Oksan hyllyltä

Kiekkokevään tunnelma alkaa sopivasti tiivistyä play off -pelien edetessä (Kärpät go go finaalipeleihin!), ja oma kiekkoaiheinen lukuprojektini, Kiekkokaupunkien kirjakierros , on jo finaalinsa saavuttanut. Olen syksyn, talven ja alkavan kevään aikana lukenut 14 kotimaista kirjaa, jotka jollain tavoin liittyvät jääkiekon SM-liigassa pelaavien joukkueiden kotikaupunkeihin. Viihdyn mainiosti käännöskirjallisuuden parissa, ja kotimaisen kirjallisuuden tuntemukseni voisi olla roimasti parempi. Kierroksen tavoitteena oli motivoida minua tutustumaan itselleni uusiin kotimaisiin kirjailijanimiin, ja siinä onnistuin. En asettanut kierroksen kirjoille korkeita vaatimuksia, eli kyseessä EI ollut suuri henkilökohtainen sivistysprojekti tyyliin 'ota haltuun kotimaisen kirjallisuuden klassikot ja tärkeät nykykirjailijat'. Päällimmäisin tavoitteeni oli sen sijaan tutustuttaa itseni edes muutamaan uuteen nimeen, ja tietysti - suosikkilistallani on aina tilaa uusille kirjoille. O...

"Kaikki alkoi siitä naisesta. En tiedä mitä on rakkaus ensisilmäyksellä, mutta tiedän miltä tuntuu kun näkee jonkun ihmisen, joka on kuin ilmestys. Joka avaa uuden näkökulman kaikkeen, silloin kun sitä vähiten osaa odottaa.    Olin ensimmäistä kertaa elämässäni rehellisissä töissä. Lähdin sieltä tosin heti, kun työssäoloehto täyttyi ja pääsin liiton rahoille. Ilman sitä työtä kaikki kenties olisi toisin. Tai sitten olisin törmännyt Susannaan jossain muualla ja kaikki olisi melko lailla samalla tavalla. Ei, en usko. Sen oli oltava juuri silloin, juuri sinä päivänä." (s. 11) Hanna-Riikka Kuisman Sydänvarjon (Like, 2011) avauskappaleiden jälkeen odotin kirjalta paljon. Puhujana oleva Kerttu vaikutti kiinnostavan boheemilta tyypiltä, ja mitä mahtaakaan paljastua ihmeellisen Susannan tiimoilta? Lupaavan alun jälkeen harmistuin, kun huomasin kirjan keskivaiheilla pohtivani, miksi kirja tuntuu polkevan paikallaan eikä tilanteita rakenneta eteenpäin. Kerttu pohtii edelleen p...

Jääkiekkokauden huipennus lähenee ja jee! Kärpät on vielä peleissä mukana, vaikka eilen tulikin takkiin JYPiä vastaan. Kotimaisen kirjallisuuden lukuprojektini Kiekkokaupunkien kirjakierros alkaa myös olla lähellä finaalia, sillä olen saanut kierroksen viimeiset kirjat luettua. Kierrokseni hännänhuipuiksi jäivät Rauma ja Pori (joista vain Rauma on 'oikeissa' peleissä edelleen mukana), ja jostain syystä kiinnostavien kirjojen löytäminen näihin kaupunkeihin vaati jonkin verran työtä ja kirjaston tietokannan ahkeraa selailua. Mutta viimein onnisti, ja löysin molempiin kaupunkeihin juuri sitä, mitä kierrokselta lähdin hakemaan: itselleni uuden, mielenkiintoisen kirjailijanimen. Ensimmäisenä esittelyvuoron täällä blogissa saa Rauman kirja eli Tapio Koivukarin novellikokoelma Maista, niin muistat (Johnny Kniga, 2008). Koivukarin kokoelmassa on viisi novellia, jotka olivat sen verran pitkiä, että tunsin pääseväni hyvin sisälle kuhunkin kertomukseen ja koin lukevani jotain ...

