Tove Jansson, Tuulikki Pietilä: Haru, eräs saari
Nannan kirjakimaran mukava Kirjoja ulapalta -haaste innosti minut lukemaan Tove Janssonin kirjoittaman ja Tuulikki Pietilän kuvittaman kirjan Haru, eräs saari (WSOY, 1996). Kirja on vilahdellut aina silloin tällöin esillä juurikin ko. haasteen tiimoilta ja varmaan muutenkin, ja kiinnostuin kirjasta, koska se vaikuttaa olevan niin erilainen kuin Janssonin muu tuotanto: selkeästi omakohtainen, sidoksissa taiteilijapariskunnalle rakkaaksi käyneeseen Klovharun saareen.
Ns. draaman kaari ei ole Harussa kovinkaan suuri. Kirjan sisältö koostuu Janssonin ja tämän "naapurin" Bunströmin saarta koskevista merkinnöistä alkaen sen hankinnasta, mökin rakennuksesta ja päättyen viimeisiin haikeisiin jäähyväistunnelmiin. Merkinnät ovat usein lyhyitä ja irtonaisia, mutta silti niiden kautta välittyvät arjen pienet puuhat, meren suuruus ja voima, ja se miten pienistä asioista elämä syrjäisellä luodolla rakentuu:
"Toisinaan Brunström ajoi ohi laskemaan lohisiimoja. Hän yöpyi mieluiten veneessään eikä useinkaan tullut maihin. Jos hän kuitenkin kävi, hänellä oli lohta mukanaan eikä hän ehtinyt juoda kahvia ja sanoi aina: Täällä sitä vain rauhan liljat keinuvat, täällä ei enää tapahdu mitään ja mitäpä nyt pitäisikään tapahtua, niin että hei sitten taas."
"Ja viimeisenä kesänä tapahtui jotain anteeksiantamatonta: minä aloin pelätä merta. Suuret aallot eivät enää merkinneetkään seikkailua, vaan pelkkää pelkoa ja huolta veneen takia ja kaikkien muidenkin veneiden jotka liikkuivat vesillä huonolla säällä. Se oli epäoikeidenmukaista - jopa painajaisunissa meri oli aina ollut pettämätön pelastus: vaara vaanii mutta kun hyppää veteen ja ui pois on turvassa eikä palaa enää koskaan. Tuo pelko tuntui petokselta - omalta petokseltani."
***
Osallistun kirjalla merelliseen Kirjoja ulapalta -haasteeseen (vaikka kirjakuvien taustalla onkin tällä kertaa jokimaisemaa 😊). POPSUGAR 2020 Reading Challenge -haasteessa vuonna 1996 ilmestynyt kirja sopii kohtaan "a book published in the 20th century".
Tietokirjabingossa sijoitan Harun ruutuun "suomennettu tietokirja". Olen bingoillut tietokirjoilla tähän asti hieman vaivihkaa, sillä yleensä en lue tietoa vuoden aikana kovinkaan paljon (siis siten, että siitä tulisi kirjoiteltua aivan blogiin asti) ja ajattelin, että jos ruudukkoon tulee vain ruksi tai kaksi, turha niistä on hirmuisesti huudella. Nyt minulle on kuitenkin lähes huomaamatta kertynyt jo seitsemän merkintää ruudukkoon, joten saalista kehtaa esitellä:
Ihana <3 En ole lukenut kirjaa, mutta se on pitkällä lukulistallani <3
VastaaPoistaTämä on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Loppukesällä oli ihana tunnelmoida Harun parissa. :9
PoistaMinuun ei Janssonin Kesäkirja uponnut (jätin kesken), mutta tämä kuulostaa jotenkin sujuvammalta. Ainakin lainausten perusteella tässä voisi olla jotain rauhallista läsnäoloa, joka toimii minuunkin. Voisi kokeilla jossain vaiheessa, kun kirja osuu eteen ja kaipaa seesteistä luettavaa.
VastaaPoistaMinä pidin Kesäkirjasta, mutta Kuvanveistäjän tytär oli sellainen kirja, josta en saanut oikein mitään irti ja se jäi tosi valjuksi. Siksi odotukseni olivat hieman varovoiset Harunkin suhteen, mutta onneksi sitten pidinkin kirjasta aika lailla. :)
PoistaTämä on kyllä viehättävä. Ja tosiaan sellainen tietynlaisen mielentilan vaativa.
VastaaPoistaTämä oli ihana kirja, ja on kyllä mukava lisä Janssonin tuotantoon.
Poista