Kati Koivikko: Kirkkaankeltaisen Wartburgin kyydissä - Matkalla Saksan itäosissa

Kati Koivikko opiskeli Bambergin yliopistossa viestintää vuonna 90-luvun alussa, ja vietti antoisaa opiskelijaelämää saksalaiseen kulttuuriin ja ihmisiin tutustuen. 30 vuotta Berliinin muurin murtumisen jälkeen Koivikko päätti lähteä tapaamaan vanhoja ystäviään ja kiertelemään muutenkin Saksan itäisiä osia. Reissullaan hän haastatteli paikallisia ihmisiä ja kokosi heidän kokemuksia kirjaansa Kirkkaankeltaisen Wartburgin kyydissä - Matkalla Saksan itäosissa (Avain, 2019). Koivikon kirja sisältää entisen Itä-Saksan alueen asukkaiden kertomuksia elämästä muurin ja suljettujen rajojen takana. Erityisesti kirjan haastateltavat kertovat siitä, miten elämä muuttui muurin murtuessa.


Kirkkaankeltaisen Wartburgin kyydissä kierrättää lukijaa mm. Görlitzissä ja Leipzigissä, ja kirjassa ääneen pääsevät ihan tavalliset ihmiset. Juuri kirjan tarinoiden arkisuus ja tavallisen elämän kuvaus viehätti minua. Koivikon kirja ei pyri sensaatiohakuisuuteen "näin kamalaa elämä DDR:ssä oli!" -tyylillä vaan antaa haastateltavien kertoilla omista kokemuksistaan rehellisen oloisesti. Jos Stasi-jutut kiinnostavat, lukija joutuu pettymään, sillä Stasia haastateltavat kommentoivat kovin vähän. Aika moni kertoi muurin murtuessa hämmästyneensä siitä, miten laaja Stasin valta oli ollut. Vain harva kertoi joutuneensa itse kosketuksiin salaisen poliisin kanssa, joten tämä puoli DDR:stä jää Koivikon kirjassa taka-alalle.

Kirjaan mahtuu monenlaisia kohtaloita. Minusta oli mukavaa, että Koivikko oli löytänyt kirjaansa tosi erilaisia ihmisiä. Vuonna 1923 Puolassa syntyneellä leipomoapulaisella on hieman erilainen tarina kerrottavanaan kuin vuonna 1977 syntyneellä opettajalla, jonka äiti on itä-saksalainen ja isä afrikkalainen jatko-opiskelija. Omista ennakkoluuloistani kertonee eniten se, että yllätyin siitä, miten moni haastateltava korosti sitä, että vaikka puutteitakin oli, elämä koettiin myös monella tapaa hyväksi. Yhteisöllisyyttä ja ihmisten keskinäistä kanssakäymistä muisteltiin hyvinä asioina, vaikka näissä tietenkin oli osaltaan taustalla se, että kankea yhteiskuntarakenne pakotti pitämään suhteita toisiin yllä, jotta asioita sai edes joten kuten hoidettua. Vapaaseen länsimaiseen elämään tottuneena hätkäyttävää oli myös lukea siitä, miten DDR:ssä valtio sääteli sitä, mihin pääsi opiskelemaan ja töihin.

Kirkkaankeltaisen Wartburgin kyydissä sisältää aika paljon valokuvia itäisen Saksan alueelta, muurin takaisen ajan esineistä ja tietysti itse haastateltavista. Kuvissa jatkuu sama arkinen linja kuin tekstissäkin, ja tämä oli minusta ihan hyvä juttu. Tuli sellainen tunne, että pääsin kurkistamaan aitojen ihmisten elämään enkä lukemaan jotain viimeiseen asti hiottua matkailumainosta.


Kirjan kenties hätkäyttävintä antia olivat ihmisten kertomukset siitä, kun muuri sitten viimein murtui ja tie länteen oli yhtäkkiä auki. Mieleeni jäivät erityisesti Görlitzin mielenosoitusten kuvaukset ja kirkoissa järjestetyt rauhanrukoukset, joista kertoi niissä mukana ollut pappi.


