva maatalo ja pienen pitäjän vanh...