Evelyn Waugh: Rakkaamme
Blogi on mainio lukuhistorian tallentaja. Olisin voinut vannoa, etten ole aiemmin lukenut Evelyn Waughilta muuta kuin briljantin klassikon Mennyt maailma, mutta blogihistoriani alkutaipaleelta paljastui toinenkin Waugh: elokuussa 2013 bloggaamani Jymyjuttu. Suurempia muistijälkiä tuo kolme tähteä aikoinaan saanut kirja ei ole jättänyt, mutta blogijutun perusteella kyseessä on ollut hieman samantyylinen kirja kuin nyt lukemani Rakkaamme (Love Kirjat, 1981/1945) - lyhyehkö satiiri, jossa tarkastellaan brittiläistä elämäntyyliä.
Rakkaamme sukeltaa hautaustoimistojen maailmaan, ja esittelee samalla lukijalle Hollywoodin pienen brittiläisen yhteisön, joka on siirtynyt elokuvakaupunkiin sotavuosien jälkeen (kirja ilmestyi alkujaan vuonna 1945). Kun eräs yhteisön jäsen päätyy päättämään päivänsä oman käden kautta, on aika astua sisään Kuiskivien Kunnaiden Kultaisista Porteista ja perehtyä siihen, mitä palveluja on tarjolla viimeiselle matkalle ajasta ikuisuuteen.
"Viime kuussa meillä oli Rakkaamme joka löydettiin hukkuneena. Hän oli ollut valtameressä kuukauden ja hänet tunnistettiin vain rannekellon perusteella. Ruumis pantiin sellaiseen kuntoon", emäntä sanoi hairahtaen häkellyttävällä tavalla tähän saakka käyttämästään korkeasta tyylistä, "että näytti siltä kuin olisi ollut sen hääpäivä. Niin, vaikka se olisi istunut atomipommin päällä, se pantaisiin esiintymiskelpoiseen kuntoon."
Minä viihdyin hyvin Waughin mustan huumorin parissa. Kirjan henkilökuvaus on huippua, ja kirjan päähenkilöksi vaivihkaa nouseva Dennis Barlow on erityisen oiva tyyppi. Lemmikeiden hautaustoimistoon töihin ajautunut sivutoiminen runoilija johdattelee lukijaa kuoleman kaupalliseen maailmaan, jossa kaikin keinoin koetetaan häivyttää tuon epämieluisan tapahtuman raaka lopullisuus. Myös Hollywoodin brittiläisen yhteisön vanhakantaiset asenteet joutuvat naurettavaan valoon, kun niitä koetetaan ylläpitää amerikkalaisessa eteenpäin menevässä ilmapiirissä.
Kokonaisuus oli oikein toimiva, ja Rakkaamme on yksi parhaita pienoisromaaneja, joita olen pitkiin aikoihin lukenut. Toki kirjasta paikoin huomaa, että se on kirjoitettu vuonna 1945, mutta tykkäsin pienestä aikamatkatunnelmasta, jonka Rakkaamme sai aikaan. Goodreadsiin Waughin kirja saa minulta neljä tähteä. Waughista kiinnostuneille tiedoksi, että kirjan loppusivuilla on suomentaja Paavo Lehtosen laatimat loppusanat, joissa kuvataan hyvinkin laajasti Waughin uraa ja kyseisen pienoisromaanin taustoja (Waugh matkusteli aikoinaan itse Hollywoodissa, joten ei ihme, että kirjan tunnelma on kovin aidonoloinen). Näitä esittelyjä on aina mukava lukea - ne ovat valitettavan harvinaista herkkua nykyään.
Helmet-haasteessa kirja sopii kohtaan 14. Kirjan kääntäjä on voittanut Mikael Agricola -palkinnon tai muun käännöspalkinnon. Kaikki Mikael Agricola -palkitut on listattu Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton sivuilla.
Kommentit
Lähetä kommentti
Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.