Kirkkaankeltaisen Wartburgin kyydissä oli kiinnostavaa ja silmiä avaavaa luettavaa.  En jaksa innostua vain kylmiä faktoja ja vuosilukuja sisältävistä historiakirjoista, joten tämmöinen ruohonjuuritason lähestyminen eurooppalaiseen lähihistoriaan toimi minulle hyvin. Totesin kuitenkin, että kirjaa oli paras lukea pienissä pätkissä muiden kirjojen lomassa. Yhden ihmisen osuus kirjassa ei yleensä ollut kuin muutaman sivun mittainen, ja hyppiminen haastateltavasta toiseen saman lukuillan aikana toi lukemiseen jotenkin rauhattoman sävyn. Goodreadsiin Kirkkaankeltaisen Wartburgin kyydissä saa minulta kolme tähteä.

***
POPSUGAR 2020 Reading Challenge -haasteessa kirja sopii kohtaan "a book with a map", sillä kirjasta löytyy Saksan liittotasavallan kartta (oli kiva löytää tähän jokin muu kuin fantasiakirja).

Seinäjoen kirjaston Aikamatka-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 7. Kirja, joka kuvaa jonkin merkittävän tapahtuman aikaa, sillä kirjan sisältö pyörii aika paljon Berliinin muurin murtumisen ympärillä. Muurin murtuminen on niitä harvoja historiallisesti merkittäviä tapahtumia, joista minulla on omia (tv-)muistoja, ja jotka ovat jääneet sillä lailla mieleen, että tapahtuma on tuntunut järisyttävältä jo tapahtumahetkellä.

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Lainasin kirjastosta
Muualla verkossa: Kirja on arvosteltu Kaltio-lehdessä.
Kirjan tietoja:
Kati Koivikko: Kirkkaankeltaisen Wartburgin kyydissä - Matkalla Saksan itäosissa
Avain, 2019
267 sivua

Kommentit

  1. Tässä kirjassa jo kansi on tosi houkutteleva iloisine väreineen! Muutenkin se on kiinnostanut minua heti ilmestymisestään lähtien, mutta jotenkin se on vain jäänyt vielä lukematta.

    Kertomasi perusteella teos kuulostaa juuri sellaiselta, joista minäkin pidän: ei kylmiä faktoja ja vuosilukuja, vaan tavallisten ihmisten kokemuksia. Kiitos kirjan esittelystä, nyt olen entistä kiinnostuneempi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tykkäsin kirjan kannesta. Se minut oikeastaan houkuttelikin kirjan pariin, kun piti takakannesta tarkistaa, mikäs värikäs kirja se tämä on. Kivaa, jos ehdit Koivikon kirjan lukemaan. Sille soisin lisää sekä lukijoita että blogijulkisuutta, sen verran hyvä tulokulma tässä on valittu tärkeään aiheeseen.

      Poista
  2. Lukulistalle lähtee myös. Itseä Berliinissä käydessä ovat kiinnostaneet juuri ne itäosat, ja mieli tekisi matkustaa muihinkin entisen idän kaupunkeihin.

    Joku henkinen yhteyshän meillä Suomessa Itä-Saksaan oli, varsinkin 70-luvulla, vaikka kaikki eivät sitä tiedostaneet. Vaihtoa on ollut enemmän kuin mistä tavallinen kansa tiesi.

    Kiva kuitenkin, että tässä kirjassa puhuvat muut kuin Stasin agentit. Varsinkin tuo monikulttuurisuuskysymys kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulta on vielä Berliini tai Saksa ylipäänsä näkemättä. Mies kyllä yritti joku kesä sitten houkutella sinne kaupunkilomalle, mutta päädyttiin sitten toiseen kohteeseen. Kunhan matkustus taas tuntuu turvalliselta, olisi kyllä kiinnostusta Saksan matkailuun. Itse en 70-luvusta paljon muista, kun synnyin sen keskivaiheilla - mutta Nukkumatti tietysti tulee mieleen... :) Tämä oli erittäin kiinnostava ajankuva, kiva jos otat lukupinoosi.

