Oksan hyllyltä

Keväällä alkanut YA-lukuhaaste päättyi kuun vaihteessa. Haasteen emännillä on Instagramissa tilit ( @lottareadsbooks , @sirkkuwrites , @hennasbooks  & @enemmankirjoja ), ja Lotta myös kirjoitteli haasteesta blogissaan . Haaste on minun nähdekseni ollut aktiivisempi Instagramissa, mutta oma koosteeni ilmestyy perinteiseen tapaan täällä blogin puolella. Lähdin haasteeseen aika varovaisin tavoittein, sillä  YA-kirjat ovat olleet minulle lähinnä lukupinon keventäjiä ja kokonaisen bingoruudukon täyttö tuntui utopistiselta tavoitteelta. Sain lopulta luettua haasteeseen 11 kirjaa, ja se on mielestäni aivan kelpo saavutus tämmöiseltä satunnaiselta Young Adult -lukijalta. Kaksi bingoriviäkin onnistuin saamaan, kun sijoittelin kirjat sopivasti ruudukkoon.  Lukemani kirjat ovat: Veronica Roth: Outolintu - kirjasarjan ensimmäinen kirja John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe - Kirjassa käsitellään sairautta tai vammaa Laura Dean Keeps Breaking Up with Me - Mariko Tamaki, Rosemary...

Becky Albertallin Sydänsurujen kääntöpuoli (Otava, 2019) kannattaa ottaa lukuun tai kuunteluun, jos 17-vuotiaan amerikkalaistytön Mollyn pohdinnat pojista, poikaystävistä ja seurustelusta kiinnostavat. Siinä nimittäin on Albertallin kirjan pääasiallinen sisältö, ja kun Molly on pitänyt tarkkaa kirjaa kaikista ihastuksistaan (jotka tähän asti ovat myös jääneet ihastuksiksi), pohjaa tuumailuille löytyy. Toki mukaan mahtuu myös sisaruussuhteen kuvausta, perhe-elämää kahden äidin perheessä ja kaveripiirin kuulumisia eli nuorten elämän tavallisia juttuja. Ja niin, onhan Mollylla myös paino-ongelmia tai niin hän ainakin itse kokee. Painopulmat kietoutuvat usein Mollyn mietteissä poikaystäväkuvioihin (tai siis niiden puutteeseen), ja mummikin tuntuu tarttuvan herkkkään aiheeseen hieman liian kärkkäästi. Ei ole helppoa, ei. Lukija/kuuntelija pääsee mukaan Mollyn arkeen vaiheessa, jossa elämä yks kaks heittää hänen tielleen useita uusia tuttavuuksia ja mahdollisia poikaystäviä. Eräs heistä on ...

Anniina Mikaman ihastuttava Taikuri ja taskuvaras -trilogia on tullut Tinasotamiehet -kirjan (WSOY, 2020) myötä päätökseensä. 1800-luvun miljööseen sijoittuva, jännittävä ja romanttinen scifillä kuorrutettu YA-sarja on ollut minulle todella mieluisaa luettavaa, ja sarjan juonikuviot ovat olleet niin erikoisia, että olin viimeisen osan suhteen enemmän kuin utelias. Mihin Mina ja Tom päätyvät elämässään, ja ratkeavatko Tomin salaperäisen menneisyyden viimeisetkin salaisuudet? "Hyörykoneet jyskäsivät, myllynkivet jauhoivat viljaa, kehruukoneet kolkkasivat, telat ja vinssit vinkuivat kun kuormia lastattiin ja purettiin ja pyörät kolisivat mukulakiveä vasten. Pillit vislasivat ja konepajojen piiput tupruttivat mustaa savua. - Voisi luulla, että käynnissä on sotaharjoitukset! Mina sanoi. - Ihan kuin koko kaupunki olisi liikkeellä. - Tälle ilmiölle on nimikin, sanoi Professori vilkaistuaan taskukelloaan, joka näytti viittä iltapäivällä. - Teeaika." Tinasotamiehet heittää päähenkil...

