Emmi Itäranta: Kuunpäivän kirjeet
Emmi Itäranta on jälleen kerran kirjoittanut maagisen vetovoimaisen ja täydellisen kirjan. Viime vuonna ilmestynyt Kuunpäivän kirjeet (Teos, 2020) on kieleltään kaunis, ja sen aavistuksen surumielinen ja haikea tunnelma sekä erikoinen avaruusmiljöö lumosivat minut ensi sivuista alkaen. Vaikka kirjan kuvaama todellisuus aukeni hitaasti, se ei lukemistani häirinnyt. Lumi Salon kirjeet hänen kadoksissa olevalle puolisolleen Solille kietoivat minut hiljalleen pauloihinsa, ja niiden sulavan rauhallisessa tarinoinnissa oli jotain niin vangitsevaa, että kerrankin luin vain yhtä kirjaa kerrallaan - Kuunpäivän kirjeistä ei tehnyt mieli irrottautua mihinkään muuhun.
Joskus kuvitelmat ovat totuutta tärkeämpiä. Eivät siksi, että ne peittävät sen, vaan siksi, että ne laajentavat totuutta ja tekevät sen mahdollisuuksista suurempia.
Täällä, vieraan planeetan pinnan pimeässä, missä en voi tarttua käteesi, etsin yhä menneisyyden mutkista sanoja, jotka jotenkin löysivät tiensä sinuun. (s. 82)
Kuunpäivän kirjeet koostuu nimensä mukaan suurimmaksi osaksi kirjeistä. Niitä täydentävät asiapitoiset dokumentit, kuten vaikkapa geologian sanakirjasta valittu artikkeli Holoseenista tai katkelma avaruuslentojen lyhyestä historiasta. Kirjeitä kirjoittava Lumi työskentelee perinteisessä parantajan ammatissa ja asuu Marsin avaruussiirtokunnassa. Matkatessaan Ziggy-kissa mukanaan odotettuun tapaamiseen puolisonsa kanssa hän saa huomata, ettei Sol odotakaan häntä ja jotain outoa tuntuu olevan tekeillä. Mitä tiedemies-Sol itse asiassa puuhaa työssään? Miten hän liittyy ekoterrorismista epäiltyyn Kivenkääntäjät-järjestöön? Lumi koettaa haparoida tietään eteenpäin arvoitusten keskellä, ja samalla hän vuodattaa kirjeisiinsä omaa menneisyyttään ja tekemiään ratkaisuja.
Scifi ei ole omaa mukavuusaluettani, ja mielestäni Kuunpäivän kirjeiden parhaita puolia onkin se, että kirjasta voi nauttia vaikkei tietäisi genrestä mitään. Itäranta osaa kiehtovalla tavalla yhdistää supermodernin avaruusmiljöön ja parantajan ammatin yliluonnollisine piirteineen. Kirjan kuvaamasta maailmasta paljastuu yksityiskohtia sitä mukaa kun Lumi asioistaan kirjoittaa. Eriarvoisuutta, luonnon hyväksikäyttöä ja muita epäkohtia puidaan Lumin näkemysten ja ajatusten kautta, ja tämä oli minusta erinomainen ratkaisu. Poissa olivat raskaslukuiset tekniset nippelitiedot, jotka toisinaan ovat vaivanneet käsiini osuneita scifi-kirjoja. Sen sijaan Maasta kotoisin olevan Lumin määrätietoinen, raikas ääni johdattelee lukijaa eteenpäin, ja Maan ulkopuolisten siirtokuntien elämää ja tapoja tarkastellaan ikään kuin ulkopuolisen silmin.
"Et ole usein kysynyt minulta, miten matkaan toisiin paikkoihin, niihin, jotka ovat sinulle näkymättömiä. Enkä ole puhunut siitä paljon. Me kumpikin tiedämme syyn. Sinun maailmasi rakentuu tieteestä, siitä, mikä on mitattavaa ja todistettavissa. Minun maailmani katsoo sinne, minkä voi aistia, mutta ei näyttää muille." (s. 149)
Kommentit
Lähetä kommentti
Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.