Jessica Townsend: Nevermoor - Morriganin koetukset & Meinioseppä - Morriganin kutsumus
Blogissa on ollut hiljaista viime aikoina, sillä työ yms. kiireet ovat vieneet aikaa kirjoittelulta. Blogi on käynyt muutoinkin hitaalla, sillä vasta tässä postauksessa ovat mukana viimoiset vuonna 2020 luetut, bloggaamatta jääneet kirjat 😏. Kyseessä ovat vuoden 2020 yllättäjät, sillä en odottanut kovin suuria sarjasta, jonka ensimmäisen osan hankin heräteostona äänikirjamuoodossa jostain Elisa Kirjan alesta. Mutta niin vain hurahdin Jessica Townsendin Morrigan Korppi -fantasiasarjaan aivan täysillä. Toinen osa piti hankkia heti kun ensimmäinen oli kuunneltu, ja kirjamessujen aikaan hommasin vielä painetut kirjatkin omaan hyllyyni uusintalukua odottamaan. Kyseessä on kerta kaikkiaan loistava sarja, ja Goodreadsiin annan täydet viisi tähteä sen molemmille jo ilmestyneille osille!
Syy siihen, miksen odottanut ihmeitä Townsendin sarjasta löytyy takakannen mainoslauseesta: "Täydellinen Harry Potterin ja Percy Jacksonin faneille." Harry Potter -tyyliset taikakoulut eivät tunnu enää erityisen tuoreilta ideoilta, ja niistä tulee lähinnä plääh-ensireaktio. Ehkä kaunis kansi ja edullinen tarjoushinta olivat syynä siihen, että annoin Nevermoor - Morriganin koetukset -kirjalle (Otava, 2018) tilaisuuden. Onneksi annoin, sillä jo heti kirjan alussa innostuin 11-vuotiaan Morriganin tarinasta ja sen vahvoista noitavainotunnelmista. Oli hieman hämmentävää, että ymmärtääkseni nuorille lukijoille tarkoitetusta kirjasta löytyi selkeitä yhtymäkohtia toissa vuonna lukemaani Mona Cholletin Naisia vai noitia? -kirjaan (okei, noitavainoista kerrotaan varmasti monessa muussakin kirjassa mutta omassa lukuhistoriassani Cholletin kirja nousee tässä kohtaa esiin). Toisaalta juuri nämä synkät pohjavireet olivat minulle se juttu, jonka vuoksi innostuin niin Townsendin sarjasta.
Morriganin koetusten lähtötilanne on se, että pian 11-vuotta täyttävä Morrigan Korppi on aina kuulunut Kirottujen Lasten Rekisteriin, ja hänen kohtalonaan on perinteen mukaan kuolla yhdentenätoista syntymäpäivänään. Kotikaupungissaan Sakaalifaksissa Morrigania syytetään kaikista onnettomuuksista, mutta älykäs ja näppärä Morrigan koettaa siitä huolimatta elää normaalia pikkutytön elämää - siinä määrin kuin se on mahdollista, kun pitää kirjoitella anteeksipyyntökirjeitä kaikesta kummasta, jota lähistöllä sattuu eikä kaupungin kanslerina työskentelevä isä enää halua laittaa rahaa tyttärensä opetukseen, kun ennustettu kuolema odottaa aivan hetken päässä. Varsinaiset tapahtumat käynnistyvät, kun Morrigan pääsee osallistumaan Tarjouspäivään. Silloin kaupungin nuoret saavat eri kouluilta opiskelutarjouksia, eli kyseessä on täysin päinvastainen systeemi kuin normaalielämässä. Vastoin kaikkia odotuksia Morrigan saa useita eri tarjouksia: Viima-yhtiössä halutaan opettaa Morriganille imperiumin johtamistaitoja, ja Nevermoorissa majaa pitävä Meineikas Seura puolestaan haluaa tarjota Morriganille mahdollisuutta pyrkiä Seuran jäseneksi.
Ei liene suuri spoileri, että Morrigan varsin erikoisten vaiheiden jälkeen päätyy Meineikkaan Seuran kokelaaksi, oppaanaan tutkimusmatkailija, kapteeni Jupiter Pohjoinen. Mutta hip hei, tähän päättyvät juonipaljastukset Morriganin koetusten osalta, sillä Nevermoorin tapahtumista kannattaa totisesti lukea itse! Kirjan juoni on rakennettu koukuttavasti, ja yksi keskeinen, kiinnostava kysymys on, miksi Morrigan ylipäänsä kutsuttiin ehdolle Seuraan. Nevermoor on miljöönä kiehtova, ja sen kuvaukseen on onneksi annettu tilaa (eli juoni ei paahda eteenpäin turbonopeudella). Ilmassa on taikuuden ja salaperäisyyden tuntua, ja Morriganin matka Seuran jäseneksi on enemmän kuin mutkikas. Seikkailujen tiimellyksessä on aikaa myös Morriganin kasvukertomukselle, ja kokonaisuus todellakin toimii erinomaisesti.
