Mikael Niemi: Populäärimusiikkia Vittulanjänkältä

Jokken kirjanurkassa haastettiin kirjabloggaajia lukemaan kirjoja Keskisuomalaisen 100 kirjan listalta. Olen tullut lukeneeksi listalta noin 42 kirjaa ilman mitään haasteita (parista en ollut aivan varma), ja jokunen listan kirja löytyy blogistakin. Teen koko listan tilanteesta koosteen viimeistään Jokken haasteen päättyessä, mutta tämän haasteen piirissä ensimmäinen listan luettu kirja on Mikael Niemen Populäärimusiikkia Vittulanjänkältä (Like, 2001). 

Valitsin Niemen kirjan lukupinooni silkasta uteliaisuudesta. Kirja on nimittäin siitä jännä kirja, että minulla on jonkinlaisia muistikuvia sen aiheuttamasta julkisesta keskustelusta. Minua kirja ei kiinnostanut sen julkaisemisen aikaan vähääkään, mutta ilmeisesti jonkinlaista kypsymistä lukijuudessa on tapahtunut, sillä nyt kirjan 60- ja 70-luvun ajankuva ja Pajalan syrjäkylien elämänpiiri vetäisivät minut oitis mukaansa. Siis aivan mahtava kirja! Kannattaa lukea!

"Alueemme oli muutaman aution jänkän muodostama pohjoinen lisäke, jolla asuvat ihmiset kykenivät vain osittain täyttämään ruotsalaisuuden vaatimukset. Me olimme erilaisia, hieman alempiarvoisia, hieman sivistymättömämpiä, henkisesti hieman köyhempiä. Kotiseudullamme ei ollut petoja, ei siilejä eikä satakieliä. Siellä ei ollut julkkiksia. Siellä ei ollut vuoristoratoja, liikennevaloja, linnoja tai herraskartanoita. Siellä ei ollut kuin määräämättömästi hyttysiä, tornionjokilaaksolaisia kirosanoja ja kommunisteja." (s. 53)

Kirjan kertojana on poika, joka alkusivuilla on viisivuotias. Ollaan 60-luvun alussa, yllä olevan katkelman mukaisissa maisemissa ja mielentiloissa. Kirjassa kuvataan pojan varttumista teini-ikään, kasvamista yhdessä kavereiden ja ei-niin-kavereiden kanssa. Populäärimusiikkia Vittulanjänkältä koostuu arkisista jutuista: koulunkäynnistä, hurjista sukulaisjuhlista eli hautajaisista ja häistä, ensimmäisen lp-levyn ihmeestä, itse tehdystä kitarasta, bänditouhuista Pajalan malliin. Niemen kerronta on varsin maanläheistä ja aidonoloista, onhan hän itse kotoisin kuvaamaltaan seudulta. Kirjassa ei turhia hienostella, mutta sen vuoksi se tarjoaakin melkoisen elämysmatkan.

Populäärimusiikkia Vittulanjänkältä on nuoren pojan koskettava ja paikka paikoin kovin hupaisa kasvukertomus, jota ryydittää läheinen ystävyys lähinaapuruston Niila-poikaan. Tämän lestadiolaisen perhetaustan kautta kirjassa kuvataan uskonnollisuuden vaikutusta  pienessä, sulkeutuneessa yhteisössä, eikä se kuva ole erityisen kaunis. Vaikka uskonnollisuus ei nouse kirjassa merkittävästi etualalle, se tarjoaa erään taustavireen poikien henkiselle kasvulle. Toisaalta musiikki tuo poikien elämään tuulahduksia suuresta maailmasta, jossa Elvis keinuttaa lanteitaan ja Beatles villitsee. Ensimmäinen ulvahdus äänilevyn raidalta kuulostaa tulevaisuudelta, jota kohti kannattaa kurkotella siinä määrin mitä nyt Pajalasta käsin voi tehdä. Ristiriita syrjäseudun ahtaan elämänpiirin ja muun maailman välillä on valtava, mutta se taitaa olla selvempää lukijalle kuin kirjan nuorille kaveruksille.

Viihdyin todella hyvin Niemen kirjan parissa. Sen jutut on välillä aika hurjia, mutta ah niin elämänmakuisia. Kirjassa on karuja ihmiskohtaloita, mutta myös huumori pilkahtelee keventämässä tunnelmaa. Goodreadsiin Populäärimusiikkia Vittulanjänkältä saa minulta neljä tähteä.

***

POPSUGAR 2020 Reading Challange -haasteessa kirja sopii kohtaan 'a bildungsroman' eli kehitysromaani. Aloitan kirjalla myös Jokken kirjanurkan Keskisuomalaisen 100 kirjaa -haasteen.

Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle: Lainasin kirjastosta

Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Lukukausi, Jokken kirjanurkka
Kirjan tietoja:
Mikael Niemi: Populärmusik från Vittula (2000)
Suomennos Outi Menna
Like, 2001
267 sivua