Veronica Roth: Outolintu (Divergent #1)
Tämän viikonlopun koukutuskirjani on ollut Veronica Rothin Outolintu (Otava, 2014), joka aloittaa paljon kehuja ja lukijoita keränneen Divergent-trilogian. Kaikki ns. vakavammin young adult -genreä seuraavat ovat kirjan varmaankin jo lukeneet (ja katsoneet leffaversion), mutta minut tämän pariin innosti kuun vaihteessa alkanut YA-lukuhaaste. Haasteesta voi lukea enemmän Lotan blogista, ja Instagrammissa haaste on ollut näkyvästi esillä myös.
YA-kirjat ovat tähän asti olleet minulle lähinnä kivoja lukupinon keventäjiä, vaikka kyllähän genressä käsitellään vakaviakin aiheita. Kenties YA-fantasia on useimmin löytänyt tiensä omaan lukemistooni, ja silloin olen tainnut ajatella sitä ihan vaan fantasiana, ilman YA-ulottuvuutta. YA-haaste on pikku hiljaa saanut minut innostumaan siitä ajatuksesta, että YA-kirjat voisivat olla juuri sopivaa luettavaa tulevaan kesään ja alkusyksyyn, sillä noin muuten kesäni tullee kulumaan töiden ja gradun parissa. Niistä on hyvä saada ajatukset välillä jonnekin muualle, ja YA-maailmaan sukeltaminen lienee ihan ok tapa heittää ajatukset vapaalle. Tarkoitukseni on ainakin lukea joitakin genren suosittuja kirjoja (jotta tiedän, mistä on aikoinaan kohistu) ja kokeilla myös uudempia kirjoja. Sarjakuvan puoleltakin toivottavasti löytyy luettavaa.
Mutta niin, Outolintu todellakin imaisi minut mukaansa täysillä ja ahmaisin kirjan parissa päivässä. Kirjan ihmiset elävät maailmassa, jossa heidät on jaoteltu viiteen ryhmään: Vaatimattomiin, Rohkeisiin, Rehteihin, Uskaliaisiin ja Teräviin. Outolinnun päähenkilönä on 16-vuotias Beatrice, jonka perhe kuuluu Vaatimattomiin. Beatrice jännittää kirjan alkusivuilla omaan taipumustestin tulostaan, joka sitten onkin varsin hätkäyttävä. Testin tulos ja sen merkitys pohdituttaa Beatricea koko kirjan ajan, ja varsinaisesti tapahtumat rymähtävät käyntiin, kun hän päättää suunnata kohti Uskaliaiden yhteisöä ja sen vaatimaa koulutusta.
Outolinnussa on läsnä paljon nyky-YA-kirjoista tuttuja elementtejä: kilpailuasetelma, ihmisten jaottelu jollain perusteella eri ryhmiin, valtataisteluja, päähenkilön erityisominaisuudet. En osaa arvioida, miten paljon uutta Outolintu on ilmestymisensä aikaan tuonut genreen, mutta itse koin kirjan sen tietynlaisesta tuttuudesta huolimatta erittäin viihdyttävänä pakettina. Juoni rullaa tehokkaasti eteenpäin, ja Uskaliaiden maailma ja sen tietyt salaisuudet paljastuvat juuri sopivalla tahdilla, jotta lukijan kiinnostus pysyy koko ajan yllä. Pieni ja pippurinen Tris (eli Beatrice) on päähenkilönä sympaattinen, vaikka vähän vierastankin sitä, miten väkivaltaa ja julmuutta esitetään hänen kauttaan tietyllä tavalla ihailtavassa valossa. Toki Tris toisinaan pohdiskelee tekojensa seurauksia, mutta aika nopsaan nämä ajatukset sivuutetaan.
Outolintu saa minulta Goodreadsiin neljä tähteä. Säpäkkä kirja sopii heille, jotka kaipaavat kirjalta tehokkaasti etenevää juonta ja muutenkin menevää otetta. Itse tykästyin tähän sen verran, että kenties luen koko trilogian loppuun asti (toivottavasti koko sarja on samaa vetävää tasoa).
