Becky Albertalli: Sydänsurujen kääntöpuoli
Becky Albertallin Sydänsurujen kääntöpuoli (Otava, 2019) kannattaa ottaa lukuun tai kuunteluun, jos 17-vuotiaan amerikkalaistytön Mollyn pohdinnat pojista, poikaystävistä ja seurustelusta kiinnostavat. Siinä nimittäin on Albertallin kirjan pääasiallinen sisältö, ja kun Molly on pitänyt tarkkaa kirjaa kaikista ihastuksistaan (jotka tähän asti ovat myös jääneet ihastuksiksi), pohjaa tuumailuille löytyy. Toki mukaan mahtuu myös sisaruussuhteen kuvausta, perhe-elämää kahden äidin perheessä ja kaveripiirin kuulumisia eli nuorten elämän tavallisia juttuja. Ja niin, onhan Mollylla myös paino-ongelmia tai niin hän ainakin itse kokee. Painopulmat kietoutuvat usein Mollyn mietteissä poikaystäväkuvioihin (tai siis niiden puutteeseen), ja mummikin tuntuu tarttuvan herkkkään aiheeseen hieman liian kärkkäästi. Ei ole helppoa, ei.
Lukija/kuuntelija pääsee mukaan Mollyn arkeen vaiheessa, jossa elämä yks kaks heittää hänen tielleen useita uusia tuttavuuksia ja mahdollisia poikaystäviä. Eräs heistä on Tolkien-maailmaa fanittava Reid, jonka vanhempien omistamaan kauppaan Molly on päässyt töihin:
"Heti kun tulen kauppaan, Deborah pyytää minua asettelemaan koreja ja muita muita tavaroita karkeatekoisen, setripuisen sohvapöydän ympärille. Voin paljastaa, että osaan tehdä hienoja vintage-somistuksia ja luoda nostalgisen ja taiteellisen vaikutelman. Abby kutsuu minua Pinterest-kuningattareksi, mikä on kohteliaisuus, ainakin minun mielestäni. Kaipa se on omanlaisensa taiteenlaji.
Varaston ovi raottuu, ja esiin työntyy pahvilaatikkoa kantava Reid. Hän laskee kantamuksen tiskille ja sanoo jotain Arille. Sitten hän huomaa minut ja tulee hymyillen luokseni. "Moi Molly."
"Ai moi. Mä ehdinkin jo ihmetellä, missä sä luuraat." Argh, miksi olen tällainen möläyttelijä. Olen yleensä hyvä tukkimaan turpani mutta välillä suodatin pettää. Ja usein se tapahtuu täysin yllättäen. Mä ehdinkin jo ihmetellä, missä sä luuraat. Nyt on vasta toinen työpäivä, ja onnistun kuulostamaan joltain hullulta vaanijalta." (* huom! lainaus kirjoitettu äänikirjasta. Tekstin mahdolliset virheet ja eroavaisuudet painetun käännöksen kanssa selittyvät siis tällä.)
Sydänsurujen kääntöpuolessa nuoren itsetunto-ongelmat nousevat esille. Miten vaikeaa voikaan olla sanoa toiselle, että on kiinnostunut, ihastunut ja kenties jopa enemmän? No, vaikeaa se on joskus aikuisellekin, mutta Mollyn painiskelua arjen pienien ja isompien pulmien keskellä oli jotenkin liikuttavaa seurata. Välillä teki mieli halata ja välillä hieman ravistella.
Kirjan juonikuviot eivät millään tapaa häikäisseet (mietin useampaan otteeseen, onko kirja pelkkää kavereiden kanssa hengailua vai alkaako tapahtua jotain räväkämpää), mutta en sitten tästä lopulta ärsyyntynyt. Sen verran sympaattinen persoona Molly oli, että hänen arjessaan oli mukavaa olla mukana: jännittää äitien häiden onnistumista, sitä miten Reidin ja erään Willin kanssa alkaa sujumaan, ja huolestua siitä, alkaako rakas kaksoissisar erkaantua tiiviistä sisaruussuhteesta, kun rakkaus astuu mukaan kuvioihin. Erityisesti huomasin pitäväni siitä, miten lämpimästi ja aidon oloisesti kirjassa kuvattiin perhesiteitä ja niiden merkitystä nuoren elämässä. Varsinkin perheen luonteikas mummi oli aivan huima persoonallisuus kaikessa omapäisyydessään.
Sydänsurujen kääntöpuoli kosketti, hauskuutti ja liikutti minua neljän Goodreads-tähden veroisesti.
***
Osallistun kirjalla Kirjahyllyn aarteet 2 -lukuhaasteeseen, ja Albertallin kirja on itse asiassa ensimmäinen tänä vuonna kuuntelemani äänikirja, joka sopii tähän omien kirjojen lukuhaasteeseen. Helmet-haasteessa kirja sopii kohtaan 21. Pidät kirjan ensimmäisestä lauseesta. Ja se lausehan on: "Istun 9:30-klubin vessassa, ja mietin, miten merenneidot pissaavat."
YA-lukuhaasteessa saan Albertallin kirjalla toisen bingoni (ja siihenpä se sitten jääkin, sillä haaste päättyy tänään), kun sijoitan kirjan kohtaan "Kirja, jonka nimestä pidät":
Minä luin tämän printtinä kesällä. Samoilla linjoilla ollaan! Ei paljoa tapahtumia, mutta kivaa hengailua.
VastaaPoistaMinulla Albertallin kirja olisi saattanut jäädä kesken, jos olisin lukenut printtinä - sen verran vähän tässä tapahtui. Mutta äänikirjana toimi mukavasti, ja Maija Lang oli nappivalinta lukijaksi.
Poista