Christian Rönnbacka: Rakennus 31
Christian Rönnbackan uusin Antti Hautalehto -dekkari Rakennus 31 (Bazar, 2014) löysi tiensä lukulaitteeseeni Kirsin kirjanurkan Kirsin valitsemana, kun osallistuimme Elisa-kirjan jouluiseen kirjaystävärinkiin. Kiitokset Kirsi valinnasta! Aloitin tutustumiseni Hautalehtoon lukemalla sarjan aloitusosan, Operaatio Troijalaisen. Sarjan toinen osa Julma (Bazar, 2013) jäi minulta välistä, mutta Rakennus 31 valotti sen juonenkulkua riittävästi: kyseessä näyttää olleen jonkinlainen jatkolämmittely sarjan aloitusosalle. Rakennus 31:ssä oltiin onneksi jo aivan uuden rikoksen kimpussa.
Rakennus 31 alkaa lupaavan tummanpuhuvasti rakennuksesta 31, joka on aikaisemmin toiminut mielisairaalana. Aloituskohtaus antaa viitteittä synkkäsävyisestä tarinasta, mutta kirjan loppuosa on paljolti lähempänä ykkösosan leppoisaa meininkiä. Kirjan alussa Porvoon lähimetsiköistä löytyy tyhjä hautakuoppa, sitten vielä muutama lisää ja viimein löytyy ruumis. Tätä juttua Hautalehto kollegoineen alkaa selvitellä. Rikostarina oli paljon ehyempi ja mielenkiintoisempi kokonaisuus kun sarjan ykkösosan juonivyyhti, joten Hautalehto-sarja on mielestäni kehittynyt rikosten osalta parempaan suuntaa ykkös- ja kolmososien välillä.
Dialogien huumoripitoinen sävy ei ollut kadonnut mihinkään, mutta ehkä vitsikkäiksi tarkoitettu heittoja oli aavistus vähemmän kuin ykkösosassa. Niiden tilalle oli tullut roima annos viittauksia petipuuhiin, noin kauniisti sanottuna.
"Lindforsin puhelin piippasi viestiä, ja hän kaivoi sen taskustaan ja hymyili leveästi.
- Joudut menemään yksin syömään. Mulle tuli lähipoliisikeikka.
- Just, Lund hymähti. - Ei se ihminen pelkästä leivästä elä.
- Ei niin, Lindfors huikkasi olkapäänsä yli. - Se tarttee piparia kans!
- Odota hetki, Lund huikkasi. - Ehditkö takaisin niin että kuulet sen galleristin? Päästäisiin joskus pois täältä.
Lindfors nosti peukalon merkiksi että ehtisi. Sitten hän tunki käden farkkujensa taskuun ja kaivoi sieltä esiin sinisen pillerin jonka heitti huiviin. Toiveikkaana hän lompsi kohti päiväkahvejaan." (s. 157)
Joo-o. Rönnbacka on entinen poliisi, ja siinä hommassa varmasti näkee monenlaista. Myönnän, että seksihullu ylikonstaapeli Lindfors onnistui ärsyttämään minua. Lindforsin räikeänä vastakohtana toimi Jonna-poliisi, joka oli oikea malliesimerkki näppärästä, neuvokkaasta nuoresta naisesta, joka hoiti (aivo)työt kun mieskollegat heittävät vieressä vitsiä. Rönnbackan poliisigalleria ei jättänyt tätä lukijaa kylmäksi, se on todettava. Antti Hautalehto sen sijaan oli edelleen semmoinen symppis, joka yritti hoitaa asiat oikein ja kunnolla, ja onnistui tietenkin lopussa ratkomaan rikoksen.
Pienistä ärsytyksen aiheista huolimatta Rakennus 31 oli varsin kelvollinen dekkari, ja kirjan rikosjuttu oli kekseliäs. Jos vain sitä ns. huumoria olisi vähemmän... Hautalehto-sarja on silti osoittautunut leppoisaksi luettavaksi, joten kiitokset Kirsille dekkarivalinnasta!