Nelli Hietalan Miia Martikaisesta kertova sarja on edenyt neljänteen osaansa. Kirjassa Sisar hento Martikainen (Karisto, 2020) Miia viettää lukion jälkeen välivuotta ja tuumailee, mihin isona ryhtyisi. Sairaanhoitajan ammatti on alkanut kiinnostaa, mutta mitenkähän Miian lähipiiri mahtaa suhtautua neitokaisen ammattihaaveisiin? "Olen niin täpinöissäni suunnitelman paljastamisesta mutseille, etten yksinkertaisesti malta odttaa seuraavaan päivään. Musta tulisi uusi äiti Teresa. Ilman sitä uskontohommaa. Viidenkymmenen vuoden päästä Punainen Risti jakaisi kriisialueilla peittoja, joissa olisi mun kuvani." Olen lukenut Hietalan sarjasta aiemmin vain kakkososan Kenen joukoissa seisot, Miia Martikainen? , mutta kivasti tähän uusimpaankin pääsi mukaan, vaikka yksi kirja oli jäänyt välistä.  Sisar hennossa Miia matkustaa äitiensä luokse, ja samaan aikaan samalle paikkakunnalle osuu niin nykyinen kuin ex-poikaystäväkin, sekä muuta tuttua ystäväporukkaa. Kirjassa ei ollut niin selke...

Teininä ei totisesti ole helppoa olla, jos perhe erottuu harmaasta massasta polyamorian vuoksi ja jos kaikki kolme äitiä vielä sattuvat olemaan vampyyreja. Isadellan turvallisuusalalla bisnestä tekevät äidit eivät halua herättää huomiota elämäntyylillään, mutta jos niin käy, edessä on paikkakunnan muutos ja hups, Isadella löytää itsensä jälleen kerran uudesta koulusta, uusien tyyppien keskeltä. Isadella - Sydän kylmänä kertoo Isadellan varsin dramaattissävyisestä arjesta hänen tämän hetkisessä koulussaan, ja kirjan tapahtumiin mahtuu niiden perinteisten koulu- ja tykkäämispulmien lisäksi myös säätöä arvoituksellisen, varakkaan Minnan ja sydämentykytyksiä aiheuttavan Fairuzin kanssa. Ja paljon ollaan myös Isadellan rakkaan harrastuksen, kuviksen parissa: "Kurjassa elämässäni, jossa minua alituisesti sorretaan ja orjuutetaan epäloogisilla säännöillä ja tyhmillä vaatimuksilla, on yksi aamu viikossa, jolloin en yritä olla yhtä kuhmuraisen patjani kanssa ja jäädä lojumaan punkkaani ko...

Tomi Adeyemin Young Adult -fantasia Veren ja luun lapset (Otava, 2019) päätyi lukupinooni hieman erikoisella tavalla, sillä sen valitsi minulle luettavaksi Yöpöydän kirjat -blogin Niina. Osallistuimme alkuvuonna haasteeseen, jonka ideana oli valita toiselle luettavaksi oma lempikirja viime vuonna luettujen joukosta, ja Niinan valinta siis osui tähän kirjaan. Itse valitsin Niinalle lukuun Ellen T.-sarjakuvan . Tarkoituksemme oli postailla lempikirjojen lukufiiliksistä jo huhtikuussa, mutta itse olen näin myöhässä, koska korona sulki kirjastot juuri ennen kuin ehdin käydä lainaamassa Veren ja luun lapset . Mutta nyt viimein pääsen itsekin kuittaamaan haasteosallistumiseni. 😊 Veren ja luun lapset oli kirja, josta en tiennyt ennakolta yhtään mitään. En juurikaan seuraa YA-genren kuulumisia, joten kohinat kirjan ympärillä ovat menneet minulta täysin ohi.  Lähdin siis lukemaan paksuhkoa, upeakantista kirjaa avoimin mielin ja uteliaana, ja ihan kiinnostava tuttavuus Adeyemin afrikkala...

