A. A. Milne: Nalle Puh
Jokken kirjanurkassa haastettiin lukemaan kirjoja Keskisuomalaisen 100 -kirjaa -listalta. Minulla riittää lukemattomia kirjoja ko. listalla, joten olen voinut napsia haastepisteitä helpoimmasta päästä eli lastenklassikoista. Ilman haastetta tuskin olisinkaan tarttunut alkuperäiseen A. A. Milnen kirjoittamaan Nalle Puh -kirjaan (WSOY, 2006/1926). Nalle Puhin seikkailuista Puolen hehtaarin metsässä tuli toki luettua lapsena, mutta minun kätösissäni (ja vanhempieni...) kuluivat Disneyn kuvakirjaversiot. Mitään suurta Nalle Puh -rakkautta tai nostalgiaa niistä ei ole jäänyt mieleen kytemään, ja siksi kai Milnen kirjakaan ei ole tätä aiemmin houkutellut lukupuuhiin.
Nalle Puh -kirja täytti 80-vuotta vuonna 2006 eli kirjan alkuperäisteos julkaistiin 1926. Löysin kirjastosta kauniin juhlapainoksen, jossa on mukana alkuperäiset E. H. Shephardin kuvitukset. Ne ovat todella viehättävät, ja paras osa kirjaa, jos minulta kysytään. Kirjan ulkoasuun on muutoinkin panostettu, sillä sivut ovat miellyttävän paksuja ja minun silmääni niiden hennon keltainen väri miellytti kovasti. Milnen kirjan kuvissa Nalle Puh ei ole niin siloteltu nalle kuin Disney-versiossa, ja kauniisti väritetyt piirroskuvat ovat eläväisen näköisiä:
Jos joku ei Nalle Puhia tunne, niin kirjan sisältö on lyhykäisyydessään tämä: kehyskertomuksessa isä kertoo pojalleen Risto Reippaalle kertomuksia tämän lelukarhusta, joka aivan kirjan alussa on nimeltään Kaarlo Karhu mutta tunnetaan sittemmin nimellä Nalle Puh. Nallukka asustaa metsässä yhdessä ystäviensä kanssa, ja heille sitten sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Tapahtumantynkää tehdään mm. hurjasta möhköfantista, Ihaa-aasin kadonneesta hännästä ja merkillisestä Tärpästä, joka jättää salaperäisiä jälkiä ympäri lumista metsää.
Suuren osan kirjan vetovoimasta muodostavat totta kai Nalle Puh ja hänen hupaisat ja luonteikkaat toverinsa, joiden ympärille punotaan aivan oma todellisuuskupla. Siellä esimerkiksi Kaikki Tärkeät Sanat Voi Kirjoittaa Isolla, kuten vaikkapa sen, että Nasu on Hyvin Pieni Eläin. Suuri, paha maailma on jossain todella kaukana, kun liikutaan Puolen hehtaarin metsän poluilla. Hahmot ovat yleensä kovin tosissaan omien pikku juttujensa ja pulmiensa kanssa, mikä antaa heidän touhuistaan hellyttävän vaikutelman. Näin korona-aikaan Nalle Puh saattaakin olla mitä oivallisin lohtukirja.
Nalle Puh on kestänyt aikaa vallan mainiosti, vaikken itse siitä kovin paljon innostunutkaan. Sympaattiset ja leppoisat eläinhahmot toiminevat lapsille aina yhtä hyvin, ja A. A. Milnen Nalle Puhin seurassa viihtyy myös aikuinen mukavasti. Monet kirjan sanaleikit ja metsän hauskojen kylttien merkitykset avautuvat varmasti parhaiten aikuislukijoille. Nalle Puhia lukiessa on helppo huomata, miksi monet Nallen ja sen ystävien lausahdukset on otettu arjen voimalauseiksi. Itse en tosin harrasta moisia, ja kenties siksi Nalle Puh saa minulta vain kolme tähteä Goodreadsiin. Kuvitukselle olisin voinut antaa enemmän tähtiä, mutta lukuelämyksenä Nalle Puh jäi keskinkertaisen kiinnostavalle tasolle.
Ihana klassikkokirja. Minun kirjassani on aika paljon enemmän sivuja. Nuo kuvat ovat tosi ihania.
VastaaPoistaNalle Puh -tarinoista on ilmeisesti ilmestynyt monia versioita, eikä tässä nyt lukemassani kirjassa ollut niistä kuin osa. Mutta hyvään alkuun kuitenkin päästiin, ja kirja on tosiaan ihanan juhlava ja kaunis, sopii hyvin 80-vuotispäivään.
PoistaNalle Puhia lukiessa iso, paha maailma on tosiaan kaukana. Tarinoissa on joku jännä viehätys, mutta välillä mietin sen ehkä johtuvan klassikkoasemasta ja siitä, että Nalle Puh on niin kauhean tuttu hahmo. Tuo kuvitus on kyllä ihana.
VastaaPoistaJos olisin lapsena löytänyt näiden "oikeiden" Nalle Puhien pariin, olisin varmaan ihastunut enemmän. Mutta kyllä näitä oli kiva nytkin lukea, varsinkin tämmöisenä aikana, jolloin tekee mieli paiskata ikkuna kiinni ulkomaailmaan ja uppoutua johonkin ihan muuhun... :)
PoistaEn ole minäkään lukenut alkuperäistä Nalle Puhia, sen pohjalta tehtyjä lastenkirjoja sitten senkin edestä. Jossakin vaiheessa elämässä tuntui olevan paljonkin Nalle Puhia, meillä oli jopa keinu”hevonen” tai keinunallepuh siis. Lasten kautta tämä tuo nostalgisia muistoja, mutta itselläni ei oikein ole siihen suhdetta. Meillä ei omassa lapsuudessani luettu Nalle Puhin tarinoita syystä tai toisesta luettu.
VastaaPoistaNalle Puh on tosiaan innoittanut muitakin tekijöitä, ja Disney on tietysti hoitanut oman osansa tuotteistamisesta. Eikä siinä mitään, mukavaa että Nalle Puh on edelleen elävä osa lastenkulttuuria. Mutta on tässä alkuperäisessäkin oma viehätyksensä. :)
Poista