Klassikkohaaste: Jane Austen - Emma

Tammikuun viimeisenä päivänä postaillaan perinteiseen tapaan klassikkokirjoista. Tällä kertaa klassikkohaastetta emännöi Tuulevin lukublogi, ja haasteen koonnista voit käydä kurkkaamassa kaikki mukana olevat blogit. Mukavan paljon on taas osallistujia lukemassa ja bloggaamassa klassikoista 😊! Klassikot innostavat, sillä haasteessa on nyt vuorossa peräti sen 20. kierros. Oma blogini on ollut mukana lähes jokaisella kierroksella, sillä vain kolme kertaa on jäänyt väliin. 

Tänä vuonna valintani osui Jane Austenin Emmaan (WSOY, 1998/1816), josta olin ennen kirjan lukemista nähnyt vuonna 2020 ensi-iltaan tulleen leffaversion. Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo on minulle klassikkojen klassikko, enkä pitkään aikaan tohtinut laisinkaan tarttua hänen muihin teoksiinsa - eiväthän ne millään voisi olla yhtä hyviä kuin Y & E, johon rakastuin jo teinivuosina. Nyt olen hieman antanut periksi ja Emma on minulle jo kolmas lukemani Austen. Vuonna 2018 Järki ja tunteet sai minulta kolme tähteä, ja tänä vuonna oli sitten Emman vuoro. Lukuun päätyi kirja, jonka olen todennäköisesti löytänyt kirjanvaihtohyllystä. Sen leffakannessa keikistelee Gwyneth Paltrow, joka esitti Emmaa vuonna 1996 valmistuneessa filmatisoinnissa (tätä versiota en muistaakseni ole nähnyt).

 "Emma Woodhouse oli kaunis, älykäs ja rikas; hänellä oli viihtyisä koti ja onnellinen luonne; hänessä tuntuivat yhtyvän elämän parhaat lahjat. Hän oli elänyt miltei kaksikymmentäyksi vuotta minkään häntä sanottavasti häiritsemättä tai suututtamatta.

           [..]

Emman aseman varjopuolena oli tosiaankin se, että hän liian suuressa määrin sai pitää oman päänsä ja ja että hänessä piili tietty taipumus luulla itsestään vähän liikoja. Nämä olivat ne epäkohdat, jotka uhkasivat himmentää hänen monia ilojaan."

Näin esitellään lukijalle Emma Woodhouse, kirjan nimihenkilö. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Englannin maaseudulle, Highburyn kylään, jossa Emma asuu isänsä kanssa, ja "Woodhousen perhe oli siellä arvossa ensimmäisenä"
 
Aivan kirjan alussa Emman elämää on kohdannut suuri mullistus, kun hänen pitkäaikainen, ystävänä ja keskustelukumppanina arvostettu kotiopettajattarensa on mennyt naimisiin ja muuttanut pois Emman ja hänen isänsä luota. Emma koettaa keksiä neiti Taylorin jättämän aukon tilalle muuta puuhaa, ja hän päättää suunnata tarmonsa ja kekseliäisyytenä mm. nuoren, perhetaustaltaan epämääräisen Harriet-neidin tulevaisuuden järjestelyyn. Harriet-parka! Hän joutuu Emman avustamana melkoiseen tunnemyrskyyn ja pyöritykseen, ennen kuin hänen asiansa lopulta järjestyvät. Osansa Emman päähänpistoista saavat muutkin hänen tuttavapiiriinsä lukeutuvat vapaat miehet ja neitoset, ja Austenille tyypilliseen tapaan Emman ympärille kehkeytyy melkoinen avioliittoaiheisten ihmissuhdekuvioiden keitos. Emma itse on päättänyt väistää avioliiton ansat, mutta sen sijaan hän huvittelee järjestämällä tuttaviensa parisuhdeasioita omasta mielestään paremmalle tolalle. 

Näin Emmasta muutama vuosi sitten tehdyn elokuvan, jossa pääosaa esitti hurmaava Anya Taylor-Joy. Kirjaa aloittaessani koetin muistella elokuvan tapahtumia, mutten muistanut sen juonesta juuri mitään. Sen sijaan elokuvan näyttävä puvustus ja upeat kartanot olivat jääneet elävästä mieleeni, ja tämä vuoden 2020 filmatisointi onkin todellinen silmäkarkkileffa!

Aloin siis lukemaan kirjaa aivan kuin ilman mitään ennakkotietoja. Huomasin hyvin pian, miksei näkemästäni elokuvasta ollut jäänyt sen kummempia muistikuvia: Emman juonilangat ja lukuisat henkilöhahmot tuntuivat usein aika epäkiinnostavilta ja sekavilta, ja kirjan lukeminen edistyi sen keskivaiheilla yllättävän hitaasti. Emman oma rakkauselämä ei myöskään muodostunut erityisen kiinnostavaksi osaksi kirjan tapahtumia. Tämä oli mielestäni Emman pahin puute. Minä kun olen niitä lukijoita, joiden mielestä pääparin vetovoiman pitäisi säkenöidä romanttisen kirjan sivuilta, olipa kyseessä sitten klassikko tai tavallisempi kirja.

Loppua kohden tunnelma sentään jonkin verran tiivistyi, ja draaman kaari nousi sen verran, että sivut kääntyivät hitusen nopsemmin. Kokonaisuutena Emma jäi silti kauas Ylpeyden ja ennakkoluulon taakse, vaikka itse päähenkilö olikin mielestäni mainio ja veikeä tapaus.

