#naistenviikko - Viv Groskop: Älä heittäydy junan alla ja muita elämänoppeja venäläisistä klassikoista
Kirjablogeissa on vietetty tällä viikolla naistenviikkoa, ja Tuijan blogi on emännöinyt jo ihanan perinteiseksi muodostunutta lukuhaastetta. Hyppään naistenviikkoon mukaan aivan haasteen viime hetkillä, ja postaan Viv Groskopin suurta huomiota saaneesta kirjasta Älä heittäydy junan alla ja muita elämänoppeja venäläisistä klassikoista (Atena, 2019). Olen inspiroitunut kovin myöhään Groskopista, mutta kun kirja nyt viimein on luettu, en ihmettele miksi siitä on yksi jos toinen ollut innoissaan. Groskop kirjoittaa suurista maailmanklassikoista hurmaavan rennolla otteella, eikä epäröi rinnastaa niiden antia omaan henkilökohtaiseen elämäänsä. Bravo, mahtavaa!
Groskop esittelee kirjassaan 11 venäläisen kirjallisuuden klassikkoa, ja homma alkaa ja päättyy Tolstoin järkäleillä. Kirjassa kuljetaan Anna Kareninasta Sotaan ja rauhaan, ja välietappeina ovat mm. Dostojevskin Rikos ja rangaistus ja Anna Ahmatovan Requiem. Groskop turisee kirjoista ja niiden kirjoittajista, identtiteettipulmistaan ja omista kokemuksistaan venäjän ja sen kulttuurin ja kirjallisuuden opiskelijana. Kaikki nivoutuu sulavasti yhteen ja soljuu miellyttävästi polveillen eteenpäin. Tekstista huomaa, että Groskop tietää mistä kirjoittaa (kaikki ne opiskeluun käytetyt tunnit...) mutta silti syntyy vaikutelma, että hei, venäläinen kirjallisuus ei vaadi kuin sen, että alkaa lukemaan omalle kielelle käännettyä laitosta (jollei siis venäjä ole hallussa). Saat irti mitä saat, ja se on täysin okei. Ei siinä siis sen kummempaa, pelko pois ja lukemaan.
Groskop tarjoilee kirjassaan oppeja, joita hän on löytänyt lukemistaan klassikoista. Mutta ei silti kannata tyytyä niihin vaan kokeilla lukemista itse. Tämmöinen fiilis minulle jäi Juna-kirjasta, ja se on kyllä hyvä fiilis se. Harva kirja on onnistunut nostattamaan näin suurta innostusta hieman tunkkaisena pitämiäni kirjoja kohtaan. Jopa kolme kertaa kesken jäänyt Rikos ja rangaistus alkoi jollain tapaa houkuttelemaan... pitäisikö sitten hypäpä vielä kerran Raskolnikovin mustanpuhuvaan maailmaan?
"Rakastan Dostojevskin teosten synkkyyttä ja mustaa huumoria, mutta niiden lukeminen on miltei tuskallista, jos tietää jotain kirjailijan elämästä. Vaikka hänen kaunokirjallisuutensa ei ole omaelämäkerrallista, jokaiseen henkilöön kätkeytyy hänen henkinen piinansa. En kestä ajatella, miten paljon hänen on täytynyt kärsiä oudossa elämässään. Juuri kun hän sai mainetta kirjailijan, hänet pidätettiin poliittisesta vehkeilystä. Siihen aikaan, kaksikymmentäkahdeksanvuotiaana, hän joutui kokemaan valeteloituksen. Uhrit vietiin teloituspartion eteen valkoisissa kaavuissa, joissa oli pitkät hihat ja huppu. Kaiken kukkuraksi mies, joka luki kuolemantuomion ääneen, änkytti. Viime hetkellä tsaari puuttui asiaan, ja Dostojevski lähetettiinkin neljäksi vuodeksi Siperiaan. Muistakaamme, että tämä tapahtui miehelle, jolla oli jo vaikea epilepsia ja joka todennäköisesti oli henkisesti epävakaa tai vähintäänkin herkkä ja hauras."
Elämänoppien joukossa on vain yksi naiskirjailija, mutta Ahmatova ja hänen suunnaton urheutensa nousee hienosti esille. Kirjailijakohtalot ovat Groskopin kirjassa vähintäänkin yhtä kiinnostavia kuin klassikot, vaikka itse en yleensä suuremmin jaksa innostua edes klassikkoteosten kirjoittajista.
Älä heittäydy junan alle saa minulta täydet viisi tähteä Goodreadsiin. Jos kirja on jolta kulta vielä lukematta, suosittelen lämpimästi kokeilemaan sitä! Eikä haittaa, vaikket olisi lukenut ainuttakaan sen käsittelemistä klassikoista. 😊
Minulta on tämä jäänyt lukematta siksi, että olen lukenut paljon venäläisiä klassikkoja, esimerkiksi mainitsemasi Rikoksen ja rangaistuksen kahteen kertaan. Mutta ehkä tällainen kevyt lähestyminen olisi mukavaa luettavaa.
VastaaPoistaMinusta kevyt lähestyminen oli oikein virkistävää, vaikka olin tosiaan itsekin lukenut esim. Anna Kareninan ja siitä oli minulle jäänyt hieman eri juttuja mieleen kuin mitä Groskop nosti esille.
PoistaTämä voisi olla kiva, on tullut luettua kuitenkin pari venäläistä klassikkoa. Tosin vain yhteen kertaan, toisin kuin Margitilla!
VastaaPoistaEn minäkään ole lukenut yhtään venäläistä klassikkoa kahteen kertaan... tai jollei sitten lasketa sitä, että R & R:n alusta olen ainakin ekat 60-70 sivua lukenut kolmeen kertaan. :D Mutta tämä on kyllä oikein hyvä, jotenkin kauhean piristävä tulokulma tässä!
PoistaTämä kiinnostaa kovasti ja minulla oli kirja kerran jo kirjastosta lainassakin, mutta en ehtinyt lukea sitä. Aloittelin kyllä, mutta jäi kesken. Ei siksi, että olisi ollut huono vaan muista syistä. Olen lukenut aika paljon venäläisiä klassikoita (oli kausi, kun en paljon muuta lukenutkaan), joten siksikin olisi jännä lukea tämä. Tämän kirjan kohdalla minulla on muuten tunne, että voisin haluta tämän omaksi. Silloin voisi myös halutessaan lukea rauhassa ajan kanssa.
VastaaPoistaMinä ostin tämän ja ranskalaisista klassikoista ilmestyneen samantyylisen kirjan omiksi juuri siksi, että näitä saa sitten lukea rauhassa omaan tahtiin. Luin alusta hiukan kirjastossa ja heti tuli sellainen olo, että tämä on "minun kirjani", haluan omaksi. Jos tulee luettua noita klassikoita mitä kirjassa käsitellään, tulee varmaasti palattua Groskopin kommentteihin. Toistaiseksi minulla ei ollut sen suurempaa venäläisten klassikoiden kautta, jokusen olen lukenut kun on tullut jokin satunnainen innostus. Sota ja rauha olisi kyllä hienoa saada luettua!
Poista