Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija
Jokken kirjanurkan Keskisuomalaisen 100 kirjaa -haaste päättyy tämän kuun lopulla, ja innostuin sen viime metreillä lukemaan pari kotimaista kirjaa, joita olen tähän asti jostain syystä kartellut. Toinen näistä on Veikko Huovisen klassikkosarjaan kuuluva Havukka-ahon ajattelija. Minulla on ollut aika ummehtunut ja tylsä mielikuva Huovisen esikoisromaanista, mutta nyt kun sen viimein luin, niin voin todeta olleeni todella väärässä. Kyseessä on mainio henkilökuva, riemukas aikamatka ja kesäfiilistely! Eihän tämän parempaa luettavaa voi keskellä kylmää ja lumista talvea ollakaan. 😊
Heinäkuun aamun aurinko tähtäsi ovelan näköisenä kaukaisen Mykrävuoren huipulta, erään kuusen latvasta. Soiden reunat sinersivät autereesta ja lampien pinnat liekehtivät. Kanahaukka söi viimeisen lihamurusen tappamastaan tavinrääpäleestä Huolainlammen rannalla ja lehahti sitten lentoon. Rauhallisin siiveniskuin se huopaili vihreän metsän päällä puiden latvoja hipoen, nousi laiskannäköisenä Havukan rinnettä ylöspäin, teki pari syöksyä hätääntyneen jäniksen perään, mutta ei viitsinyt kehittää hurjempaa ajoa. Se lehahti Havukka-ahon veräjäntolpalle istumaan.
Näin tunnelmoiden alkaa kertomus Havukka-ahon Konsta Pylkkäsestä, joka elelee jossain Kainuun korpisaloilla, harrastaa filosofointia ja tuntee luonnon kuin omat taskunsa. Pylkkänen kuulee tuttavaltaan, että etelästä tulleet tieteentekijät kaipaavat opasta reissulleen, jonka tarkoituksena on kerätä kasvinäytteitä ja ampua lintuja museon kokoelmiin. Uudesta tiedosta ja "sivistysihmisistä" kiinnostunut Pylkkänen tarttuu oitis tilaisuuteen, ja Havukka-ahon ajattelija kuvaa Pylkkäsen ja tutkijoiden retkeilyä luonnon helmassa. Matkaa siivittää Pylkkäsen ajatuksenjuoksu ja tarinointi, sekä Suomen kauniina hehkuva idyllinen kesä.
Ihastuin Huovisen eläväiseen kerrontaan, joka pursuaa värikkäitä ilmaisuja. Esimerkiksi Pylkkäsen Mooses-ystävän naurua kuvaillaan näin:
Alkaessaan naurunsa Mooses hurahti nenäänsä, tuhisi ja suhisi. Mutta samassa rämähti kurkunperästä soimaan jänisräikkä, muuttui pässin mäkätykseksi, aleni käheäksi hihitykseksi ja loppui sitten kuin naulan kantaan. Konstasta oli tämä loppu parasta, sillä se oikein pamahti kun se loppui ilman verukkeita.Överiksi asioiden kuvailu ei kuitenkaan mene, vaan niitä on mukana juuri sopivasti, jotta henkilöt ja paikat heräävät kirjan sivuilla henkiin. Havukka-ahon ajattelija on sivumäärältään lyhyt, ja minun makuuni siinä oli hyvä sekoitus Pylkkäsen maailmoja syleileviä tuumailuja, luonnossa samoilua ja tutkijoiden "etelän ihmisten" näkökulmaa. Pylkkäsen ja yliopistomiesten vastakkainasettelu toimi yllättävän hyvin, eikä se ollut liian keinotekoisen tai jyrkän oloinen, vaan miehet erilaisista taustoistaan huolimatta löysivät yhteisen henkisen aaltopituuden. Kaiken kaikkiaan olen iloinen, että minäkin viimein luin sympaattisen Havukka-ahon ajattelijan. Kyllä tätä kotimaista klassikkoa kehtaa tyrkyttää luettavaksi, jos joku kyselee hyviä kesäkirjoja. 😊 Goodreadsiin Huovisen kirja saa minulta neljä tähteä.
Kaikista paras ja imelin viisauven laji on jälkiviisaus, sillä alalla saahaan eniten aikaan. Siinä on tapaus mennyttä aikakautta, mutta se kuvitellaan esiintulevaksi ja sakilla setvitään, miten olisi paras käyttäytyä. Tässä lajissa on ihminen viisaimmillaan... Jälkiviisaan silmä on somassa paikassa, se kahtoo taaksepäin...
 |
| BookBeatissa kirjan kansikuvassa on kirjailijan kuva. Toki aivan komea kuva, mutta itse pidän enemmän tästä nuotiokannesta, joka kuvaa hienosti kirjan tunnelmaa. |
Osallistun kirjalla Seinäjoen kirjaston lukuhaasteeseen, jossa bongaillaan erilaisia henkilöhahmoja kirjojen sivuilta. Havukka-ahon ajattelija sopii kohtaan 23. luonnossa liikkuja.
Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Luin BookBeatista
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kartanon kruunaamaton lukija, Kirjakaapin avain, Ankin kirjablogi
Kirjan tietoja:
Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija
WSOY, 1952
211 sivua
Voi, tämä on aivan ihana ja todellakin riemukas romaani! Huovinen osaa tosiaan kirjoittaa nautinnollista kieltä ja tarinaa. Myös Konsta Pylkkänen etsii kortteeria ja Hamsterit ovat mukavia kirjoja. Varsinkin Hamsterit on todella hilpeä tarina! Luin kerran myös Lentsun, mutta siihen en niin ihastunut. Huovisella on varmaan hyvin monenlaisia kirjoja, paljon niitä on vielä lukematta, joten pitäisi joskus tutustua joihinkin muihinkin hänen teoksiinsa.
VastaaPoistaKiitos kirjavinkeistä! Tämä oli tosiaan niin mainio, että saatan hyvinkin etsiä lisää Huovista luettavaksi. Jotain tosin voi olla ihan kotihyllyssäkin, sillä mieheni on lukenut hänen kirjojaan. Hän mm. mainosti Lentsua minulle, kun huomasi (kovasti hämmästyneenä :D) minun lukevan Havukka-ahon ajattelijaa. :)
PoistaKonstaa luettiin aikoinaan koulussa, mutta en paljonkaan siitä enää muista. Vinkeä ajattelija -sanoisin.
VastaaPoistaMinulla mikään Huovisen kirja ei ole tullut koulu- tai opiskeluaikoina vastaan. Tuskinpa olisi hänen tekstejään kovin nuorena osannut edes arvostaa. :) Todellakin vinkeä ajattelija. :)
PoistaMinä luin tämän aika vähän aika sitten. Kiva romaani!
VastaaPoistaJoo, niin on!
PoistaOlen kuullut Konsta Pylkkäsestä ja hänen ajatusmaailmastaan usein, mutta en ole vielä tätä lukenut. Lentsu herätteli Huovis-innostusta, joten eiköhän tämä tule luettua jossain vaiheessa.
VastaaPoistaTähän kyllä kannattaa tutustua. Luulen että osuu sinun kirjamakuusi. 😊
PoistaTässä kielenkäyttö on kyllä todella rempseää ja reipasta, siihen ihastuin minäkin kovasti. Tässäpä muuten sellainen kirja, jonka voisin jopa joskus kuvitella lukevani uudelleen!
VastaaPoistaMinäkin tuumin, että voisin ehkä ostaa tämän omaan hyllyyn uusintalukua odottamaan, jos tulee jossain vastaan. Huovisella on ollut sana hallussa. :)
PoistaLuin tämän eka kertaa toissa vuonna. Huovisen tuotanto on avautunut hitaasti, mutta joka lukukerta on ollut valtava elämys. Rasvamaksa-novelli oli vaikea paikka, ja sen suhteuttaminen ajan diskursseihin on myös vaatinut hikeä ja tupakkaa.
VastaaPoistaTämä kirja lienee edelleen äidinkielen opettajien suosiossa, enkä suosiota ihmettele.
En minäkään ihmettele, jos tätä suositaan äidinkielen tunneilla. Minulla kirja ei tullut opiskeluvuosina vastaan, ja luulen, että jos olisi tullut, en sitä ehkä olisi silloin osannut arvostaa. Nyt oli hyvä aika tälle kirjalle.
PoistaNämä Huovisen kirjat on elokuvina niin tuttuja, etten osaa tarttua kirjoihin. Tosin siitä on tovi kun olen viimeksi ainakaan ihan kokonaan katsonut.
VastaaPoistaMinulla elokuvaversiot ovat jääneet väliin. Nyt kyllä on herännyt kiinnostus niitäkin kohtaan.
PoistaTämä on kyllä niin mainio kirja. Tämä oli Joensuun teatterissa muutama vuosi sitten. Esitys oli hyvä, kertakaikkisen hauska ja hyväntuulinen. Niin paljon tykkäsin esityksestä, että halusin vielä lukea kirjan. Ja vieläkin nauratti!
VastaaPoistaVoi, olisi ihanaa nähdä ajattelijan teatteriversio. Tämä tarina sopii mainiosti lavalle!
PoistaOi, ihana Konsta Pylkkänen! Pitäisikin lukea uudestaan. Siitä on todella kauan kun kirjan luin, mutta se on tullut vastaan myöhemmin, kun erinäisissä koulutuksissa on esimerkkinä strategisesta ajattelusta lainattu Konstaa ja yhtä hänen viisauden lajeistaan, kaukoviisautta. En voi olla kopioimatta tähän lainausta Huovisen kirjasta: "Se on sitä, että asiat harkitaan etukäteen ja kuvitellaan tapaus sikseenkin elävästi, että kun se kerran tapahtuu, on reitit selvät. Tätä lajia on harvalle suotu. Jolla sitä on, niin pitäkööt hyvänään!
VastaaPoistaMutta tässä lajissa on kaksi pahaa vikaa; asia jää huvikseen tapahtumatta tai se sattuu eri tavalla. Joka arvaa ottaa nämäkin huomioon, sille on maailmanranta kevyt kiertää… "
Mahtavaa, että Huovista käytetään koulutuksissa! Strateginen ajattelu hänellä tosiaan on hallussa. :)
Poista