Ben Macintyre: Vakooja ja petturi

Ostin Ben Macintyren tietokirjan Vakooja ja petturi - Kylmän sodan tärkein vakoiluoperaatio (Atena, 2020) lahjaksi miehelleni, mutta olin myös itse todella kiinnostunut siitä. Joskus vuosia sitten luin aika usein vakoojaromaaneja, ikään kuin vaihtoehtona dekkareille, ja tähän aihepiiriin tulee edelleen palattua silloin tällöin. Viimeksi bloggasin klassikkohaasteeseen John le Carrén Mies kylmästä -kirjasta. Macintyren Vakooja ja petturi liikkuu sekin kylmän sodan maailmassa, ja kaikkein hurjinta kirjassa on oikeastaan se, että se on täyttä totta eikä mikään fiktiivinen kuvitelma.

Vakooja ja petturi kertoo KGB:n eversti Oleg Gordijevskin tarinan. Hän kasvoi perheessä, jossa KGB:n jäsenyys oli lähes itsestään selvä asia. Siitä huolimatta Gordijevski ajautui epäilemään neuvostojärjestelmää, sen periaatteita ja käytäntöjä siinä määrin, että ryhtyi brittiläisen tiedustelupalvelun kaksoisagentiksi. Hän toimitti useiden vuosien ajan äärimmäisen korkeatasoista tietoa briteille, kunnes kesällä 1985 oli totuuden hetki. Gordijevskin oli pakko loikata länteen, ja kirja huipentuu huiman, vuosia aikaisemmin laaditun PIMLICO-pako-operaation kuvaukseen: Gordijevski salakuljetetaan Neuvostoliitosta Suomeen auton takaluukussa.

"Tunnelma muuttui täysin", Brown muisteli. "Tuntui aivan epätodelliselta. Olimme harjoitelleet vuosikausia. Yhtäkkiä kaikki ajattelivat, että hyvä Luoja, meidän täytyy oikeasti toteuttaa tämä... Tuleeko tästä mitään?" (s. 354)

Kirjan loppu on sellainen jännitysnäytelmä, että se voisi olla napattu suoraan jostain huippuluokan trilleristä. Pakomatka, johon kuuluu mm. diplomaatteja, ex tempore -ideana mukaan otettu vauva, helvetillinen määrä hyttysiä ja kamalaa musiikkia - juonenkäänteistä ei ole pulaa! Muu osa kirjaa etenee hieman maltillisemmin, mutta vakoilun ilmapiirin ja menetelmien kuvaus on osuvaa ja kiehtovaa. Vakooja ja petturi perustuu nykyään Englannissa asuvan Gordijevskin ja tämän lähipiirin haastatteluihin, ja kirjan tarjoama tieto ja ajankuva on uskomattoman tarkkaa. Nippelitietoa ja poliittisten olojen kuvausta on siis luvassa yllin kyllin, mutta en silti kokenut kirjaa liian raskaslukuiseksi. Gordijevskin omat arkiset kokemukset kaksoisagenttina toimimisesta sekä vakoilun maailmaan liittyvät paineet ja ristiriidat pitivät mielenkiintoni yllä erittäin tiiviisti. 

Niin komea kuin Gordijevskin vakoojaura onkin ollut, sen hinta käy kirjasta koskettavasti ilmi. Gordijevski päätyi jättämään perheensä Moskovaan, ja vaikka sen myöhemmin onnistui päästä Englantiin, puolisoiden välinen kuilu oli revennyt liian isoksi. Kirja piirtää viiltävän henkilökuvan miehestä, joka asetti isommat aatteet oman henkilökohtaisen elämänsä edelle. Minusta Vakooja ja petturi olikin hieno kirja juuri sen vuoksi, että se onnistuu välittämään monipuolisen ja kovin inhimillisen kuvan Gordijevskin persoonasta ja hänen saavutuksistaan.

Vakooja ja petturi saa minulta neljä tähteä Goodreadsiin. Historian ja vakoojatarinoiden ystäville kirja on erinomaisen laadukas lukupaketti.

"Maailmaa muuttaneiden vakoojien lyhyelle kunniakkaalle listalle ei ole monella asiaa, mutta Oleg Gordijevski kuuluu tähän joukkoon: hän avasi näköalan KGB:n sisäiseen maailmaan historiallisesti käänteentekevällä hetkellä ja paljasti sekä Neuvostoliiton tiedustelupalvelun tekemiset (ja tekemättä jättämiset) että ennen kaikkea sen, mitä Kremlissä ajateltiin ja suunniteltiin. Niin hän mullisti länsimaiden suhtautumisen Neuvostoliittoon." (s. 251-252)

Goodreads: 4 tähteä

Mistä kirja minulle? Oma ostos

Muualla verkossa: Yle Uutisten juttu kirjasta löytyy täältä. Lisäksi kirjaa on luettu Kirjavinkeissä.

Kirjan tietoja:

Ben Macintyre: The Spy and the Traitor. The Greatest Espionage Story of the Cold War (2018)

Suomennos Aura Nurmi

Atena, 2020

458 sivua