Lyhytarvioita tammikuun luetuista

Bloggaaminen jatkuu lyhytarvioiden linjalla. Tässä postauksessa on mukana kolme tammikuussa luettua kirjaa, joilla ei sitten muuta yhdistävää tekijää olekaan. 😏

Ann Cleeves: Kylmä maa (Karisto, 2020; suomennos Annukka Kolehmainen)

Kylmä maa on uusin Jimmy Perez -dekkarien suomennos. Tällä kertaa rikostapauksena on maanvyörymän alle jääneestä talosta löytyneen naisen kuolema. Se vaikuttaa ensin tapaturmaiselta, sitten ollaan keskellä murhatutkintaa. Perezin avuksi rientää tuttuun tapaan komisario Willow Reeves, ja muutoinkin dekkari kulkee samoja latuja uusimpien osien kanssa: mukana on Shetlannin saarten paikallissukkaiden elämän kuvausta ja pieni annos Perezin henkilökohtaista elämää. 

Siinä missä aiemmat Perez-dekkarit ovat olleet aika vetävää luettavaa, tämä uusin tuntui vaisulta ja osin jopa tylsältä. Rikosjuttu ei ollut kiinnostava, eivätkä tarkemman kuvauksen kohteeksi valitut saaren henkilöt säväyttäneet. Lisäksi Perezin ainainen haikailu kuolleen Franin perään alkoi tuntua puuduttavalta. Kunpa Willow'n hahmosta otettaisiin enemmän irti - hänen avullaan kirjoihin saisi taatusti lisää potkua.

Päätin kuitenkin antaa Kylmälle maalle kolme tähteä, sillä Shetlannin saari on miljöönä viehättävä ja sai minut pyöristämään 2,5 tähteä ylöspäin.

Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kuristava kirsikka -lukupäiväkirja, Kirsin kirjanurkka

Mistä kirja minulle? Oma e-kirjaostos 

 

Tommi Kinnunen: Ei kertonut katuvansa (WSOY, 2020)

Ei kertonut katuvansa on eräs parhaita romaaneja, joita olen viime aikoina lukenut. Kirja on saanut paljon mediahuomiota, enkä sitä ihmettele: tarina saksalaisten sotilaiden mukaan lähteneistä naisista, jotka vaelsivat kävellen Norjasta Suomeen kotikonnuilleen toisen maailmansodan jälkeen, on harvinaisen mieltä liikuttava. Sen sidos todellisuuteen koskettaa. Ja se, että kyseiset naiset on tätä ennen ns. vaiettu kuoliaaksi tai he ovat sen itse tehneet, koska arasta aiheesta ei ole kestänyt puhua. Nostan hattua Kinnuselle, joka on pukenut heidän tarinaansa sanoiksi.

Myönnän, etteivät sotaa käsittelevät aiheet juuri kiinnosta minua, mutta Ei kertonut katuvansa on kirja, jota jatkossa suosittelen lämpimästi. Sodan voi kokea monella tavoin, ja osa kokemuksista on yleisesti hyväksyttyjä, osa ei. Irene antaa äänen eräälle versiolle sodasta, ja sen äänen kaiku on karuudessaan ja rehellisyydessään vaikuttava. Irene ei päädy selittelemään, ei pyytelemään anteeksi - hänellä on lopulta rohkeutta elää valintojensa mukaan.

Goodreadsiin Ei kertonut katuvansa saa minulta täydet viisi tähteä. Osallistun kirjalla Seinäjoen kirjaston lukuhaasteeseen, jossa se sopii kohtaan 12. Äiti tai isä.

Muualla verkossa: Kirjaa on luettu monessa blogissa. Tässä muutama linkkivinkki: Kirja vieköön!, Kirjojen kuisketta, Paljon valoa ja Kirja hyllyssä

Mistä kirja minulle? Luin BookBeatista

Outsider: Kohtaus Timbuktussa (Kalle-Kustaa Korkin seikkailuja 14; Kustannus Oy Ajanviete 1959)

Tämä blogissani hieman erikoinen kirjavalinta selittyy Pariisi-Dakar-kirjarallilukuhaasteella, jossa Kalle-Kustaan huimat seikkailut Timbuktussa tuovat minulle Mali-etapin pisteen. En muista lukeneeni Korkki-kirjoja aiemmin, vaikka päähenkilön nimi olikin tutun kuuloinen. Olin siis utelias kirjan suhteen, ja lyhyt, alle satasivuinen seikkailu osoittautui nopeatempoiseksi, juonivetoiseksi ja viihdyttäväksi tarinaksi. Toki ajan kuluminen näkyi tekstissä, mutta yllättävän mukavasti Kohtaus Timbuktussa meni alas. 

Korkin hahmoa kirjassa ei esitellä millään tavalla, joten turvauduin Googlen apuun. Korkin ilmaantuminen eri maailmankolkkiin selittyy hänen työllään öljy-yhtiössä, ja öljyä oli saatu mukaan myös lukemani kirjan juonenkäänteisiin. Työmatkalla ollessaan Korkki ajautuu kuin itsestään jupakkaan, johon liittyy salaperäinen hunnutettu nainen, säntäilyä Timbuktun kapeilla kujilla, merkillisiä yhteensattumia (joilla selittyy suurin osa tapahtumista...) ja ovela, juonikas paikallispoliisin pomo. Miljöön kuvaamiseen ei tuhlata liikoja sivuja, mutta kun tapahtumiin on ujuttettu mukaan esimerkiksi orjakauppaa, tuaregimiekkoja ja muuta paikallisväriä, Korkin seikkailu tarjoaa pienen eksoottisen piipahduksen pois koti-Suomesta. Omalla tavallaan hupaisa pieni kirja, ei siinä mitään.

Osallistun kirjalla Seinäjoen kirjaston lukuhaasteeseen, jossa se sopii kohtaan 17. Seikkailija.

Mistä kirja minulle? Lainasin kirjastosta.