Tove Jansson, Tuulikki Pietilä: Haru, eräs saari

Nannan kirjakimaran mukava Kirjoja ulapalta -haaste innosti minut lukemaan Tove Janssonin kirjoittaman ja Tuulikki Pietilän kuvittaman kirjan Haru, eräs saari (WSOY, 1996). Kirja on vilahdellut aina silloin tällöin esillä juurikin ko. haasteen tiimoilta ja varmaan muutenkin, ja kiinnostuin kirjasta, koska se vaikuttaa olevan niin erilainen kuin Janssonin muu tuotanto: selkeästi omakohtainen, sidoksissa taiteilijapariskunnalle rakkaaksi käyneeseen Klovharun saareen.

Ns. draaman kaari ei ole Harussa kovinkaan suuri. Kirjan sisältö koostuu Janssonin ja tämän "naapurin" Bunströmin saarta koskevista merkinnöistä alkaen sen hankinnasta, mökin rakennuksesta ja päättyen viimeisiin haikeisiin jäähyväistunnelmiin. Merkinnät ovat usein lyhyitä ja irtonaisia, mutta silti niiden kautta välittyvät arjen pienet puuhat, meren suuruus ja voima, ja se miten pienistä asioista elämä syrjäisellä luodolla rakentuu:

"Toisinaan Brunström ajoi ohi laskemaan lohisiimoja. Hän yöpyi mieluiten veneessään eikä useinkaan tullut maihin. Jos hän kuitenkin kävi, hänellä oli lohta mukanaan eikä hän ehtinyt juoda kahvia ja sanoi aina: Täällä sitä vain rauhan liljat keinuvat, täällä ei enää tapahdu mitään ja mitäpä nyt pitäisikään tapahtua, niin että hei sitten taas."

Haru, erä saari on mielestäni niitä kirjoja, joista saa jotain irti sen mukaan, millainen mielentila itsellä sattuu lukiessa olemaan. Harun lukaisee äkkiä läpi, mutta itse kehottaisin fiilistelemään ja rauhoittumaan kirjan pariin sopivan seesteisenä hetkenä. Itse koin Harun erittäin tyynnyttävänä kirjana, ja Pietilän pelkistetty kuvitus vain voimisti lukuelämystä:

"Ja viimeisenä kesänä tapahtui jotain anteeksiantamatonta: minä aloin pelätä merta. Suuret aallot eivät enää merkinneetkään seikkailua, vaan pelkkää pelkoa ja huolta veneen takia ja kaikkien muidenkin veneiden jotka liikkuivat vesillä huonolla säällä. Se oli epäoikeidenmukaista - jopa painajaisunissa meri oli aina ollut pettämätön pelastus: vaara vaanii mutta kun hyppää veteen ja ui pois on turvassa eikä palaa enää koskaan. Tuo pelko tuntui petokselta - omalta petokseltani."

Haru, eräs saari saa minulta neljä tähteä Goodreadsiin. Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille Tove Janssonista kiinnostuneille. Tämän kirjan sivuilta ja meren kuohuista löytyy koko elämä.

***

Osallistun kirjalla merelliseen Kirjoja ulapalta -haasteeseen (vaikka kirjakuvien taustalla onkin tällä kertaa jokimaisemaa 😊). POPSUGAR 2020 Reading Challenge -haasteessa vuonna 1996 ilmestynyt kirja sopii kohtaan "a book published in the 20th century". 

Tietokirjabingossa sijoitan Harun ruutuun "suomennettu tietokirja". Olen bingoillut tietokirjoilla tähän asti hieman vaivihkaa, sillä yleensä en lue tietoa vuoden aikana kovinkaan paljon (siis siten, että siitä tulisi kirjoiteltua aivan blogiin asti) ja ajattelin, että jos ruudukkoon tulee vain ruksi tai kaksi, turha niistä on hirmuisesti huudella. Nyt minulle on kuitenkin lähes huomaamatta kertynyt jo seitsemän merkintää ruudukkoon, joten saalista kehtaa esitellä:

Goodreads: 4 tähteä

Mistä kirja minulle? Lainasin kirjastosta

Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Hurja Hassu Lukija, Kirjakaapin kummitus, Kujerruksia ja Ja kaikkea muuta

Kirjan tietoja:

Tove Jansson (teksti), Tuulikki Pietilä (kuvitus):  Anteckningar från en ö (1996)

Suomennos Liisa Ryömä

WSOY, 1996

102 sivua