Emman parhaita puolia oli Emman oman ajatuksenkulun hupaisa kuvaus.  Hän on mielestään niin oivallisen kekseliäs sekaantuessaan muiden asioihin, ja silti lopputulos on usein kaikkea muuta kuin mitä piti:

"Emma ei voinut keksiä mitään tämän parempaa, ja vaikka tähän sisältyi jotakin, mitä hänen oma sydämensä ei voinut hyväksyä - hiven kiittämättömyyttä, jota vain oli vähän siloiteltu - se oli tehtävä, miten Harrietin muuten kävisi?"
Emman hahmossa ja hänen tuumailluissaan on jotain hyvin ajatonta ja raikasta. Emman aikaansaamat ihmissuhdesopat ovat kuin esimakua siitä, mitä nykyään nähdään tosi-tv:ssä ja sarjoissa. Goodreadsiin kirja saa minulta kolme tähteä. Vuoden 2020 elokuvaversiota suosittelen lämpimästi!

 

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Löysin kirjanvaihtohyllystä
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Jokken kirjanurkkaLuettua elämääHurja Hassu Lukija
Kirjan tietoja:
Jane Austen: Emma (1816)
Suomennos Aune Brotherus
WSOY, 1998 (ensimmäinen painos ilmestynyt v. 1950)
462 sivua

***

Haasteen aiemmilla kierroksilla olen lukenut seuraavia klassikoita

6) -
14) -
19) -
20) Jane Austen: Emma 

Kommentit

  1. Vastaukset
    1. Kannattaa kokeilla! Arvelen, että pitäisit tästä :).

      Poista
  2. Minullakin on Emmasta juuri tuo elokuvakannella varustettu versio. Vuoden 1996 elokuvan ole nähnyt. Olen ihan samaa mieltä, että Emma jää aika kauas romaanista Ylpeys ja ennakkoluulo, mutta mukava vähän hupsusta tytöstä oli kuitenkin lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tämä oli kyllä juuri tuommoinen "mukava kirja", ei sieltä raskaimmasta päästä klassikkoja. :)

      Poista
  3. Aika monta Austenia olen lukenut ja nähnyt elokuvia, mutta Emma ei tunnu tutulta. Täytyypä laittaa lukulistalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä kannattaa kokeilla. Kirja on aivan viehättävä kurkistus 1800-luvun naisten elämään.

      Poista
  4. Muistelen, että pidin enemmän muista Austeneista, mutta osa pitää tästä ja hieman trimmattuna varmasti hyvä elokuvakäsikirjoituskin. Filmiä en ole nähnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuoden 202 elokuvaversioon kirjan juonta on osin todellakin trimmattu, ja pakkohan se on ollutkin, kun kirjalla on kohtuullisen paljon mittaa. Katselin elokuvan nyt uudestaan, ja varsinkin sen loppupuolella oli hieman otettu taiteellisia vapauksi. :) Mutta hyvä elokuva se siitä huolimatta on, aivan tarpeeksi uskollinen kirjalle.

      Poista
  5. Jos Austeneita laittaisin paremmuusjärjestykseen, Emma menisi minulla ehkä kakkossijalle, vaikka totta kyllä että tämän lukuisat juonenkäänteet ja suhdesoppa onkin selainen sotku että mieleenjäävää tarinaa on hieman hankala hahmottaa...mutta hahmot ja humoristisuus toimivat hyvin. Lukeminen vaatii toki kohtalaista myötähäpeän sietoa, ja joillekin lukijoille itse päähenkilö on ihan liian ärsyttävä että kirjasta voisi nauttia...
    Tuon 2020-leffaversion olen nähnyt ja se oli kyllä hyvä. Samoin kuin ysäriteinikomedia Clueless, jossa tarina oli versioitu nykyajan Kaliforniaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjan huumori toimi minullekin, enkä kokenut Emmaa liian ärsyttävänä hahmona. Lähinnä huvitti hänen suuri itsetyytyväisyytensä omien aikaansaannostensa äärellä. Clueless on tainnut minulla jäädä näkemättä, mutta olisipa kiinnostavaa nähdä se nyt, kun kirja on tuoreessa muistissa.

      Poista
  6. Olen hankkinut Emman hyllyyni vasta vähän aikaa sitten, Jane Austen kun on mielestäni niitä kirjailijoita jotka "pitäisi" ehdottomasti lukea. Sain tästä kirjoituksestasi hyvät eväät kirjan selättämiseen 😀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on oikein hyvä aloituskohta Austenin tuotantoon, vaikka toki vinkkaan myös iki-ihanaa Ylpeyttö ja ennakkoluuloa ❤️.

      Poista
  7. On tainnut tämäkin Austen jäädä minulta lukematta, koska kirjoituksesi ei herätä mitään muistijälkeä. Oliskohan sitten niin, että olen lukenut vain Ylpeyden ja ennakkoluulon plus Järjen ja tunteet. Tämä ei nyt varsinaisesti herättänyt suurta innostusta, mutta hieman uteloittaa kyllä. Ehkä siinä mielessä, että olisiko Emma henkilönä liian ärsyttävä minulle. Toisaalta on joskus raikasta lukea romaani, jonka henkilö(t) käy hermoille. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on sen verran sekava ns. juoni, etten ihmettele vaikka kirja häviäisi muistista... niinhän minullekin kävi leffan kanssa. Siitä ei jäänyt mieleen mitään muuta kuin komea miljöö 😁.

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.