      Poista
  3. Kiitos paljon vinkistä, tällainen kirja on mennyt minulta vallan ohi! Tulee mieleen se tv-sarja kahdesta DDR-sisaruksesta, joka viime vuonna kai esitettiin Ylellä, se oli hyvä. Mielelläni tämänkin lukisin :)
    (Google löysi; Kesä Balatonilla! Käytiin Balatonilla itsekin 2016 syksyllä, se oli tietysti osasyy katsoa sarjaa :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulta on jäänyt Kesä Balatonilla katsomatta, mutta se vaikuttaa olleen juuri sellainen sarja, josta olisin varmaankin tykännyt. No, jospa se vaikka tulisi Areenaan vielä jossain vaiheessa.

      Poista
  4. Tästä tuli ihan mieleen lukion saksan kielen oppikirjasarjamme, joka alkoi muurin murtumisesta, jolloin itä- ja länsisaksalaiset nuoret tutustuvat toisiinsa ja myöhemmin kiertelevät entisen muurin molemmin puolin uusiin paikkoihin ja ihmisiin tutustumassa. Wartburg taisi tosin olla vaaleansininen 😊
    Koulusaksani on pahasti ruosteessa, mutta ajankuvaa on jäänyt paljon mieleen noilta tunneilta. Tämä voisi kiinnostaa siis jo nostalgiasyistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ei juuri ole nostalgisia muistoja saksasta maana tai kielenä. Omat saksan opintoni jäivät yläasteen opintoihin, jolloin opiskeluinnon tukahdutti hieman erikoisilla/kokeellisilla menetelmillä opettanut opettaja. En ole sittemmin innostunut saksan kielestä, se on mielestäni aika ruman kuuloinen kieli. Tämän kirjan luin silkasta uteliaisuudesta, ja kirjaa voin kyllä suositella, oli aivan avartavaa luettavaa. :)

      Poista
  5. Vaikka poliitikkojen ja erilaisten hallitsijoiden päätökset ja teot ovat merkittävä osa historiaa, minua nykyään kiinnostaa paljon enemmän se, miten tavalliset ihmiset elivät keskellä päätöksen vaikutuksia. Ehkä siksi tykkään lukea historiallisia kirjoja ihan tavallisista ihmisitä, sillä haluan lukea merkittävistä tapahtumista arjen keskellä. Olen itse sen verran nuori, etten muista Berliinin muurin murtumista, ja minulla kesti tosi kauan tajuta, että Saksa on ollut kahdessa osassa todella lähitulevaisuudessa. Niinpä olisi kiinnostavaa lisätä lähihistorian tietoisuutta vaikka tämän kirjan avulla.

    Tämä kirja alkoi siis kiinnostaa, kiitoksia esittelystä! On varmana totta, että useista tarinoista koostuva kirja voi olla vaikeasti ahmittava. Minulla ainakin tulee joskus vastaan "tarinaraja". Pystyn sisäistämään lukuhetken aikana vain tietyn määrän tarinan rakenteita enkä siksi esimerkiksi koskaan jaksa lukea novellikokoelmaa kauhean reippaasti, sillä tarinan aloitus, tarinan maailmaan sisälle pääseminen, juonessa mukana pysyminen ja lopulta tarinan lopetus vievät energiaa. Uuteen maailmaan orientoituminen on raskasta, ainakin minulla. Mutta kuten sanoit, kirja varmaan toimii hyvänä sivukirjana muun lukemisen lomassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Politiikka on toki tärkeää, mutta itse en jaksa lukea poliittista historiaa käsitteleviä ns. perinteisiä historiakirjoja lainkaan. Sen sijaan tämän tyyliset kirjat ovat tosi kiinnostavia. Tuo Saksan tilanne on tosiaan aika kiintoisa, ei siitä niin kovin kauaa ole kun muuri ole vielä olemassa ja silloin elettiin ihan erilaista todellisuutta, mikä käy hyvin ilmi Koivikon kirjasta.

      Minulla on novellien kanssa sama lukutyyli (silloin harvoin kun niitä luen..), vain muutama tai yksi novelli illassa. Viihdyn paljon paremmin romaanien parissa, niihin voi uppoutua kunnolla. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.