Jen Wangin YA-sarjakuvaromaani The Prince and the Dressmaker (First Second, 2018) oli hupaisa ja viihdyttävä lukuelämys. Kirja on erikoinen sekoitus sadunomaisuutta ja YA-ikäisten identiteettikriiseilyä, ja minuun vetosi myös sarjakuvan näyttäviä yksityiskohtia pursuileva piirrostyyli. Olin lapsena innokas Tuhkimo-fani (sen Disney-version!), ja The Prince and the Dressmaker toi heti ensi sivuilla mielleyhtymiä Tuhkimoon. Kirja alkaa kutsulla tanssiaisiin, jotka järjestetään Belgian kruununprinssi Sebastianin 16-vuotissyntymäpäivien kunniaksi. Prinssi ei vain tällä kertaa löydä tanssiaisista puolisoa vaan puvuntekijän, taitavan ompelijan Francesin. Ja mihin prinssi tarvitsee ompelijaa? Hänellä on suuri salaisuus: Sebastian rakastaa pukeutua naisten vaatteisiin ja Francesin avulla hän voi loihtia esiin Pariisin seurapiirien uuden tähden, Lady  Crystallian. Sukupuoli-identeetin pohdinta ja korkeassa asemassa olevan prinssin kaapista ulostulon kanssa kriiseily on Wangin sarjakuvan ke...

Lukupinossani on ollut tänä kesänä YA-kirjallisuutta enemmän kuin pitkiin aikoihin, ja syynä tähän on tietenkin superkiva YA-lukuhaaste , joka jatkuu vielä syyskuun loppuun asti. Oma YA-tietämykseni on kovin hataralla pohjalla, sillä en seuraa ko. genren tapahtumia oikeastaan yhtään, joten uutuuskirjatkin bongaan yleensä toisista blogeista tai vaikkapa Instagramin kuvavirrasta. J. S. Meresmaan Dodo (Myllylahti, 2020) kuitenkin kiinnitti huomioni jo kevään katalogissa, silllä se edustaa raikasta, uudehkoa säeromaania. Tähän asti olen tullut lukeneeksi vain pari säeromaania (Sarah Crossanin Yksi ja Elizabeth Acevedon Runoilija X ), joista molemmista olen ollut tosi innoissani. Niinpä oli älyttömän kiinnostavaa huomata, että kotimaistakin säeromaania alkaa tulla tarjolle. Kauniskantinen Dodo oli siis eräs niistä kirjoista, jotka heti päätin lukea YA-haasteeseen. Dodon päähenkilönä on Iina, joka haaveilee numeroiden nostamisesta lukioon päästääkseen. Olosuhteet vain ovat hitusen haastav...

En yleensä ole kovinkaan tarkka sen suhteen, että johonkin tiettyyn vuodenaikaan sijoittuva kirja tulee luettua kyseisenä ajanjaksona, mutta silti minusta tuntui hieman hassulta ottaa Rainbow Rowellin kirjoittama ja Faith Erin Hicksin kuvittama YA-sarjakuvaromaani Pumpkinheads (Macmillan Children's Books, 2019) lukuun juhannusviikonloppuna. Sarjakuvan tapahtumat nimittäin ajoittuvat Halloweeniin, kuten kirjan nimestä ja kansikuvasta voi kenties päätelläkin. No, hyvin toimi Halloween-tarina myös juhannuksena, sillä Pumpkinheadsissa oli mukana romanttisia vireitä ja nehän ovat osa juhannusyön taikaa 😊. Runsas kurpitsanmakuisuus oli vain pieni eksoottinen lisämauste. 😆 Pumpkinheads yllätti minut iloisesti, vaikken aivan tiennytkään, mitä kirjalta odottaa. Kirja oli tyystin erilainen Halloween-kirja kuin mitä aiemmin olen tullut lukeneeksi. Pumpkinheads nimittäin tarjosi tuhdin kulttuurimatkan amerikkalaisen kurpitsanviljelyn Halloween-perinteisiin ja oli enemmänkin ystävyyden yl...

