Sarjakuvapassi #3: Tiitu Takalo: Minä, Mikko ja Annikki
Kiitokset Oulun kaupunginkirjaston Sarjakuvapassille, sillä ilman tätä mainiota kampanjaa tuskin olisin lainannut Tiitu Takalon albumia Minä, Mikko ja Annikki (Suuri Kurpitsa, 2014). Onneksi passin laatijat olivat ottaneet Takalon albumin listalle mukaan, joka takakantta lainaten on "omaelämäkerrallinen rakkaustarina ja remonttipäiväkirja". Lisäksi albumi on hieno sukellus Tampereen historiaan ja nykyiseen kunnallispolitiikkaan. Pidin albumista niin paljon, että innostuin antamaan sille täydet viisi Goodreads-tähteä.
Albumin nykyhetkessä päähenkilönä on sarjakuvataiteilija itse. Hän kertoo ensi tapaamisestaan Mikon kanssa, suhteen etenemisestä ja siitä, kuinka he viimein päättävät hakea asuntoa Tampereen Annikinkadulta, purkamiselta säästyneestä puutalokorttelista. Asuntohakemus hyväksytään ja nuoripari saa remonttilainan, joten edessä on pitkä, aikaa ja hermoja vievä remppa. Minulla ei ole vastaavia remonttikokemuksia (enkä niitä haluakaan), mutta aidon tuntuisia remonttitunnelmia albumin sivuilta mielestäni välittyi. Kovin syvälle remontin ahdistukseen ei silti menty, vaan sivuilla oli pääosin iloinen, toiveikas ja työteliäs fiilis. Onneksi sarjis-Tiitun ja Mikon suhde kesti remppakoetuksen. :)
Remppahommia enemmän minua viehätti se, että mukaan oli otettu jääkaudelta asti ponnistava katsaus Tampereen historiaan. Juuri historiapuolen vuoksi albumi sai minulta täydet pisteet Goodreadsissa. Historiaosuuteen palattiin sarjis-Tiitun ja Mikon tarinan lomassa, ja ilokseni huomasin, että muutama Tampereen historiallinen tapahtuma (kuten sisällissodan aikaiset vaiheet) olivat minulle pääosin tuttua juttua. Lähihistorian asioista puutalokorttelien kohtalo ja asukkaiden kamppailu niiden säilyttämisen puolesta sen sijaan oli minulle täysin uutta asiaa. En ole Annikinkadulla koskaan vieraillut, mutta albumin perusteella korttelin säilyttäminen ja sen vireä kulttuuritoiminta ansaitsee hatunnoston.
Albumin kuvitus oli taidokasta, ja värien käyttö miellytti minua. Nykyhetkessä värit loistavat, historiaosuuksissa oli harmaampaa. Pidin valtavasti kokosivun kuvista, jotka pysäyttivät ajan hetkien äärelle:
Tampereen historiasta ja Annikinkadun taloista kiinnostuneille Minä, Mikko ja Annikki on mielestäni makupala. Ehkä aivan kaikkia historian pikku yksityiskohtia ei ole otettu mukaan, mutta albumi herätti menneet tapahtumat henkiin aivan eri tavalla kuin moni kuivakkaampi tietokirja. Paikallispolitiikkakin tuntui kiehtovalta jännitysnäytelmältä, jolla Annikin osalta oli onnellinen loppu.
Luin albumin viime vuoden puolella, kun lumi oli vain kaukainen haave. Nyt sitä lunta sitten piisaa, ja albumi on toivottavasti löytänyt jo uuden lukijan. |
Remppahommia enemmän minua viehätti se, että mukaan oli otettu jääkaudelta asti ponnistava katsaus Tampereen historiaan. Juuri historiapuolen vuoksi albumi sai minulta täydet pisteet Goodreadsissa. Historiaosuuteen palattiin sarjis-Tiitun ja Mikon tarinan lomassa, ja ilokseni huomasin, että muutama Tampereen historiallinen tapahtuma (kuten sisällissodan aikaiset vaiheet) olivat minulle pääosin tuttua juttua. Lähihistorian asioista puutalokorttelien kohtalo ja asukkaiden kamppailu niiden säilyttämisen puolesta sen sijaan oli minulle täysin uutta asiaa. En ole Annikinkadulla koskaan vieraillut, mutta albumin perusteella korttelin säilyttäminen ja sen vireä kulttuuritoiminta ansaitsee hatunnoston.
