Oksan hyllyltä

Jokken kirjanurkassa haastettiin vuosi sitten lukemaan Keskisuomalaisen 100 kirjaa -listan kirjoja. En ole koskaan aiemmin ko. listaa lukemalla lukenut, ja otin itselleni varovaisen tavoitteen lukea viisi listan kirjaa. Sain luettua kuusi, joten hyvin meni! Lukemani kirjat ovat:   Mikael Niemi: Populäärimusiikkia Vittulanjänkältä Astrid Lindgren: Peppi Pitkätossun tarina Jules Verne: Maailman ympäri 80 päivässä A. A. Milne: Nalle Puh   Anna-Leena Härkönen: Häräntappoase Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija   3 lastenklassikkoa, 2 kotimaista klassikkoa ja yksi hyvä romaani naapurimaasta - olen lukemiini kirjoihin erittäin tyytyväinen! Vernen maailmanympärysmatka jäi yllättävän vaisuksi elämykseksi, mutta Peppi ja Nalle Puh olivat "ihan kiva" -luettavaa. Molemmisssa kirjoissa oli onnistunut kuvitus, joka aikuislukijan silmissä vei voiton tekstistä. Lukemani romaanit olivat kaikki todella laadukkaita neljän tähden lukukokemuksia. Nostan niistä parhaimmaksi Havukka-...

Anna-Leena Härkösen esikoisromaani Häräntappoase (Otava, 1984) on niitä kotimaisia kirjoja, joiden olemassa olosta olen tiennyt "aina" mutta jotka eivät suuremmin ole innostaneet lukupuuhiin. Tänään päättyvä Jokken kirjanurkan Keskisuomalaisen 100 kirjaa -haaste sai minut vihdoin ja viimein kokeilemaan tätä kotimaista klassikkoa, ja kävi hieman samalla tapaa kuin Veikko Huovisen Havukka-ahon ajattelijan kanssa: tykästyin kirjaan toden teolla, aivan mahtavaa tekstiä! Ja hei, nämä molemmat ovat esikoisromaaneja! Juoneltaan Häräntappoase on aika simppeli: 16-vuotias, Vaasassa asuva Allu määrätään puoliväkisin kesäapulaiseksi maaseudun sukulaisperheeseen. Peruskoulunsa päätökseen saanutta Allua tympii sivu suun mennyt mahdollisuus Tukholman reissuun, mutta kesä Torvenkylässä yllättää. Rasittavan oloinen pikkuserkku Pasi on hieman toista maata kuin kotipuolen kaverit, ja maalaistalon tytär Kerttu keikuttaa kaupunkilaispojan tasapainoa ja mielenrauhaa. Heinätyöt ottavat luulo...

Jokken kirjanurkan Keskisuomalaisen 100 kirjaa -haaste päättyy tämän kuun lopulla, ja innostuin sen viime metreillä lukemaan pari kotimaista kirjaa, joita olen tähän asti jostain syystä kartellut. Toinen näistä on Veikko Huovisen klassikkosarjaan kuuluva Havukka-ahon ajattelija . Minulla on ollut aika ummehtunut ja tylsä mielikuva Huovisen esikoisromaanista, mutta nyt kun sen viimein luin, niin voin todeta olleeni todella väärässä. Kyseessä on mainio henkilökuva, riemukas aikamatka ja kesäfiilistely! Eihän tämän parempaa luettavaa voi keskellä kylmää ja lumista talvea ollakaan. 😊 Heinäkuun aamun aurinko tähtäsi ovelan näköisenä kaukaisen Mykrävuoren huipulta, erään kuusen latvasta. Soiden reunat sinersivät autereesta ja lampien pinnat liekehtivät. Kanahaukka söi viimeisen lihamurusen tappamastaan tavinrääpäleestä Huolainlammen rannalla ja lehahti sitten lentoon. Rauhallisin siiveniskuin se huopaili vihreän metsän päällä puiden latvoja hipoen, nousi laiskannäköisenä Havukan rinnettä ...