Päivi Haanpään ja Marika Riikosen toimittama novellikokoelma Sanasinfonian (Karisto, 2015) kiinnitti huomioni Kariston kevään katalogissa, ja vaikken ole Sibeliuksen musiikin suuri ystävä saati tuntija (en inhoakaan, mutta klassinen ei erityisemmin ole minun juttuni), kokoelman idea tuntui kiinnostavalta. Sibelius - minkälaisia novelleja musiikin suurmiehestä syntyy? Miten eri tavoin kuuluisa merkkihenkilö pujahtaa mukaan fiktiivisiin teksteihin? Tänä vuonna on Hämeenlinnassa 8.12.1865 syntyneen Sibeliuksen 150-juhlavuosi , ja novellikokoelma on mielestäni erinomainen kunnianosoitus taiteilijalle. Kirjassa on kahdeksan novellia (kaikki tekijät on lueteltu jutun lopussa), ja mukana on sekä minulle tuttuja että outoja nimiä. Silti kokoelman kirjoittajista vain Petri Tamminen oli minulle entuudestaan tuttu nimi lukukokemusten kautta, joten sain kokoelmasta melkoisen annoksen maistiaisia suomalaisesta kirjallisuudesta. Suosikkinovelleikseni  kokoelmasta nousivat Jyrki Vainosen ...

Kuopio tuotti minulle melkoisesti päänvaivaa Kiekkokaupunkien kirjakierroksella . Kokeilin Sirpa Kähkösen kiitetyn Kuopio-sarjan avausosaa, mutta ei napannut. Kirjan historiallinen aihe ei innostanut minua lukemaan, varsinkin kun loppusivuilla maalailtiin synkkiä pilviä päähenkilön tulevalle taipaleelle eikä kirjan aloituskaan ollut kovin iloluonteinen. Juuri silloin tuntui, että tässä taitaa tulla minulle hieman liikaa kovaa arkea. Äskettäin ilmestynyttä Minna Canth -elämäkertaa jaksoin lukea parin sadan sivun verran, mutta sitten koin saaneeni kirjasta sen mitä lähdin etsimään eli perustiedon Canthin vaiheista ja kirjan luku jäi siihen. Kirjaston tietokanta tarjosi viimein melkoisen yllätyksen: Uppo-Nallen äiti Elina Karjalainen on kirjoittanut myös dekkarin! Elina Karjalainen oli syntyjään Viipurin tyttöjä, mutta asui lapsuudessaan ja aikuisiällä Kuopiossa, joten hänen leppoisa dekkarinsa pääsi edustamaan Kuopiota. "Johannes Salmelaisen tapana oli vaipua niin syviin ajatuk...

Nauran harvoin ääneen kirjojen parissa, ja vielä harvemmin sarjakuvan parissa, mutta JP Ahosen ja KP Alaren Perkeros -albumi (WSOY, 2013) kirvoitti minulta useammankin naurunpurskahduksen eräänä tammikuun alun iltana sarjakuvaa lukiessani. Melkoinen huippuvalinta Sarjakuvapassin lukulistalle. Ilman passia en varmastikaan olisi tarttunut bänditouhuista kertovaan sarjakuvaan, niin kaukana albumin aihemaailma on tavanomaisista kiinnostuksen kohteistani.   Perkeros kertoo tamperelaisen Perkeros-bändin kivisestä taipaleesta musiikin maailmassa. Perkeros-bändin jäsenenä on mm. erikoinen karhuhahmo, joten aivan keskinkertainen ryhmä ei ole kyseessä. Albumin sivuilla seurataan bändin uurastusta keikkapaikoilla ja harjoituksissa, ja kitaristin tyttöystäväkuvio tuo mukaan ihmissuhteiden arkea. En kokenut albumin aihetta itselleni läheiseksi, sillä bändikeikoilla ei tule usein heiluttua saati että seuraisin asuinpaikkakuntani bänditoimintaa. Silti Perkeroksen huumori kolahti minuu...

Kiitokset Oulun kaupunginkirjaston Sarjakuvapassille , sillä ilman tätä mainiota kampanjaa tuskin olisin lainannut Tiitu Takalon albumia Minä, Mikko ja Annikki (Suuri Kurpitsa, 2014). Onneksi passin laatijat olivat ottaneet Takalon albumin listalle mukaan, joka takakantta lainaten on "omaelämäkerrallinen rakkaustarina ja remonttipäiväkirja" . Lisäksi albumi on hieno sukellus Tampereen historiaan ja nykyiseen kunnallispolitiikkaan. Pidin albumista niin paljon, että innostuin antamaan sille täydet viisi Goodreads-tähteä. Luin albumin viime vuoden puolella, kun lumi oli vain kaukainen haave. Nyt sitä  lunta sitten piisaa, ja albumi on toivottavasti löytänyt jo uuden lukijan. Albumin nykyhetkessä päähenkilönä on sarjakuvataiteilija itse. Hän kertoo ensi tapaamisestaan Mikon kanssa, suhteen etenemisestä ja siitä, kuinka he viimein päättävät hakea asuntoa Tampereen Annikinkadulta, purkamiselta säästyneestä puutalokorttelista. Asuntohakemus hyväksytään ja nuoripari saa remon...

