Klassikkohaaste: Jane Austen - Emma
Tammikuun viimeisenä päivänä postaillaan perinteiseen tapaan klassikkokirjoista. Tällä kertaa klassikkohaastetta emännöi Tuulevin lukublogi, ja haasteen koonnista voit käydä kurkkaamassa kaikki mukana olevat blogit. Mukavan paljon on taas osallistujia lukemassa ja bloggaamassa klassikoista 😊! Klassikot innostavat, sillä haasteessa on nyt vuorossa peräti sen 20. kierros. Oma blogini on ollut mukana lähes jokaisella kierroksella, sillä vain kolme kertaa on jäänyt väliin.
Tänä vuonna valintani osui Jane Austenin Emmaan (WSOY, 1998/1816), josta olin ennen kirjan lukemista nähnyt vuonna 2020 ensi-iltaan tulleen leffaversion. Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo
on minulle klassikkojen klassikko, enkä pitkään aikaan tohtinut laisinkaan
tarttua hänen muihin teoksiinsa - eiväthän ne millään voisi olla yhtä
hyviä kuin Y & E, johon rakastuin jo teinivuosina. Nyt olen hieman
antanut periksi ja Emma on minulle jo kolmas lukemani Austen. Vuonna
2018 Järki ja tunteet sai minulta kolme tähteä, ja tänä vuonna oli sitten Emman
vuoro. Lukuun päätyi kirja, jonka olen todennäköisesti löytänyt
kirjanvaihtohyllystä. Sen leffakannessa keikistelee Gwyneth Paltrow,
joka esitti Emmaa vuonna 1996 valmistuneessa filmatisoinnissa (tätä versiota en muistaakseni ole nähnyt).
"Emma Woodhouse oli kaunis, älykäs ja rikas; hänellä oli viihtyisä koti ja onnellinen luonne; hänessä tuntuivat yhtyvän elämän parhaat lahjat. Hän oli elänyt miltei kaksikymmentäyksi vuotta minkään häntä sanottavasti häiritsemättä tai suututtamatta.
[..]
Emman aseman varjopuolena oli tosiaankin se, että hän liian suuressa määrin sai pitää oman päänsä ja ja että hänessä piili tietty taipumus luulla itsestään vähän liikoja. Nämä olivat ne epäkohdat, jotka uhkasivat himmentää hänen monia ilojaan."
Näin Emmasta muutama vuosi sitten tehdyn elokuvan, jossa pääosaa esitti hurmaava Anya Taylor-Joy. Kirjaa aloittaessani koetin muistella elokuvan tapahtumia, mutten muistanut sen juonesta juuri mitään. Sen sijaan elokuvan näyttävä puvustus ja upeat kartanot olivat jääneet elävästä mieleeni, ja tämä vuoden 2020 filmatisointi onkin todellinen silmäkarkkileffa!
Aloin siis lukemaan kirjaa aivan kuin ilman mitään ennakkotietoja. Huomasin hyvin pian, miksei näkemästäni elokuvasta ollut jäänyt sen kummempia muistikuvia: Emman juonilangat ja lukuisat henkilöhahmot tuntuivat usein aika epäkiinnostavilta ja sekavilta, ja kirjan lukeminen edistyi sen keskivaiheilla yllättävän hitaasti. Emman oma rakkauselämä ei myöskään muodostunut erityisen kiinnostavaksi osaksi kirjan tapahtumia. Tämä oli mielestäni Emman pahin puute. Minä kun olen niitä lukijoita, joiden mielestä pääparin vetovoiman pitäisi säkenöidä romanttisen kirjan sivuilta, olipa kyseessä sitten klassikko tai tavallisempi kirja.
Loppua kohden tunnelma sentään jonkin verran tiivistyi, ja draaman kaari nousi sen verran, että sivut kääntyivät hitusen nopsemmin. Kokonaisuutena Emma jäi silti kauas Ylpeyden ja ennakkoluulon taakse, vaikka itse päähenkilö olikin mielestäni mainio ja veikeä tapaus.
Emman parhaita puolia oli Emman oman ajatuksenkulun hupaisa kuvaus. Hän on mielestään niin oivallisen kekseliäs sekaantuessaan muiden asioihin, ja silti lopputulos on usein kaikkea muuta kuin mitä piti:
"Emma ei voinut keksiä mitään tämän parempaa, ja vaikka tähän sisältyi jotakin, mitä hänen oma sydämensä ei voinut hyväksyä - hiven kiittämättömyyttä, jota vain oli vähän siloiteltu - se oli tehtävä, miten Harrietin muuten kävisi?"
***
Haasteen aiemmilla kierroksilla olen lukenut seuraavia klassikoita
Kommentit
Lähetä kommentti
Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.