"Tervetuloa Nevermooriin!"
Sumu hälveni ja sen takaa paljastui valtaisa kivinen kaariholvi ja hopeiset portit, jotka hehkuivat kuin kuuma hella.
Nevermoor. Morrigan pyöritti sanaa mielessään. Hän oli nähnyt sen vain kerran aikaisemmin, Meineikkaan Seuran tarjouskirjeessä. Se ei ollut silloin merkinnyt hänelle mitään, ollut vain tolkuton sana.
"Nevermoor", hän kuiskasi itsekseen.
Se kuulosti mukavalta. Se oli kuin salaisuus, sana joka jollakin tavoin kuului vain hänelle.
Mutta nyt, satulassa kookkaan kekälesilmäisen jahtimiehen edessä Morrigan tunsi olonsa pikemminkin nuoleksi, joka oli ammuttu jousesta. Heitä kantava varjohevonen liikkui niin mahdotonta vauhtia, että he olisivat voineet lentää Seittien halki. Kaupungin valot kiisivät ohi heidän takanaan ja tuuli karjui Morriganin korvissa tehden hänestä kuuron.Ja sitten se päättyi.Oli hiljaista, ei kuulunut muuta kuin Morriganin oma kiivas hengitys. Hän räpytti silmiään, yritti tarkentaa näkemäänsä. Jahtimies oli kadonnut, ja hän seisoi yksin valtaisassa salissa. Marmorilattia heijasti valolaikkuja, jotka välkkyivät seinille kiinnitetyistä lyhdyistä.
Tulossa toukokuussa 2021!!!
Goodreads: Molemmat kirjat saavat 5 tähteä
Meilläkin odotetaan kolmatta osaa kovasti. Luin ensimmäisen osan itse ja sitten kuuntelimme vielä molemmat kuopuksen kanssa yhdessä äänikirjoina. Molemmat olimme ihan yhtä innoissamme.
VastaaPoistaKiva kuulla, että olette tykänneet ja kuunnelleet yhdessä! Näissä on todella hyvä lukija (vaikken näköjään huomannut mainita hänen nimeään jutussa) ja kirjat toimivat mainiosti äänikirjoina.
PoistaYhdessä kuuntelu on ihan parasta. Tosin nyt on menossa Pokemon-vaihe eli piirrettyä jakso tai pari illassa ja äidin pitää tietysti olla myös katsomassa. :-)
PoistaHeh, saat ainakin rautaisannoksen nuorten suosikkeja, olet ns. ajan hermolla :D. Hauskoja hetkiä Pokemonien kanssa :).
PoistaNämä kuulostavat ihan erilaisilta kuin luulin! Taidampa laittaa ne lukulistalle.
VastaaPoistaKannattaa ehdottomasti kokeilla! Minullakin oli ennakkoluuloja sarjaa kohtaan, mutta vastoin odotuksiani Morrigan Korppi -kirjat olivat omalaatuisia ja tosi vetävää luettavaa. Oli ihanaa löytää näin kaikin puolin positiivinen yllätyssarja. :)
PoistaKummityttöni täyttää seuraavaksi 11 vuotta - mietin, josko tässä olisi mielenkiintoista luettavaa hänelle. Ja ehkä voisin itsekin kokeilla. Fantasia ei ihan ykkösgenreni oli, mutta saat kuulostamaan nämä todella hyviltä! Jaksoin Harry Potteria kaksi kirjaa ja olen luvannut kummitytölle, että luen yhden per vuosi... Saapa nähdä miten tädin käy! :)
VastaaPoistaVoi, toki kannattaa antaa nämä lahjapaketissa! Jos kummityttö pitää fantasiasta, niin voi hyvinkin innostua näistä. Ja Townsendin sarja on aikuisnäkökulmastakin hieno ja antoisa. Tsemppiä Potterin kanssa... siellä on melkoisia järkäleitä odottamassa, mutta nyt on sentään kuvitettuja painoksia myös tarjolla. Niissä on upea kuvitus, saattaa helpottaa lukemista. ;)
Poista