Kaliane Bradley: Aikaministeriö
Romantiikan ystävät huomio: Kaliane Bradleyn Aikaministeriö (Tammi, 2024) kannattaa ottaa lukuun, jos se toistaiseksi on mennyt ohi. Nyt on tarjolla hyvällä tavalla erilaista luettavaa lemmenjuonien saralla! Lontoossa asuvan, kambodzalaistaustaisen virkamiesnaisen (heh heh) ja nykyhetkestä katsottuna lähitulevaisuuteen aikakoneella 1800-luvulta siirretyn tutkimusmatkailijan hiljalleen etenevä suhde on jännitteiltään sellainen, että harvoin olen ollut yhtä täpinöissäni mistään romanttissävyisestä kirjasta. Tulin lukeneeksi Aikaministeriön jo alkuvuodesta, mutta kirja on edelleen yksi tämän vuoden parhaista lukuelämyksiäni.
"Eikö heidän sopeutumisensa häiriinny", Simellia kysyi, "kun heidät talutetaan maailmaan tilanteessa, jossa he kuvittelevat olevansa tuonpuoleisessa tai länsirintamalla? Kysyn tätä sekä psykologina että ihmisenä, jolla on normaali empatiakyky."
Kirjan kertojanainen, joka taitaa jäädä nimettömäksi, toivotetaan työhaastettelussa tervetulleeksi aikamatkustuksesta vastaavaan ministeriöön. Aiemmin puolustusministeriön kääntäjänä toiminut nainen haluaa urallaan uusia haasteita (kenttäagentin työ kiinnostelee), ja taustansa vuoksi hänen arvellaan sopivan "linkiksi" - henkilöksi, joka saa kunnian opastaa yhtä merkilliseen aikamatkustuskokeeseen valituttua henkilöä nykymaailman saloihin. Mikä on jääkaappi? Miten käytetään vessaa? Miten selvitään arjesta ilman palvelustyttöä? Nainen saa kohteekseen kuninkallisen laivaston komentaja Graham Goren (n. 1809-1847), joka heidän tutustumisensa aikaan on viettänyt noin viisi viikkoa 2000-luvulla.
"Jos haluatte kysyä jotain, kysykää pois. Ymmärrän, että tässä on paljon sulateltavaa."
"Ilahduttavaa huomata, etteivät englantilaiset ole tulevaisuudessakaan menettäneet kykyään ironiseen vähättelyyn", hän sanoi minuun katsomatta.
Kiehtovaa kirjassa on se, että Graham Gore on ollut aivan todellinen henkilö, joka osallistui Luoteisväylää etsivään retkikuntaan. Kirjailija kertoo jälkisanoissaan siitä, miten hän tuli valinneeksi juuri hänet romaaninsa päähenkilöksi. Tämä oli toki kiinnostavaa taustatietoa, mutta kirjaa lukiessani en uhrannut ajatuksia sille, onko Gore oikeasti ollut olemassa vai ei, vaikka näitä tutkimusmatkailujuttuja onkin otettu kirjan tapahtumiin mukaan. Varsin nopeasti jäi koukkuun Goren ja linkkinaisen yhteiseloon. Heidät laitetaan asumaan vuodeksi samaan asuntoon kämppiksinä, mutta pelkkää neljän seinän sisällä pyörimistä kirja ei sentään ole, vaan luvassa on mm. niitä kenttäagentin puuhia.
Scifiä vierastavien ei kannata kavahtaa aikamatkustusteemaa. Matkusteluhommia tai niihin liittyvää teknistä jargonia on mukana äärimmäisen vähän, mutta kirjan lopussa on sentään pientä vänkää säätöä juonen kanssa. Pääpaino kirjassa on silti siinä, mitä tapahtuu kun historiasta on noukittu muutama tyyppi tänne meidän aikaamme. Jännittävä ihmiskoe, myös linkin näkökulmasta!
Tykkäsin todella paljon kirjan kerronnan kepeänpuoleisesta yleissävystä, vaikka toisaalta välillä mennään myös tunteiden pohjamutiin. Aikaministeriön romanttiset vireet jäivät omassa lukukokemuksessani päällimmäsenä mieleen, mutta erikoisesta perusasetelmasta huolimatta kirja oli mielestäni hyvin aikuismainen ja hassua kyllä, todellisen oloinen. Viimeisellä sivulla oli vähän haikea olo, kun olisin halunnut jäädä tähän tarinaan sisälle aivan loputtomiksi ajoiksi. Goodreadsiin Aikaministeriö saa minulta täydet viisi tähteä. Lämmin lukusuositus ihanien tarinoiden ystäville 💖.
"Kaikki voi toki sujua hyvin, mutta sinun täytyy antaa itsellesi lupa kuvitella maailma, jossa sinä itse olet parempi."
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 40. Kirjassa ajalla tai kellolla on tärkeä merkitys.
Kommentit
Lähetä kommentti
Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.