Klassikkohaaste: E. M. Forster: Hotelli Firenzessä
Ankin kirjablogi emännöi heinäkuun 2022 klassikkohaasteen kierrosta. Koontipostauksesta näet, mitä klassikoita tänä kesänä kirjablogeissa on luettu. 😊 Minä osallistun haasteeseen brittiläisellä klassikolla Hotelli Firenzessä (Gummerus, 1986/1908).
Klassikkohaasteen aiemmilla kierroksilla olen lukenut alla listatut kirjat. Pari kierrosta on jäänyt välistä, enkä näemmä vieläkään tullut lukeneeksi kotimaista klassikkkoa mutta ehkäpä sitten tammikuussa 2023?
***
E. M. Forsterin Hotelli Firenzessä valikoitui klassikkohaasteen kirjakseni vasta heinäkuun alkupuolella. Kirjan valinta jäi lähes viime tinkaan, ja turvauduin aiempien haastekierrosten koontipostauksiin klassikkoa etsiessäni. Sieltä koetin bongailla jotain aiheeltaan kiinnostavaa ja kohtuullisen mittaista (=jotain muuta kuin tiiliskiveä...) kirjaa, ja noin 250-sivuinen Hotelli Firenzessä täytti molemmat kriteerit. Englantilaisen luokkayhteiskunnan kuvaus romantiikalla höystettynä toimii aina, ja Forsterin tyyli oli minulle entuudestaan tuttu romaaneista Matka Intiaan ja Talo jalavan varjossa. Näistä erityisesti jälkimmäinen lumosi minut aikoinaan täysin sekä kirjana että elokuvana.
Hotelli Firenzessä käynnistyy suomenkielisen nimensä mukaisesti Firenzestä, jonne romaanin päähenkilö, englantilainen perhetyttö Lucy Honeychurch on matkustanut serkkunsa Charlotte Bartlettin kanssa. Täysihoitolassa tulee heti alkuun hämminkiä huoneiden kanssa (johon liittyy kirjan onnistunut alkukielinen nimi), kun naisille osoitetut huoneet eivät olekaan näköalalla varustettuja. Neiti Bartlettin reaktio avuntarjoukseen kertoo olennaisen naisten ja apua tarjonneen herra Emersonin ja hänen Charles-poikansa asemasta:
"Mies sanoi:
"Minun huoneessani on näköala."
Neiti Bartlett äimistyi. Täysihoitoloissa oli yleensä tapana, että vieraita tarkkailtiin vaivihkaa päivä pari ennen kuin ruvettiin puheisiin, ja usein kävi niin että toinen todettin "kelvolliseksi" vasta kun tämä oli lähtenyt pois. Hän tiesi, että tunkeilija oli sivistymätön jo ennen kuin edes vilkaisi tätä."
Emersonien sivistymätön suora puhe (ja muukin toiminta) ravisuttaa Lucyn ja Charlotten maailmaa, ja tätä peribrittäisen luokkayhteiskunnan tarkastelua on luvassa runsain mitoin. Myös avioliittokuviot tuovat oman lisänsä kirjan antiin, onhan Lucy naimaiässä.
Hotelli Firenzessä -lukukokemus ei yltänyt samalle tasolle Jalava-kirjan kanssa. Mietin jopa, olenko lukenut muutaman samantyylisen kirjan liikaa, kun Lucyn pohdinnat avioliitosta, omasta identiteetistä ja naisen asemasta tuntuivat aiheina hieman kuluneilta. Lucyn persoona on silti monella tapaa kiehtova. Musiikkia harrastava nuori nainen osaa ajatella omilla aivoillaan mutta on silti oman yhteiskuntaluokkansa ja sen normien kasvatti. Pyristely kohti omanlaista elämää on aistittavissa Lucyn toimista läpi kirjan, mutta jollain tapaa tämän aiheen käsittely jäi hivenen vaisuksi.
Lucyn tarina saa minulta Goodreadsiin neljä tähteä. Pyöristän 3,5 tähteä ylöspäin, sillä vaikkei kirja ollut mikään täysosuma, pidin sen hillityn brittiläisestä tunnelmasta ja henkilökuvauksesta. Lisäksi minusta oli mukavaa, että kirjailija on liittänyt alunperin vuonna 1908 julkaistuun romaaniin jälkisanat vuonna 1958. Niissä hän kuvailee henkilöidensä myöhempiä vaiheita. Eipä tarvitse arvailla, miten heidän lopulta kävi!
Lukemani painos on varustettu leffakannella. En ole nähnyt vuonn 1985 julkaistua elokuvaa, mutta Youtubesta löytyy sen traileri. Lucya esittää ihastuttava Helena Bonham Carter, ja elokuvaversio vaikuttaa varsin onnistuneelta:
Tämän lukemista olen miettinyt, taitaa löytyä vanhempieni kirjahyllystä.
VastaaPoistaMinäkin muistelen nähneeni tämän vanhempieni kirjahyllyssä... taisi olla aika suosittu ilmestymisensä aikaan. :)
PoistaTässäpä voisikin olla hyvä vaihtoehto seuraavaan klassikkohaasteeseen. Brittitunnelma kiinnostaa.
VastaaPoistaJoo, kannattaa kyllä kokeilla jos yhtään kiinnostaa! Brittiläistä tunnelmaa on yllin kyllin. :)
PoistaMinulla tämän lukemista häiritsi se, että olin nähnyt elokuvan, joka on aivan ihana. Kirja ei saavuttanut samaa tunnelmaa. Olen katsonut elokuvan muutamaan kertaan. Katsopa se, jos saat sen jostakin käsiisi.
VastaaPoistaHmm, kirjastossa saattaa olla tuo elokuva... trailerin perusteella se kiinnostaa aika lailla, jo ihan näyttelijöidenkin vuoksi.
PoistaKiitos linkkauksesta, josta luin bloggaukseni. En ole ajatellut vieläkään katsoa sitä filmiversiota :)
VastaaPoistaEi mitään, kivaa että olit tästä blogannut. :)
PoistaTämän voisin lukea, samoin mainitsemasi romaanin Talo jalavan varjossa.
VastaaPoistaNäistä kahdesta suosittelen erityisesti Talo jalavan varjossa. Se on upea, aivan täydellinen, samoin sen elokuvaversio jossa näyttelee ihastuttava Emma Thompson (ja myös Helena Bonham Carter...).
Poista