Anni Polva: Tiina saa ehdot

"Tiina pisti juoksuksi heti portilla. Tänään hän varmasti myöhästyisi, sillä ketään tuttuja ei näkynyt enää missään. Leilakin, joka lähti aina viime tipassa, oli jo mennyt, Juhasta ja Elvistä puhumattakaan.

- Senkin pahuksen kello, se on sen syy jos minä myöhästyn!"(s. 6)

Näin alkaa Anni Polvan Tiina saa ehdot (Karisto, 1996/1966), joka on Tiina-sarjan 11. osa. Elvi, Juha ja tietysti Tiina - tuttuja nimiä jostain vuosien takaa nuoruusajoiltani. Tiina-sarja ei ollut ykkössuosikkini, mutta aika monta sarjan osaa taisin silti lukea. Anni Polvan syntymästä tulee tänään kuluneeksi 100 vuotta, joten päätin sen kunniaksi osallistua kirjabloggaajien Anni Polva -päivään, jonka kaikki osallistujat on kerrottu Kulttuuri kukoistaa -blogissa. Kannattaa käydä lukemassa bloggauksia, joita ilmestyy koko päivän ajan! Tiina saa ehdot -kirjan valitsin luettavakseni siitä syystä, että sen muistan varmuudella lukeneeni joskus aiemmin, ja halusin palata Tiina-muistoihin jonkun tutun kirjan kautta.

Kirjan nimessä mainittu ehtojen saaminen liittyy Tiinan ruotsin opiskeluun, joka ei suju aivan mallikkaasti. Tiinalla on kahnausta opettajan kanssa, ja lopulta tapahtumat johtavat Tiinan koulutaipaleen ensimmäisiin ehtoihin. Mahtaakohan moinen nykyisessä koulussa olla edes mahdollista? Ei varmaankaan. Ei tainnut olla silloinkaan, kun itse olin koulussa. No, vaikka ehtojupakka on nostettu kirjan otsikkoon, kirja sisältää paljon muitakin tapahtumia Tiinan kouluvuoden varrelta. On melukonsertti, retki kavereiden kanssa mökille keskellä talvea ja jopa tuhkarokko iskee. Reipas, rehellinen ja lämminsydäminen Tiina kokee monenmoista.

Lukemani kirja on julkaistu ensimmäisen kerran lähes 50-vuotta sitten, mutta se tuntui sisältönsä puolesta raikkaalta ja ajankohtaiselta. Kaverisuhteet, koulussa pärjääminen ja tiukka taloudellinen tilanne eivät aiheina ole vanhentuneet. Ainoastaan kirjassa käytetty kieli ja jotkin tapakulttuuriin liittyvät asiat tuntuivat paikoin hupaisan vanhanaikaiselta. Esimerkiksi Tiinan äiti kauhisteli tyttärensä hinkua päästä melukonserttiin, ja hameen ja housujen käytöstä tehtiin iso numero konserttiin lähtiessä. Mutta pieni vanhanaikaisuus vain lisäsi kirjan viehätystä, kun sitä luin.

Perheiden taloudellinen tilanne on yllättävän paljon läsnä kirjassa. Tiinan perhe ei ole varakas, ja sen Tiina tarvittaessa uskaltaa jopa hieman uhmakkaasti tuoda esille. Rahasta johtuvat erot perheiden välillä nousevat kirjassa usein esille: Matin perheellä on varaa konserttilippuun, joka on Tiinan äidin mielestä pyöristyttävän kallis; Leilalla ei käy mielessä, että maksamakkara voi olla Tiina perheen sunnuntaiherkku ja Elvin yksinhuoltajaperhe on kaikkein tiukimmilla. Varsinaista kiusaamista kirjassa ei rahaan liittyen ole (kuten ehkä nykyaikana kirjoitetussa kirjassa saattaisi olla), sen sijaan lapsille tuntuu olevan lähes itsestään selvää, että kaikki tietävät kunkin perheen tilanteen, mihin kullakin on varaa ja mihin ei. Esimerkiksi Tiina tarjoutuu syömään voileipiä, jotta Elvi saa ylimääräisen välipalan:

"- Ottaisitteko voileipää? äiti kysyi, kun mehulasit olivat puolillaan. Lämpö oli hänen mielestään päässyt jo niin paljon vaikuttamaan, että lopun mehuista voi juoda haukattavankin kanssa.
    Tiina aikoi sanoa, että hän ei halunnut mitään, koska hän oli juuri syönyt, mutta vilkaisu Elviin sai hänen muuttamaan mielensä. Se ei varmaankaan ollut syönyt mitään sitten aamun. - Voidaan me ottaa pari kumpikin, jos sinä vain viitsit tehdä." (s. 88)

Kirjassa vilahtaa mökkireissun aikaan myös lähes näkymättömäksi jäävä laitapuolen kulkija, mutta hänellekin Tiinalla riittää ymmärrystä. Nämä hieman synkemmät vivahteet eivät silti hallitse kirjaa, vaan minulle jäi kirjasta iloinen jälkilämpö - ehkäpä siksi, että ystävyyden merkitystä korostetaan kirjassa todella paljon.

Pidin Tiina saa ehdot -kirjasta hämmästyksekseni erittäin paljon, varmasti enemmän kuin lukiessani sarjaa nuorempana. Tiina on valloittava, reilu tyttö, sydän paikallaan ja pilkettä silmissä, ja sen huomaavat myös Tiinan tuttavapiirin pojat. Tarinassa tuodaan esille hyviä arvoja, mutta ei häiritsevän opettavaisella tyylillä tai imelästi. Täytyy tunnustaa, että muistikuvieni mukaan Tiina-kirjat olivat tylsempiä kuin tämä lukemani Tiina saa ehdot. Innostuin Tiinasta niin, että tekisi mieli lukea koko sarja alusta asti. Lähikirjaston hyllyssä jo näin Tiina-kirjojen yhteisniteitä, mutta jostain kumman syystä niihin oli niputettu osia sieltä täältä sarjasta. Pitänee siis alkaa lainata sarjaa osa kerrallaan.

***

Tiina saa ehdot on kirja lapsuusajoiltani, joten saan ensimmäisen merkinnän 50 kategorian listahaasteeseen: 33. A book from your childhood.

Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Kirjan tietoja:
Anni Polva: Tiina saa ehdot (1966)
Karisto, 1996 (12. painos)
154 sivua