Albumin kuvitus oli taidokasta, ja värien käyttö miellytti minua. Nykyhetkessä värit loistavat, historiaosuuksissa oli harmaampaa. Pidin valtavasti kokosivun kuvista, jotka pysäyttivät ajan hetkien äärelle:
Tampereen historiasta ja Annikinkadun taloista kiinnostuneille Minä, Mikko ja Annikki on mielestäni makupala. Ehkä aivan kaikkia historian pikku yksityiskohtia ei ole otettu mukaan, mutta albumi herätti menneet tapahtumat henkiin aivan eri tavalla kuin moni kuivakkaampi tietokirja. Paikallispolitiikkakin tuntui kiehtovalta jännitysnäytelmältä, jolla Annikin osalta oli onnellinen loppu.
*** Kiekkokierros: Tampere 1/2 ***
Kiekkokaupunkien kirjakierros on saapunut Nääsvilleen ja Tiitu Takalon hieno albumi saa kunnian edustaa Ilvestä. Tampereen kirjoiksi on ollut tunkua, sillä alkukuusta bloggasin Anni Polvan Tiina saa ehdot -kirjasta, jonka tapahtumat sijoittuivat Tampereelle. Lukemassani kirjassa Tampere ei ollut mielestäni näkyvästi läsnä, joten kiekkobussi huristeli vielä ohi kaupungin. Olin suunnitellut myös Lumikki-trilogian loppuun lukemista tälle etapille, mutta Sarjakuvapassi jyräsi tämän suunnitelman. Löysin passisarjakuvista nimittäin myös toisen Tampereelle sijoittuvan albumin, josta lisää ensi viikolla.
Reitin pituus tähän mennessä: 2632 km.
Nordenskiöldinkatu 11-13, 00250, Helsinki (Nina Hurma: Hatuntekijän kuolema) -
Rinnakkaistie 1, 65350, Vaasa (Marko Hautala: Torajyvät) -
Rautpohjankatu 10, 40700 Jyväskylä (Laura Lähteenmäki: Niskaan putoava taivas) -
Kisakatu 9, 53200 Lappeenranta (Kari Välimäki: Todensanat) -
Teuvo Pakkalankatu 11, 90130 Oulu (Hanna Hauru: Tyhjien sielujen saari) -
Artukaistentie 8, 20251 Turku (Risto Isomäki: Con rit) -
Svinhufvudinkatu 29 , 15110 Lahti (Timo Sandberg: Kärpäsvaara)
KARTTA 2:
Svinhufvudinkatu 29 , 15110 Lahti (Timo Sandberg: Kärpäsvaara) -
Urheilupuistontie 3, 02200 Espoo (Johan Bargum: Syyskesä) -
Keltinkatu 2, 33539 Tampere (Tiitu Takalo: Minä, Mikko ja Annikki) - ?
Goodreads: 5 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogissa Kirjoja ja kakkuja. Tiitu Takalon sivut. Annikin puutalokorttelin sivut.
Kirjan tietoja:Tiitu Takalo (teksti ja kuvat): Minä, Mikko ja Annikki
Ulkoasu Noora Federley
Suuri Kurpitsa, 2014
237 sivua
Ollaankin kierretty tässä haasteessa mukavasti lähes samoja kaupunkeja ja pari samaa kirjailijaakin mahtuu kuvioihin, mutta eri kirjoilla. :) Sarjakuvia ei omalle kierrokselle ole osunut, eikä varmaan osu, mutta nyt on luettuna raumalainen runokirja sieltä vähän oudommasta päästä. Mutta erittäin hyvä sellainen. Vielä kun osaisi pukea ajatukset sanoiksi ja saisi homman blogiin, niin pääsisi seuraavan opuksen kimppuun...
