Mona Chollet: Naisia vai noitia? Naisvainot ennen ja nyt
Mona Cholletin Naisia vai noitia? Naisvainot ennen ja nyt (Gummerus, 2019) viipyili lukupinossani tänä syksynä useamman viikon ajan. Luin Le Monde Diplomatique -lehden päätoimittajan esseetyylistä kirjaa hitaasti pureskellen, sillä Chollet lataa lauseisiinsa paljon asiaa ja ajatuksia, ja 20 sivua illassa tuntui aivan maksimaaliselta annokselta näin tiivistä tekstiä. Chollet yhdistää kirjassaan todella taitavasti omia henkilökohtaisia kokemuksiaan ja ajatuksiaan, kulttuuri-ilmiöitä, politiikkaa ja historiaa. Lopputulos ei mielestäni ole mikään sekametelisoppa vaan monitahoinen pohdinta naisen asemasta historian eri aikoina.
"Noitavainot tuhosivat toisinaan kokonaisia sukuja, levittivät kauhun ilmapiiriä, nitistivät armotta tietynlaisen käytöksen ja tavat, joita ei enää sen koommin suvaittu, ja siten niillä oli merkittävä vaikutus siihen, millaisessa maailmassa me nykyään elämme. Jos noitavainoja ei olisi ollut, eläisimme luultavasti hyvinkin erilaisissa yhteiskunnissa." (s. 13)
Noituus on nostettu kirjan nimeen, mutta itse kirjassa noituutta käsitellään enimmäkseen kirjan alkupuolella. Sitten kirjat teemat levittäytyvät suhtautumiseen naisen itsenäiseen asemaan, lapsettomuuteen ja vanhenemiseen. Ajattomia teemoja, joihin liittyvät käytänteet ja asenteet kulkevat syvällä yhteiskuntien ja niiden kulttuurien rakenteissa. Niin syvällä, että niitä pitää itsekin jo osittain itsestäänselvyytenä. Koinkin Cholletin kirjan suureksi ansioksi sen, että hän nostaa kirjassaan näkyville käytännön seikkoja ja tilanteita, joissa sukupuolten erilainen asema korostuu vaikkei sitä useinkaan tule ajatelleeksi. Silti Cholletin kirjoitustyyli on miellyttävän kiihkoton, eikä hän arastele tuoda ilmi sitä, miten itsekin on tottunut elämään tiettyjen normien sisällä, jotka näkee vasta sitten kun oma ikälaskuri raksuttaa tietyn kohdean yli:
Pidin siitä, että kirjassa on runsaasti viittauksia länsimaiseen populaarikulttuuriin, sillä sehän on niin iso osa arkea nykyään. Esseemäinen tyyli sopi Naisia vai noitia? -kirjan teemojen käsittelyyn, vaikka kirja on sinänsä jaoteltu aivan tavalliseen tapaan lukuihin ja alilukuihin. Chollet on ranskalainen, joten oman maan tilanne ja kirjallisuus totta kai ovat voimakkaasti läsnä kirjan sisällössä. Minusta oli erityisen hätkähdyttävää lukea kirjan loppupuolella olevia tosikertomuksia ranskalaisesta sairaalamaailmasta, jossa potilasta ei paikoin ilmeisesti ajatella tuntevana ja inhimillisenä olentona laisinkaan.
Goodreadsiin Naisia vai noitia? saa minulta neljä tähteä. Tässäpä on hieno kirjalahjavinkki nykynaiselle.
"Minä olin niin tottunut kaikkiin nuoruuden naiselle sallimiin suloisiin etuoikeuksiin, ja olin tiedostamattani sisäistänyt ne syvästi osaksi omaa identiteettiäni, minkä vuoksi minun oli vaikea luopua niistä." (s. 136)Minua ei häirinnyt varsinaisen noituus-teeman vähäinen osuus kirjan sisällössä, sillä koin Cholletin pohdinnat kovin avartaviksi ilman jatkuvaa noituudessa kieriskelyäkin. Myönnän, että feministisen kirjallisuuden ja naisasian historian tuntemukseni on olematon, joten en osaa arvioida, paljonko Cholletin kirjassa on toistoa siihen, mitä on kenties käsitelty jo muissa alan kirjoissa. Minulle Cholletin kirja joka tapauksessa oli melkoinen runsaudensarvi, joka pakotti katselemaan ympäröivää todellisuutta erilaisten silmälasien läpi.
Pidin siitä, että kirjassa on runsaasti viittauksia länsimaiseen populaarikulttuuriin, sillä sehän on niin iso osa arkea nykyään. Esseemäinen tyyli sopi Naisia vai noitia? -kirjan teemojen käsittelyyn, vaikka kirja on sinänsä jaoteltu aivan tavalliseen tapaan lukuihin ja alilukuihin. Chollet on ranskalainen, joten oman maan tilanne ja kirjallisuus totta kai ovat voimakkaasti läsnä kirjan sisällössä. Minusta oli erityisen hätkähdyttävää lukea kirjan loppupuolella olevia tosikertomuksia ranskalaisesta sairaalamaailmasta, jossa potilasta ei paikoin ilmeisesti ajatella tuntevana ja inhimillisenä olentona laisinkaan.
Goodreadsiin Naisia vai noitia? saa minulta neljä tähteä. Tässäpä on hieno kirjalahjavinkki nykynaiselle.
"Voi kuitenkin olla äärimmäisen tyydyttävää - rohkeaa, röyhkeää, voimaannuttavaa ja auktoriteetteja haastavaa - antaa ajatustensa ja mielikuvituksensa seurata niitä polkuja, joille noitien kuiskaukset meidät johdattavat. Yrittää hahmottaa, millainen voisi olla maailma, joka takaa ihmiskunnan hyvinvoinnin sopusoinnussa luonnon kanssa, ilman mitään katkeraa Pyrrhoksen voittoa: maailma, jossa vapautunutta riemua ruumiistamme ja henkisistä kyvyistämme ei enää yhdistettäisi helvettiin ja Paholaisen kanssa pelehtimiseen." (s. 238)
Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Sain kustantajalta arvostelukappaleen. Kiitokset!
Muualla verkossa: Noita-teemaa on käsitelty mm. YLEn Kulttuuricocktailin jutussa Kauheita amatsoneja, noitia, myrkyttäjiä ja viettelijättäriä – naiset ovat aina pahoja! ja Nuoren Voiman jutussa Varokaa, feministiset noidat elävät!
Kirjan tietoja:
Mona Chollet: Sorcierès. La puissance invaincue des femmes (2018)
Suomennos Taina Helkamo
Gummerus, 2019
254 sivua
Selasin tätä kijramessuilla ja ajattelin lukevani ranskaksi. Sitten kun näin pätkän kirjaa alkukielellä alkoi hirvittämään. Sen verran koukeroista tekstiä, että kestäisi ikuisuuden päästä kirjan loppuun... Saa nähdä, miten käy. Luenkohan tätä koskaan? Mielenkiintoiselta kyllä kuulostaa.
VastaaPoistaTämä oli suomeksikin aika tuhti lukupaketti, alkukielellä varmaan tosiaan vielä haastavampi tapaus... tosi kiinnostava kirja kyllä on, paljon pureskeltavaa.
PoistaVaikuttaa kyllä mielenkiintoiselta kirjalta!
VastaaPoistaJuu, näin on!
Poista