Johan Bargumia on luettu havaintojeni mukaan muutamassa blogissa  Ullan luetut kirjat -blogin Talvi-haasteeseen. Liityn seuraan Bargumin kirjalla Syyskesä (Tammi, 1993), joka on pieni romaani suurista asioista. Veljekset Carl ja Olof kohtaavat äidin kuolinvuoteen äärellä, ja Olofin muistojen kautta palataan palataan menneisyyden kaunoihin ja salaisuuksiin. Romaanin kertojaääni on Olofin, ja muut henkilöt jäivät syrjemmälle jopa siinä määrin, että he jäivät minun lukukokemuksessani vaisuiksi. Erityisen värikkäältä persoonalta ei Olofkaan vaikuttanut, ja henkilöiden haaleus kuvastaa tunnelmiani kirjan lukemisen jälkeen. Tarina oli haikean surumielinen, jopa kaunis, mutta jotenkin siitä jäi puuttumaan se säväys, joka olisi tehnyt kirjasta minulle erityisen mieleenpainuvan lukukokemuksen. "Merilokki liiteli ohi siivet liikkumattomina ja tähyili valppaana laituria.     - Kumma kyllä, sanoin, vaikka äiti tekee tuolla kuolemaa, se... menee vain ohitse.  ...

Lukuiloa perhoslaaksossa -haaste innosti minut paikkaamaan yhden lukuaukon kotimaisessa dekkarigenressä. Ennen Kärpäsvaaraa (Karisto, 2014) en ollut lukenut Timo Sandbergilta mitään, vaikka hän on esimerkiksi voittanut Vuoden johtolanka -palkinnon Mustamäki -kirjallaan. Kärpäsvaara on kahdeksas osa komisario Heittola -sarjaa, mutta pääsin hyvin mukaan menoon vaikka mitä ilmeisimmin Heittolalla on vaiherikas historia takanaan. Kärpäsvaarassa Heittola seurustelee kollegansa Tarun kanssa, mutta Tarulla tuntuu olevan vipinää myös erään toisen kollegan kanssa. Onkohan tuo oikein viisasta... voipi mennä työilmapiiri karuksi tuommoisella menolla, jos suhteet menevät solmuun. Taru oli kirjassa paljon esillä, sillä Heittola oli ilmeisesti edellisessä osassa tapahtuneen ampumisvälikohtauksen jäljiltä toipumislomalla. Mutta se kuuluisa virkainto! Heittola ei malta pysyä potilaana, vaan palaa työkuvioihin mukaan kesken sairasloman vauhdikkain seurauksin. Rikosten puolella kirjassa oltiin ...

Risto Isomäen kirja Con rit (Tammi, 2011) antaa lukijalle roiman annoksen tietoutta kryptoeläintieteestä, joka "tutkii eläimiä, jotka paikallisten asukkaiden mukaan ovat olemassa, mutta joiden olemassa olosta ei ole kiistattomia todisteita, aloitti Martti. - Eli niin sanottuja kryptidejä." ( s. 57) Kirja on fiktiivinen, mutta kryptidijutut pohjautuvat faktoihin. Kirjassa on mukana kirjailijan jälkihuomautus, jossa hän selventää lähteiden käyttöään ja täydentää fiktiivisen osuuden välittämää tietoutta kryptideistä. Kirjassa käsitellään myös luonnonsuojeluun liittyviä asioita, ja kirjan sivuilta välittyy kauniisti luontoa kunnioittava asenne. Kirjan fiktio-osuudessa meribiologi Martti Ritola saa entiseltä naisystävältään Camillalta rahoituksen con ritin etsintäretkeen Vietnamissa. Vaikka kryptidien faktapohja oli erittäin kiinnostava, Martin ja Camillan etsintäretki tuntui lähinnä b-luokan leffalta, joka loppupuolella koetti viritellä kauhutunnelmaa. Luolissa sukeltelu muut...

"Taivas on kuin mustikasta turskahtava mehu."   Tyhjien sielujen saari , s. 31 "Taas kävi kuin silloin, kun menetin vielä mantereella asuessani kaksi ensimmäistä sormeani ja sairauteni alkoi paljastua: autoin tänään sisarta lakanapyykin keittämisessä ja tartuin huomaamattani paljain käsin muurivadin kahvoista, jotka olivat kiehuvan kuumat. Vasta kun palaneen ihon käry herätti nenäni, ymmärsin päästää irti. En tuntenut mitään. Se on pelottavaa." (s. 31) Olen tänä syksynä aloittanut lukemaan kahta kirjaa, jossa nainen sairastuu spitaaliin ja joutuu sairautensa vuoksi eristyksiin saarelle. Toisen jätin kesken 52 sivun jälkeen, toisen luin vaikuttuneena loppuun. Toinen kirja kietoi (lukemani 52 sivun perusteella) tarinan höttöiseen pumpuliin, toinen räväytti sairastuneen naisen todellisuuden suoraan lukijan kasvoille. Kesken jäänyt kirja oli Victoria Hoslopin Saari (Bazar, 2012) ja loppuun luettu kirja Hanna Haurun Tyhjien sielujen saari (Like, 2005). Ha...