Mutta niin, Outolintu todellakin imaisi minut mukaansa täysillä ja ahmaisin kirjan parissa päivässä. Kirjan ihmiset elävät maailmassa, jossa heidät on jaoteltu viiteen ryhmään: Vaatimattomiin, Rohkeisiin, Rehteihin, Uskaliaisiin ja Teräviin. Outolinnun päähenkilönä on 16-vuotias Beatrice, jonka perhe kuuluu Vaatimattomiin. Beatrice jännittää kirjan alkusivuilla omaan taipumustestin tulostaan, joka sitten onkin varsin hätkäyttävä. Testin tulos ja sen merkitys pohdituttaa Beatricea koko kirjan ajan, ja varsinaisesti tapahtumat rymähtävät käyntiin, kun hän päättää suunnata kohti Uskaliaiden yhteisöä ja sen vaatimaa koulutusta.
Outolinnussa on läsnä paljon nyky-YA-kirjoista tuttuja elementtejä: kilpailuasetelma, ihmisten jaottelu jollain perusteella eri ryhmiin, valtataisteluja, päähenkilön erityisominaisuudet. En osaa arvioida, miten paljon uutta Outolintu on ilmestymisensä aikaan tuonut genreen, mutta itse koin kirjan sen tietynlaisesta tuttuudesta huolimatta erittäin viihdyttävänä pakettina. Juoni rullaa tehokkaasti eteenpäin, ja Uskaliaiden maailma ja sen tietyt salaisuudet paljastuvat juuri sopivalla tahdilla, jotta lukijan kiinnostus pysyy koko ajan yllä. Pieni ja pippurinen Tris (eli Beatrice) on päähenkilönä sympaattinen, vaikka vähän vierastankin sitä, miten väkivaltaa ja julmuutta esitetään hänen kauttaan tietyllä tavalla ihailtavassa valossa. Toki Tris toisinaan pohdiskelee tekojensa seurauksia, mutta aika nopsaan nämä ajatukset sivuutetaan.
Outolintu saa minulta Goodreadsiin neljä tähteä. Säpäkkä kirja sopii heille, jotka kaipaavat kirjalta tehokkaasti etenevää juonta ja muutenkin menevää otetta. Itse tykästyin tähän sen verran, että kenties luen koko trilogian loppuun asti (toivottavasti koko sarja on samaa vetävää tasoa).
***
Osallistun kirjalla Scifi-haasteeseen. POPSUGAR 2020 Reading Challenge -haasteessa kirja sopii kohtaan "a book written by an author in their 20's". Vuonna 1988 syntynyt Roth oli 23-vuotias, kun Outolintu julkaistiin vuonna 2011.
Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Luin BookBeatissa.
Kirjan tietoja:
Veronica Roth: Divergent / Outolintu (2011)
Suomennos Outi Järvinen
Otava, 2014
363 sivua
Olen lukenut trilogian kaksi ensimmäistä osaa, ja minusta ne ovat olleet jotenkin hitaita ja puuduttavia, mutta joskus olisi tarkoitus lukea vielä viimeinenkin osa, koska näissä on myös paljon hyvää. :)
VastaaPoistaOlen viime aikoina lukenut paljon ihan erityylisiä, hitaahkoja kirjoja, joten niiden rinnalla Outolintu oli aika nopeatempoinen. :D Minullakin jää sarjat usein osaa tai paria vaille roikkumaan, mutta tämä Rothin sarja vaikuttaa sellaiselta, että kiinnostaisi tietää, mihin viimeinen osa päätyy.
PoistaSuositukset saa tämä kirjasarja, jonka olen lukenut (ja katsonut elokuvat). Lue loppuun saakka, itselle ainakin jäi tunne, että pakko tietää mitä tulee tapahtumaan :)
VastaaPoistaMinuakin kiinnostaa, miten sarjassa käy! Eli tarkoitus on kyllä lukea sarja loppuun. :) Ja leffaversiotkin voisi olla kiva katsoa.. nyt kun kirjastot aukesivat, ne varmaan saisi sitä kautta.
Poista