Jokken kirjanurkassa haastettiin lukemaan kirjoja Keskisuomalaisen 100 -kirjaa -listalta. Minulla riittää lukemattomia kirjoja ko. listalla, joten olen voinut napsia haastepisteitä helpoimmasta päästä eli lastenklassikoista. Ilman haastetta tuskin olisinkaan tarttunut alkuperäiseen A. A. Milnen kirjoittamaan Nalle Puh -kirjaan (WSOY, 2006/1926). Nalle Puhin seikkailuista Puolen hehtaarin metsässä tuli toki luettua lapsena, mutta minun kätösissäni (ja vanhempieni...) kuluivat Disneyn kuvakirjaversiot. Mitään suurta Nalle Puh -rakkautta tai nostalgiaa niistä ei ole jäänyt mieleen kytemään, ja siksi kai Milnen kirjakaan ei ole tätä aiemmin houkutellut lukupuuhiin. Nalle Puh -kirja täytti 80-vuotta vuonna 2006 eli kirjan alkuperäisteos julkaistiin 1926. Löysin kirjastosta kauniin juhlapainoksen, jossa on mukana alkuperäiset E. H. Shephardin kuvitukset. Ne ovat todella viehättävät, ja paras osa kirjaa, jos minulta kysytään. Kirjan ulkoasuun on muutoinkin panostettu, sillä sivut ovat mie...

Tänään kirjablogeissa on tarjolla runsas annos klassikkokirjallisuutta, sillä on perinteisen Klassikkohaasteen 11. kierroksen postauspäivä. Haastetta emännöi tänä kesänä Kirjan jos toisenkin -blogin Jane. Linkaamastani koontijutusta kannattaa käydä kurkkaamassa kaikki haasteeseen osallistuneet blogit ja heidän klassikkovalintansa. 😊 Itse pähkäilin pitkään, minkä klassikon tällä kertaa lukisin ja tein Instagram-storyyn jopa pienen äänestyksen, valitako Arundhati Royn Joutavuuksien jumala vai Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuva . Dorian voitti äänestyksen kirkkaasti, mutta se ei sitten alkusivujen perusteella innostanutkaan minua lukupuuhiin. Royn kirja minulla on nyt kesken, mutta sen sivut kääntyvät kovin, kovin hitaasti (aion kuitenkin sinnitellä kirjan loppuun asti!). BookBeatin klassikkotarjonta pelasti viimein tämän kesän klassikkohaasteeni, sillä löysin luettavakseni mukavan lyhyen seikkailuromaanin Jules Verneltä. Maailman ympäri 80 päivässä oli minulle entuudestaan tuttu pii...

Olen tainnut joskus aiemminkin todeta sen, ettei Astrid Lindgrenin lastenkirjatuotanto ole näytellyt kovinkaan merkittävää osaa omassa lapsuudessani. Peppi Pitkätossu lienee eräs tunnetuimpia Lindgrenin hahmoja, ja omat Peppi-muistoni rajoittuvat lähinnä Inger Nilssonin tähdittämään tv-sarjaan, josta olen nähnyt satunnaisia osia (hieno roolityö ei tosin tuonut pelkkää iloa Nilssonin elämään, ks. Ilta-Sanomien haastattelu ). Jokunen vuosi sitten bongasin Peppi-kirjojen kokoomateoksen kirjakaupassa, mutta aika kauan sekin sai odotella hyllyssä lukuvuoroaan. Keväällä kuitenkin innostuin sivistämään itseäni ja luin vihdoin ja viimein Peppi-tarinat Peppi Pitkätossu , Peppi aikoo merille ja Peppi Pitkätossu Etelämerellä . Huvikummun huvila oli juuri siinä, missä kaupunki loppui ja maaseutu alkoi ja missä katu muuttui maantieksi. Pikkukaupungin väki käveli mielellään juuri Huvikummun suuntaan, sillä siellä oli kaupungin kauneimmat maisemat. Lindgren kirjoitti Peppi-tarinat 1940-luvulla, ja k...

Jokken kirjanurkassa haastettiin kirjabloggaajia lukemaan kirjoja Keskisuomalaisen 100 kirjan listalta . Olen tullut lukeneeksi listalta noin 42 kirjaa ilman mitään haasteita (parista en ollut aivan varma), ja jokunen listan kirja löytyy blogistakin. Teen koko listan tilanteesta koosteen viimeistään Jokken haasteen päättyessä, mutta tämän haasteen piirissä ensimmäinen listan luettu kirja on Mikael Niemen Populäärimusiikkia Vittulanjänkältä (Like, 2001).  Valitsin Niemen kirjan lukupinooni silkasta uteliaisuudesta. Kirja on nimittäin siitä jännä kirja, että minulla on jonkinlaisia muistikuvia sen aiheuttamasta julkisesta keskustelusta. Minua kirja ei kiinnostanut sen julkaisemisen aikaan vähääkään, mutta ilmeisesti jonkinlaista kypsymistä lukijuudessa on tapahtunut, sillä nyt kirjan 60- ja 70-luvun ajankuva ja Pajalan syrjäkylien elämänpiiri vetäisivät minut oitis mukaansa. Siis aivan mahtava kirja! Kannattaa lukea! "Alueemme oli muutaman aution jänkän muodostama pohjoine...