Mitäpä jos hissi viesi sinut yläilmoihin, näyttäisi kerrankin maisemia oikein kunnolla ja kertoisi satuja? Tai jos hyttysistä saisi parhaat hoidot? Tai jos hemaiseva typykkä Tuonelasta tulisi toimistoosi töihin? Tämmöistä ja paljon muuta tapahtuu Kari Välimäen Todensanoissa (Osuuskumma, 2014), joka on kokoelma lyhytproosaa. Todensanoissa maailmaa katsotaan omalaatuisesta vinkkelistä, joka vääristää tutut, arkiset asiat oudoiksi ja absurdeiksi. Huumoriakin löytyy, jos omituisuudet sattuvat lukijaa huvittamaan. Jokainen kirjan lyhyt tarina on yllätys, jonka juonenkäänteitä ainakaan minä en osannut arvata ennalta. Kiinnostuin Kari Välimäen Todensanoista luettuani  Ruumiittomat -novellikokoelman, jossa oli mukana Välimäen Uudet perunat -novelli. Uudet perunat viehätti minua omintakeisella näkemyksellään rikoksen tekijöiden rankaisuun, ja se löytyy myös Todensanat -kokoelmasta. Odotukseni olivat korkealla kokoelman suhteen, ja sain kerrankin vastinetta odotuksilleni. Todensanat...

Ympäristönmuutos, omien pelkojen kohtaaminen ja itsenäistyminen ovat Laura Lähteenmäen Niskaan putoava taivas -kirjan (WSOY, 2012) teemoja. Kirjassa eletään tarkemmin määrittelemättömässä tulevaisuudessa, ja takana on Muutos, joka teki talvista hyytävän kylmiä ja luonnonvaroista niukkoja. Päähenkilönä kirjassa on 14-vuotias Tekla, jonka eronneet vanhemmat huolehtivat vuoroviikoin Teklasta ja pikkuveli-Kaurista. Kirjan alussa vanhemmat sekoittavat viikkovuoronsa, ja Tekla huomaa saavansa viettää koko viikon Kaurin kanssa kotona ilman vanhempia. On talvi, vastikään etelästä muuttaneella Teklalla ei ole riittävän lämpimiä ulkovaatteita eikä kavereita, kotityöt pitää yhtäkkiä hoitaa itse, pikkuveli katoaa ja taloyhtiössä hiippailee outoa väkeä... elo ilman vanhempia ei olekaan yhtä juhlaa.  Tekla koettaa selvitä kaikesta itse, olla vahva ja itsenäinen, vaikka ero entisistä kavereista painaa mieltä ja uusien tuttavien kanssa kaveruus on vielä hakusessa. "Kodin hoitamisessa oli ...

Kiekkokaupunkien kirjakierroksen fanibussi on körötellyt 420 kilometriä Helsingistä Vaasaan ja saapunut Vaasan Sportin kotiluolaan. Liigan tulokasta pääsee edustamaan Marko Hautala kirjallaan Torajyvät (Tammi, 2011). Vaasalaisia kirjailijoita ei ollut helppoa löytää kirjakierroksen vinkkilistalle, mutta onneksi sain blogini Facebook-sivulle vinkin Hautalasta. Torajyvät oli sopivasti saatavilla edullisena e-kirjana, joten kliksuttelin sen luettavaksi ja päätin kokeilla kauhugenreä. Luen kauhua äärimmäisen harvoin, mutta koska nyt on Halloween -kuukausi, kirja tuntui sopivalta valinnalta teemakuukauteen. Kuva on kustantajalta. Torajyvissä liikutaan kahdella aikatasolla: nykyhetkessä ja 1600-luvun lopussa. Nykyhetkessä käydään läpi ihmissuhteita ja menneisyyden tapahtumat liittyvät mm. noituussyytöksiin. Tapahtumat sijoittuvat suomalaiselle rannikkosaarelle, jonne noituudesta syytetty Jakob Mört haaksirikkoutui 1600-luvulla vangitsijoidensa kanssa. Jakobin ja kumppaneiden ha...