Rakennus 31 alkaa lupaavan tummanpuhuvasti rakennuksesta 31, joka on aikaisemmin toiminut mielisairaalana. Aloituskohtaus antaa viitteittä synkkäsävyisestä tarinasta, mutta kirjan loppuosa on paljolti lähempänä ykkösosan leppoisaa meininkiä. Kirjan alussa Porvoon lähimetsiköistä löytyy tyhjä hautakuoppa, sitten vielä muutama lisää ja viimein löytyy ruumis. Tätä juttua Hautalehto kollegoineen alkaa selvitellä. Rikostarina oli paljon ehyempi ja mielenkiintoisempi kokonaisuus kun sarjan ykkösosan juonivyyhti, joten Hautalehto-sarja on mielestäni kehittynyt rikosten osalta parempaan suuntaa ykkös- ja kolmososien välillä.
Dialogien huumoripitoinen sävy ei ollut kadonnut mihinkään, mutta ehkä vitsikkäiksi tarkoitettu heittoja oli aavistus vähemmän kuin ykkösosassa. Niiden tilalle oli tullut roima annos viittauksia petipuuhiin, noin kauniisti sanottuna.
"Lindforsin puhelin piippasi viestiä, ja hän kaivoi sen taskustaan ja hymyili leveästi.
- Joudut menemään yksin syömään. Mulle tuli lähipoliisikeikka.
- Just, Lund hymähti. - Ei se ihminen pelkästä leivästä elä.
- Ei niin, Lindfors huikkasi olkapäänsä yli. - Se tarttee piparia kans!
- Odota hetki, Lund huikkasi. - Ehditkö takaisin niin että kuulet sen galleristin? Päästäisiin joskus pois täältä.
Lindfors nosti peukalon merkiksi että ehtisi. Sitten hän tunki käden farkkujensa taskuun ja kaivoi sieltä esiin sinisen pillerin jonka heitti huiviin. Toiveikkaana hän lompsi kohti päiväkahvejaan." (s. 157)
Joo-o. Rönnbacka on entinen poliisi, ja siinä hommassa varmasti näkee monenlaista. Myönnän, että seksihullu ylikonstaapeli Lindfors onnistui ärsyttämään minua. Lindforsin räikeänä vastakohtana toimi Jonna-poliisi, joka oli oikea malliesimerkki näppärästä, neuvokkaasta nuoresta naisesta, joka hoiti (aivo)työt kun mieskollegat heittävät vieressä vitsiä. Rönnbackan poliisigalleria ei jättänyt tätä lukijaa kylmäksi, se on todettava. Antti Hautalehto sen sijaan oli edelleen semmoinen symppis, joka yritti hoitaa asiat oikein ja kunnolla, ja onnistui tietenkin lopussa ratkomaan rikoksen.
Pienistä ärsytyksen aiheista huolimatta Rakennus 31 oli varsin kelvollinen dekkari, ja kirjan rikosjuttu oli kekseliäs. Jos vain sitä ns. huumoria olisi vähemmän... Hautalehto-sarja on silti osoittautunut leppoisaksi luettavaksi, joten kiitokset Kirsille dekkarivalinnasta!
Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirsin kirjanurkan lahjakirja Elisa-kirjan kirjaystävärinki -kampanjassa.
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kirja-aitta, Kirjasähkökäyrä, Kirsin kirjanurkka ja Hemulin kirjahylly.
Kirjan tietoja:Christian Rönnbacka: Rakennus 31
Bazar, 2014
233 sivua
Kivaa, että lahjakirja maistui :D Huumori on hirmuisen vaikea laji. Minua Rönnbackan vitsailu hymyilyttää kosolti paremmin kuin vaikka Reijo Mäen tai Juha Vuorisen jutut.
VastaaPoistaToki maistui, oikein mukava tuttavuus. :) Huumori on vähän hankala juttu todellakin. Mäen huumorikaan ei oikein uppoa minuun, vaikka teattereissa nyt pyörivä Vares oli äänikirjana ihan ok. Mutta tämän nyt lukemani kirjan rikosjutusta tykkäsin, se oli kivasti ajan hermolla.
PoistaTämä oli oikein viihteellinen dekkari. Itse tykkäsin siitä, että Antilla oli säpinää ja tykkään myös kirjan huumorista :)
VastaaPoistaSäpinää tosiaan piisasi. :) Antin naisjutut ovat jotenkin hauskoja, ja jännäsin viime sivuille asti käykö tälle uusimmalle ihastukselle yhtä köpelösti kuin avausosan Helille. :) Ei sentään, ainakaan vielä...
Poista