Johan Bargum: Syyskesä

Johan Bargumia on luettu havaintojeni mukaan muutamassa blogissa Ullan luetut kirjat -blogin Talvi-haasteeseen. Liityn seuraan Bargumin kirjalla Syyskesä (Tammi, 1993), joka on pieni romaani suurista asioista. Veljekset Carl ja Olof kohtaavat äidin kuolinvuoteen äärellä, ja Olofin muistojen kautta palataan palataan menneisyyden kaunoihin ja salaisuuksiin. Romaanin kertojaääni on Olofin, ja muut henkilöt jäivät syrjemmälle jopa siinä määrin, että he jäivät minun lukukokemuksessani vaisuiksi. Erityisen värikkäältä persoonalta ei Olofkaan vaikuttanut, ja henkilöiden haaleus kuvastaa tunnelmiani kirjan lukemisen jälkeen. Tarina oli haikean surumielinen, jopa kaunis, mutta jotenkin siitä jäi puuttumaan se säväys, joka olisi tehnyt kirjasta minulle erityisen mieleenpainuvan lukukokemuksen.

"Merilokki liiteli ohi siivet liikkumattomina ja tähyili valppaana laituria.

    - Kumma kyllä, sanoin, vaikka äiti tekee tuolla kuolemaa, se... menee vain ohitse.

    Klara katseli yhä minua. Hän näytti edelleen huvittuneelta.

    - Kaikki on aina mennyt ohitsesi, Olof, hän sanoi.

    Sen jälkeen istuimme hiljaa, tuulen puhaltaessa, diakonissan ja poikien onkiessa, kuutosen kadotessa kaukaisuuteen ja äidin tehdessä kuolemaa." (s. 35)

Pidin eniten kirjassa Bargumin hienovivahteisesta kerronnasta. Pienillä huomautuksilla ja Olofin itselleen esittämillä kysymyksillä hän esimerkiksi rakentaa kuvaa veljesten välisestä suhteesta. Kaikkea ei tarvitse selittää lukijalle juurta jaksaen. Minulle jäi tunne, että tästä kirjasta olisi toisenlaisella otteella saanut paljon laajemman romaanin. Laajuuden puuttuminen ei silti ole syynä kirjan saamaan alhaiseen tähtimäärään. Lukutunnelmat vain jäivät sen verran hailakoiksi, että tähtiä ei tällä kertaa irtoa kahta enempää.

*** Kiekkokaupunkien kirjakierros: Espoo ***

Johan Bargumin asuinkaupunki on Espoo, joten Blues saa edustajan suomenruotsalaisen kirjallisuuden puolelta. Kiekkokaupunkien kirjakierroksen kartta jakaantuu nyt kahteen osaan. Tekniikan rajat tulivat vastaan, sillä Fonectan reittihakuun ei näemmä pysty laittamaan kuin viisi välietappia. Ensimmäisellä kartalla on reitti Helsingistä Lahteen (sinne on kuulkaas yllättävän pitkä matka) ja toisella kartalla jatketaan matkaa Lahdesta Espooseen. Kierroksen puolivälissä olen päätynyt lähes lähtöpisteeseen.

Kiekkokierroksen reitti tähän asti - yhteensä 2447 km (kaupunkien nimiä klikkaamalle pääset kurkkaamaan kierroksen bloggauksia):

KARTTA 1:

Nordenskiöldinkatu 11-13, 00250, Helsinki (Nina Hurma: Hatuntekijän kuolema) -
Rinnakkaistie 1, 65350, Vaasa (Marko Hautala: Torajyvät) -
Rautpohjankatu 10, 40700 Jyväskylä (Laura Lähteenmäki: Niskaan putoava taivas) -
Kisakatu 9, 53200 Lappeenranta (Kari Välimäki: Todensanat) -
Teuvo Pakkalankatu 11, 90130 Oulu (Hanna Hauru: Tyhjien sielujen saari) -
Artukaistentie 8, 20251 Turku (Risto Isomäki: Con rit) -
Svinhufvudinkatu 29 , 15110 Lahti (Timo Sandberg: Kärpäsvaara)

KARTTA 2:
Svinhufvudinkatu 29 , 15110 Lahti (Timo Sandberg: Kärpäsvaara) -
Urheilupuistontie 3, 02200 Espoo (Johan Bargum: Syyskesä) - ?

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja

Muualla verkossa: Kirjaa on luettu useassa blogissa. Tässä muutama linkki, ja lisää löytyy googlettamalla: Ullan luetut kirjat, Ajatuksia kirjamaasta, Leena Lumi ja Kujerruksia.

Kirjan tietoja:
Johan Bargum: Sensommar (1993)
Suomennos Rauno Ekholm
Tammi, 1993
126 sivua