Vuosi kuvina ja Älyttömät joululahjatoiveet -haaste

Vuosi kuvina -sarjassa on vuorossa joulukuun kuva. Vihdoinkin lunta, edes vähäsen!!


Kirjasähkökäyrän Mai ja Luetaanko tämä? -blogin Kia muistivat minua hauskalla jouluhaasteella, jossa pitää listata kolme hullua joululahjatoivetta. Eli semmoisia, joita ei oikeasti voi odottaa joulupukin paketista saavansa:

Työn ja opiskelun yhdistäminen on vaatinut tiukkaa suunnittelua ja kalenterin käyttöä. Voi kunpa ensimmäisestä joulupaketista löytyisi ajankääntäjä, jota Hermione käytti Harry Potter ja Azkabanin vanki -kirjassa! Vips vaan ja päällekkäisyydet työn ja opintojen kanssa olisi ratkaistu.  Vaikka voihan se olla, että minulle kävisi juuri niin hassusti kuin Hermionelle:

"Mutta sinähän sai kokeesta kolmesataakaksikymmentä prosenttia oikein!" Ron sanoi.
    "Niin sain", Hermione huokaisi, "mutta en kestä enää toista tällaista vuotta. Se ajankääntäjä oli tehdä minut hulluksi. Olen luovuttanut sen pois. Ilman jästitietoa ja ennustamista pystyn opiskelemaan tavalliseen tahtiin." (Harry Potter ja Azkabanin vanki, s. 452)

Toivoisin myös mahdollisuutta (vailla rahahuolia, totta kai) muutaman kuukauden kiertomatkaan maapallon toiselle puolelle, Uuteen-Seelantiin ja Australiaan. Uudesta-Seelannista löytyy Tolkien-filmatisointien huikean kauniita maisemia, ja Australia houkuttelee muuten vain. Esimerkiksi vuoden vaihtumista olisi mahtavaa seurata Sidneyssä.

Kolmanteen pakettiin toivoisin ihmepilleriä, jonka nappaamalla saisin taidon lukea ja puhua ranskaa virheettömästi. Olen aloittanut tämän kauniin kielen opiskelun alkeista tänä syksynä. Kielitaitoni on toki edistynyt nollatasolta, mutta uuden kielen opiskelu vaatii vaivaa ja aikaa, ainakin minulta. Ääntäminen erityisesti tuntuu haastavalta, ja mahdankohan koskaan pystyä tuottamaan natiivipuhujien sulavaa puhetulvaa. Olisipa helppoa, jos opiskeluvaiheen pystyisi sivuuttamaan jonkin näppärän kielipillerin avulla. :) Ja sitten vain lukemaan Dumas'ta alkukielellä.

Heitän jouluisen lahjatoivehaasteen seuraaville blogeille: Cats, books & me / Kirsi, Madonluvut / Serentis ja Kannesta kanteen / Kaisa

Lopuksi vielä muutama kuva lumisesta Ainolan puistosta:

Kalojen tie ei ole vielä kokonaan jäässä.
Aurinko paistoi tänään!
Vuosi kuvina -lammikko toisesta suunnasta katsottuna. Taustalla museorakennus.

Kommentit

  1. Kiitos Marika älyttömistä joululahjoista, joista kyllä paistaa se toive, että nämä lahjat olisivat ihania ja tosi tosi tosi tarpeellisia :)


    Voi Ainola, ihanuus. Se oli aikaisemmin pääkirjasto ja sitten se muuttui museoksi. Puutarha on kesäisin ihana ja joka kesä on pakko käydä Tuomi-kahvilassa juomassa meijän Maijan munkkikahvit. Ja syömässä töttöröt. Erään työkaverini Risto-koira oli innokas lintujen ystävä ja hyppäsi yleensä Ainolan puiston lintulammikkoon lintujen seuraksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottahan toki nämä toiveet olisivat erittäin tarpeellisia. :) Tänään ei puiston lintulammikolla näkynyt kuin variksia ja puluja. Jään kestävyydestä ei liene vielä takeita, voi pienellekin koiralle käydä köpelösti jos sinne yrittää... Pakkasta oli lähemmäs kymmenen astetta, mutta pienikin lumipeite teki puistosta heti mukavamman näköisen.

      Poista
  2. Kiitos haasteesta!

    Yhdessä kuvassa näkyy entinen kotini. Tai no, melkein,jää vähän toiselle puolelle taloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä. :) Mukavaa jos ehdit vastailla tähän, kiirusta ei ole. :)

      Poista
  3. Hauska idea toivoa ajankääntäjää :D Joskus tuntuu siltä, että päivässä on liian vähän tunteja eikä ehdi tehdä kaikkea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, ajankääntäjästä olisi totisesti ollut kuluneena syksynä iloa, näin ainakin arvelen. Tai sitten todellakin ihan vaan lisää tunteja vuorokauteen. :)

      Poista
  4. Ihania toiveita. Ajankääntäjä olisi varmasti ajoittain tarpeellinen itse kullekin! Minä luin ranskaa sekä yläkoulussa että lukiossa. En koskaan oppinut sitä kunnolla, ja sen opiskelu jäikin kesken. Minulta taisi puuttua motivaatio.... Ihmepilkeri ei siis olisi ollut minullekaan pahitteeksi! 😀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ranskan kanssa motivaatio on tarpeen. Kaikenlaista pientä nyanssia kun riittää opeteltavaksi. :) Mutta on se sitten kivaa, kun sitä osaa edes vähäsen. Kunnolla oppimiseen on vielä matkaa. :)

      Poista
  5. Kiitos, Marika, vastaan tähän tämän loppuviikon aikana. Heti onkin mielessäni sopivia..

    Mahtavia toiveita sinulla. Minä olet haaveillut Australiasta ja Uudesta-Seelannista jo pienestä tytöstä lähtien. Oih ja voih. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annos Australian aurinkoenergiaa tekisi terää tähän vuodenaikaan. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.