Michel Rabagliati: Paul Joins the Scouts (#sarjakuva )

Montrealilainen sarjakuvataiteilija Michel Rabagliati on ikuistanut nuoruusmuistojaan sympaattisiin ja lämminhenkisiin sarjakuviin, joissa päähenkilönä seikkailee Paul-niminen nuorukainen. Hieman ennen kuin kirjastot pantiin kiinni koronan vuoksi, onnistuin bongaamaan sarjakuvahyllystä Paul Joins the Scouts -albumin (Conundrum Press, 2013), jonka partiohenkiset tapahtumat sijoittuvat 1970-luvun alkuun. Olen aiemmin lukenut ja blogannut Paul-sarjan albumeista Paul Has a Summer Job ja Paul Up North, jotka sijoittuvat ajallisesti partiotarinoita myöhemmäksi. Paulin matkaan on kuitenkin helppo hypätä mistä tahansa sarjan osassa, joten ajallinen sinne tänne -poukkoilu ei minua häirinnyt.

Kuten kirjan nimestä voi päätellä, Paul hankkii itselleen uuden harrastuksen ja liittyy partioon, ja partioleirit ja muut partiojutut ovat tapahtumien keskiössä. Näiden ohella sarjakuvassa on jonkin verran juttua myös Paulin perheen elämästä. Tämä oli minulle mieluisa yllätys, sillä tuntui, että nyt pääsin paremmin tutustumaan Pauliin ja hänen sukuunsa, ja Paul sai kunnon "tarinan" ympärilleen.

Tässä sarjan osassa Paul ja hänen vanhempansa asuvat vielä kaupungissa, ja heidän asumisjärjestelynsä on meikäläisittäin erikoinen: perhe asuu kerrostalossa, ja viereisessä asunnossa majailee Paulin isänpuoleinen mummi siskonsa ja Paulin isän veljen kanssa. Veli kun ei ole onnistunut pyristelemään omilleen, ja tiukkaa se näyttää tekevän Paulin isällekin. Asuntojen väliset ovet eivät vanhempaa polvea juuri pidättele, ja Paulin äiti on helisemässä, kun mummi piipahtelee sisään milloin haluaa ja huushollaa molemmissa asuinnoissa. Tästä seuraa monta lukijan silmissä hupaisaa tilannetta, mutta toisaalta en ihmettele, että perhe sarjan myöhemmissä osissa on muuttanut omaan taloon syrjemmäs kaupungista. Paulin tiivistä ja sukukeskeistä perhe-elämää kuvataan lämmöllä ja pilke silmäkulmassa:

Itse en ole koskaan ollut mukana partiossa (sen laatuiset harrastukset eivät koskaan ole olleet minun juttuni), mutta Paulin partiotaipaleesta oli silti mukavaa lukea. Ragabliatin piirrostyyli on selkeä ja eläväinen, ja hän saa loihdittua ruutuihin sopivassa suhteessa vauhtia ja rauhallisempia tunnelmia. Partiotouhujen kautta kuvataan hienosti nuoren pojan kasvutarinaa, ystävyyssuhteita ja yhteisöllisyyttä. Ruuduissa on veikeää huumoria, josta tykkäsin tosi paljon. Toisaalta Paul-sarjakuvat eivät koskaan ole olleet pelkää päivänpaistetta, ja tässäkin osassa on mukana aika surullisia henkilökohtaisia juttuja, jotka tuovat juoneen syvyyttä. 

Yhteiskunnallista ulottuvuutta sarjakuvan tapahtumiin tuo Quebecin ns. lokakuun kriisi, johon liittyvät terroristikuviot ja kidnappausjutut olivat minulle aivan uutta tietoa. Paul seuraa näitä asioita lähinnä tv:n kautta, mutta joka tapauksessa sarjakuvan ajankuva on mielestäni erittäin osuvaa.

Paul Joins the Scouts saa minulta täydet viisi tähteä Goodreadsiin. Minusta Ragabliati tavoittaa tässä sarjakuvassa hienosti nuoren pojan näkökulman, ja sen kautta peilautuvat niin nuorten omat jutut kuin aikuismaailman vakavemmat asiat. Koko Paul-sarja saa minulta lämpimät lukusuositukset, vaikken sen kaikkia osia olekaan vielä lukenut. Oulun kirjaston tarjonta on nyt tullut kahlattua läpi, mutta onneksi Paul-sarjaa näyttää olevan netin kautta saatavilla. Tekisi mieli hankkia koko sarja omaan hyllyyn. Nämä kun taatusti kestävät uusintalukuja.

***

Seinäjoen kirjaston Aikamatka-haasteessa sarjakuva sopii kohtaan 24. 1970-luvulla ilmestynyt tai 1970-luvulle sijoittuva kirja, sillä Paulin partioseikkalut ajoittuvat 70-luvun alkupuolelle. Helmet-haasteessa kirja sopii kohtaan 38. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on puu.

Goodreads: 5 tähteä

Mistä kirja minulle? Lainasin kirjastosta

Muualla verkossa: Sarjakuva on arvosteltu The Comics Journal -lehdessä.

Sarjakuvan tietoja:

Michel Rabagliati: Paul au Parc (2011)

Translation by  Helge Dascher

Conundrum Press, 2013

143 pages