Mariko Tamakin ja Rosemary Valero O'Connellin YA-sarjakuva Laura Dean Keeps Breaking Up with Me (First Second, 2019) on taidokkaasti piirretty tarina rakastamisen vaikeudesta ja rakkauden olemuksesta ylipäänsä. Milloin rakkaus ei olekaan enää hyvä juttu, mitä aito rakkaus oikeastaan on? "The truth is, breakups are usually messy, the way people are messy, the way life is messy. It's okay for a breakup to feel like a disaster. It doesn't feel okay, but I assure you it is okay. It's also true that you can break up with someone you still love. Becouse those two things are not distinct territories: love and not loving anymore." Sarjakuvan pääosassa on 17-vuotias Frederica Riley, tuttavallisemmin Freddy. Ensimmäisessä ruudussa hän kirjoittaa viestiä netin parisuhdeneuvojalle Anna Vicelle. Freffyä askarruttaa Laura Dean, johon hän on ollut noin vuoden verran rakastunut. Lauran ja Freddyn suhde on on-off-laatua - välillä ollaan yhdessä, sitten jokin rikkoo tyttöj...

John Greenin Tähtiin kirjoitettu virhe (WSOY, 2013) todella suosittu kirja: kirja keikkuu Goodreadsin YA-listojen kärkisijoilla, kirjasta löytyy yli 3,4 miljoonaa tähditystä ja tähtien keskiarvo on himpun yli 4.2. On siinä nostetta yhdelle kirjalliselle teiniromanssille! Greenin hittiteos olikin kirja, jonka päätin vihdoin ja viimein lukea YA-haasteen kannustamana (kannattaa muuten hypätä mukaan, jollet vielä ole niin tehnyt - tässä on kiva haaste kesän kuukausille!). YA-sivistystä roimasti kasvattava kirja sopii mainiosti ruutuun "YA-klassikko", mutta päätin optimoida omat bingonsaantimahdollisuuteni ja valitsin toisen ilmeisen ruudun eli sairaudesta kertovan kirjan. Greenin kirjan suurin ansio on mielestäni siinä, että se kertoo parantumattomasti syöpäsairaan, 16-vuotiaan Hazelin elämästä arkisine murheineen, iloineen ja suruineen uskottavasti ja turhia kiertelemättä. Omakohtaista kokemusta aiheesta minulla ei ole, mutta Tähtiin kirjoitettu virhe tuntui aidolta ja sympaa...

Tämän viikonlopun koukutuskirjani on ollut Veronica Rothin Outolintu (Otava, 2014), joka aloittaa paljon kehuja ja lukijoita keränneen Divergent-trilogian. Kaikki ns. vakavammin young adult -genreä seuraavat ovat kirjan varmaankin jo lukeneet (ja katsoneet leffaversion), mutta minut tämän pariin innosti kuun vaihteessa alkanut YA-lukuhaaste . Haasteesta voi lukea enemmän Lotan blogista, ja Instagrammissa haaste on ollut näkyvästi esillä myös.  YA-kirjat ovat tähän asti olleet minulle lähinnä kivoja lukupinon keventäjiä, vaikka kyllähän genressä käsitellään vakaviakin aiheita. Kenties YA-fantasia on useimmin löytänyt tiensä omaan lukemistooni, ja silloin olen tainnut ajatella sitä ihan vaan fantasiana, ilman YA-ulottuvuutta. YA-haaste on pikku hiljaa saanut minut innostumaan siitä ajatuksesta, että YA-kirjat voisivat olla juuri sopivaa luettavaa  tulevaan kesään ja alkusyksyyn, sillä noin muuten kesäni tullee kulumaan töiden ja gradun parissa. Niistä on hyvä saada ajatuks...