VastaaPoistaKun kävin läpi tuota listaasi, niin huomasin, että Espoon linkki ei toimi. Kurkkasin kirjan siten arkiston kautta. :) Espoo oli minulle se kaikkein haastavin paikka löytää jokin kirja luettavaksi. Löysin lopulta teoksen, mutta eri asia on saanko sitä lainaan ja millä aikataululla... Parempi pitää Johan Bargum varavinkkinä. :D
Korjasin Espoon linkin, ja nyt se toimi ainakin minulla. Kiitos, kun kerroit että siinä oli jotain vikaa. Tampere tulee tosiaan minulla kuitattua sarjakuvan voimin. Vakaa aikomukseni oli lukea jotain romaaneja tähän, mutta nämä löytämäni sarjakuvat ovat niin hyviä ja Tampere on niissä esillä, joten ne oli 'pakko' ottaa tähän mukaan. :)
PoistaEn voi uskoa, että minulla on enää 4 kaupunkia jäljellä... ne onkin sitten kinkkisiä. Tähän asti kirjat ovat löytyneet lähes itsestään. Kuopioon taisin viimein löytää kirjan, kun kolmatta yritin (kesken jääneet: Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjan aloitusosa ei napannut, ja tuore Minna Canth -elämäkerta uuvutti minut 200 sivun kohdalla). En ole vielä aloittanut, mutta dekkarin pitäisi olla takuuvarmaa tavaraa. :) Hämeenlinna, Pori ja Rauma onkin sitten haastavia, mutta runoja en varmasti uskalla kokeilla. Odottelen mielenkiinnolla runopostaustasi. :)
Mulla on enää kolme kaupunkia jäljellä: Pori, Espoo ja Kuopio. Jei! Porissa menen suosittelemallasi Hatuntekijällä, mikä odottaakin jo lukupinossa. Kirjastohaku tyrkyttää aina Kuopioon Marja-Sisko Aallon dekkaria, joten sillä menen. Ehkä sinäkin? Pahuksen opus on vain ollut aina lainassa, joten taidan joutua varaamaan sen jossain vaiheessa.
PoistaHämeenlinnasta lukeamani Juha Itkosen Seitsemäntoista oli positiivisella tavalla sekopäinen teos. Ei loppujen lopuksi ns. minun kirjani, mutta nopea ja koukuttava lukea. Siitä ainakin tietää nopeasti jaksaako sen lukea loppuun, joten kannataa kokeilla. :)
Haasteen yhteenvetoa voi varmaan tehdä jo kun kaikki 14 on luettu, vaikka haasteaikaa olisikin vielä jäljellä? ;)
Kuopion dekkarini ei ole tuo, vaikka sitä minullekin kirjaston tietokanta ansiokkaasti tyrkytti. Löysin melkoisen yllärin tähän kohtaan (no ainakin minulle oli ylläri...) eli Uppo-Nallejen kirjoittaja Elina Karjalainen on kirjoittanut myös yhden dekkarin ja luen sen. Luvassa on siis Murha C-mollissa. :)
PoistaHatuntekijä oli minusta tosi kiva, toivottavasti tykkäät. Ajattelin itse hätävarana tutkia, jos sille vaikka löytyisi jatko-osa, mutta koetan ensin selvitä kalakukkokaupungista. :) Ja ehkä Poriin löytyy jotain muutakin. Yksi idea minulla on se, että tutkin löytyykö esim. elämäkertaa tai muistelmia jostain porilaisesta merkkihenkilöstä.
Joo, totta kai voi tehdä yhteenvetoa heti kun nämä on luettu (ja jos tätä lukee joku muu kierrokseen osallistuva, niin mitään yhteenveto EI ole pakko tehdä eli tämä on erittäin vapaamuotoinen kierros :)). Itsekin ajattelin tehdä niin, sillä luulen selvittäväni jäljellä olevat paikat reilusti ennen määräaikaa.